torstai 25. helmikuuta 2016

Ibéricopossun secreto ja savupaprikaiset perunat


Pakastimesta tuntuu aina vain löytyvän lihaa, siitä huomaa hyvin talouden muuttumisen kaksihenkiseksi. Sain alkuviikosta uuden lihapaketin kokeiltavaksi Familialta ja tuotteita pakastimeen sijoitellessamme otimme edellisen satsin palasia sulamaan. Nyt valinta osui ibéricopossun secretoon, josta en tiennyt vielä siinä vaiheessa yhtään mitään. 

Ibéricopossun secretot kolmelle

  • 500 g secretoleikattua ibéricopossua (2 laakeaa ohutta viipaletta)
  • suolaa ja pippuria
  • oliivöljyä paistamiseen
  • timjamia
Otin vinkit näiden possupalojen valmistamiseen täältä. Sulatin pitkulaiset palat jääkaapissa ja siivosin niistä jonkunverran rasvaa pois. Kaikkea ei voikaan veistellä, eikä pidäkään, sillä rasva pitää sinänsä ohuet lihaviipaleet mehevinä. Suolasin secretot molemmin puolin. Kun muut aterian osat alkoivat olla valmiita, kuumensin kaasuliekkien päällä grillipannun ja öljysin pannun kevyesti. Paistoin secretoja muutaman minuutin molemmin puolin. Rasva suli pannulle ja liha oli helppo leikata viipaleiksi. Ripottelin päälle pippuria ja tuoretta timjamia. 


Pimentonilla maustettuja perunoita

  • 10 pientä perunaa kuorittuna ja kuutioiksi leikattuna
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl pimentonia
  • suolaa ja pippuria
  • 1 sitruunan mehu
  • tuoretta timjamia ja lehtipersiljaa
Perunavinkit ovat täältä. Kuumenna uuni kiertoilmalla 180 asteeseen. Laita uunivuoan pohjalle pala leivinpaperia. Sekoita kulhossa tomaaatipyre, oliiviöljy, pimenton, suola, pippuri, puolikkaan sitruunan mehu ja silputut yrtit. Yhdistä mukaan perunakuutiot ja sekoittele ne kauttaaltaan tomaattiseen tahnaan. Kumoa palaset uunivuokaan ja paista niitä noin 50 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä ja rapeita pinnaltaan. Juuri ennen tarjoilua ripottele pinnalle vielä tuoreita yrttejä ja puolikkaan sitruunan mehu. 

perunat ennen uunia
Perunat maistuivat oikein mainioilta viipaleiksi leikatun secreton kanssa. Possunliha oli mitä parhainta ja sen pinta hienon rapeaa. Kesällä olisi mukava grillata secretoa avotulella, jolloin liiasta rasvasta pääsisi hyvin eroon. Olen iloinen, etten antanut lihapalan vieraan ulkonäön ja paljon rasvan lannistaa, vaan sain secreton valmistettua hyvin ja maistuvaksi. Meillä oli Reipas auttamassa syömisessä, kahdelle tämä olisi ollut liian suuri setti ja nyt jäi vielä Reippaalle työlounaskin huomiselle mukaan annettavaksi. Kiitos Familialle tästäkin uudesta kokemuksesta!


6 kommenttia:

  1. Secreto on ihan uusi tuttavuus ja en ole nähnyt tuollaisia viipaleita ilman salaperäistä nimeäkään missään. Lidlissä ei ollut täällä enää laakerinlehtiä elävänä puuna. Sain kuitenkin lohdutukseksi ostetuksi sieltä mustikkamehua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Secreto oli kyllä iloinen uusi tuttavuus. Alan olla rohkeampi valmistamaan ennalta tuntemattomia lihaleikkuita, melkein kaikkeen löytyy kyllä netistä neuvoja, tai sitten voi vain summissa kokeilla, että mitenkähän tämä onnistuisi :D

      Harmi, ettei laakeria ollut enää. Tuo meidän on oikein hyvässä kuosissa, edellinen taisi kestää elossa pari vuotta, kun siirtelimme sitä kesäksi kasvihuoneeseen ja talveksi sisälle. Ei se juuri kasvanut, mutta tuotti kyllä uusia lehtiä.

      Poista
  2. Secreto in i h a n a a <3

    http://www.andalusianauringossa.com/2015/09/lihaisa-salaisuus-espanjasta-secreto.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Olen itseeni ihan tyytyväinen, etten pelästynyt leikkuuta, vaan tein siitä mainiota ruokaa :) <3 Sitä on välillä liiankin urautunut, että muu kuin file pelottaa, vaikka parhaat osat ovat jotain ihan muuta.

      Poista
  3. Todella hyvännäköinen resepti! Kiitos tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä kokeilemaan, oli todella hyvä ruoka! Vaikka vähän epäilyttikin lihapala raakana. :D

      Poista