lauantai 11. heinäkuuta 2015

Tarte au Citron


Siihen nähden miten paljon pidän sitruunasta ja yleensäkin sitrushedelmistä, olen tehnyt elämäni aikana aika vähän sitruunatorttuja. Tarkalleen ottaen nolla kappaletta. Limepiiraan tein kerran, muuten olen holvannut sitruunamehun kanssa ainakin tarpeeksi. Koska olemme tänään minilomasella Helsingissä, tämä postaus putkahtaa blogista ajastettuna. Oikeasti valmistin piiraan ja melkeinpä söimmekin kokonaan jo keskiviikkona, jolloin minulla oli aikaa leipoa ja laittaa ruokaa, kunhan pahanlaatuinen lorvikatarri helpotti sen verran, että sain noustua sohvalta. Ohjeen sitruunatorttuun otin collecting memories-blogista.

Tarte au Citron eli sitruunatorttu

Pohja

  • 200 g vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa (ei tarvita, jos voi on suolattua)
  • 125 g kylmää voita, pieniksi kuutioiksi leikattuna
  • 125 ml kylmää maitoa
  • 1 tl valkoviinietikkaa (käytin cava-etikkaa, kun sellainen pullo oli kaapissa)

Täyte

  • 1 sitruunan kuori raastettuna (unohdin)
  • 125 ml sitruunamehua (noin kahden ison sitruunan mehu)
  • 100 g sokeria
  • 80 g voita, kuutioiksi leikattuna
  • 2 kananmunaa
  • 2 kananmunan keltuainen (säästä valkuaiset marenkiin)
Mittaa jauhot, leivinjauhe ja mahdollinen suola kulhoon ja sekoita. Lisää mukaan kylmät voikuutiot ja puristele sormin voi jauhoihin niin, että saat aikaan leivänmurumaista seosta. Yhdistä maito ja etikka ja lisää kulhoon. Sekoita ainekset pehmeäksi taikinaksi. Laita taikina jääkaappiin peitettynä asettumaan 20 minuutiksi.

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Taputtele taikina jauhoisin käsin vuoan pohjalle ja reunoille. Minä käytin rypistettyä leivinpaperia vuoassa. Pistele taikinaan muutamia reikiä haarukalla ja peitä taikina leivinpaperilla. Levitä paperin päälle taikinapainoja, tai tähän tarkoitukseen jemmaamiasi herneitä, jotta taikina ei kohoa liikaa, eikä painu alas vuoan reunoilta. Paista pohjaa noin 20 minuuttia, poista painot ja paista vielä viitisen minuuttia. Jätä pohja jäähtymään täytteen valmistamisen ajaksi, mutta älä sammuta uunia tässä vaiheessa, sillä piiras viimeistellään vielä uunissa täytteen kera.

Mittaa teräskattilaan sitruunamehu, sokeri, sitruunankuori (jos muistat) ja voi ja kuumenna seosta niin, että voi ja sokeri sulavat mehuun. Vatkaa kananmunat ja keltuaiset kevyesti kulhossa ja lisää sinne pieni määrä kuumaa seosta kattilasta ja sekoita. Näin kananmunaseoksen kokkeloitumisen vaara vähenee verrattuna siihen, että koko määrän kuumaa seosta kaataisi kerralla kulhoon. Kaada sitten kulhosta munaseos kattilaan ja sekoita rivakasti. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen reunoja myöten niin, että seoksesta tulee paksua kastiketta, johon jää lastaan tai kauhaan selkeä jälki sormella sipaistessa. Älä päästä kastiketta kiehumaan, mutta hyvin lähelle kuitenkin. 

Siivilöi kastike esipaistetun piiraspohjan päälle, näin sitruunankuori jää siivilään. Siloittele täyte piiraan pinnalla ja käytä piirasta vielä uunissa viitisen minuuttia, niin että täyte hyytyy vielä vähän lisää. Jätä piiras jäähtymään ja sirottele pinnalle runsaasti tomusokeria ennen tarjoilua. Mikäli sitruunapiiras maistuu liian kirpeältä, tarjoa sen kanssa kermavaahtoa tai jäätelöä.



Tour de Francen kahdeksannen etapin tapahtumat ovat toivottavasti tallentuneet kotoisaan tallentimeemme. Se alkaa kyllä olla jo melkoinen ihme, sillä laite temppuilee niin monin tavoin, ettei uskoisikaan. Joka tapauksessa huomenna pääsemme viimeistään tapahtumien tasalle, kun palaamme pikaiselta minilomaselta Helsingistä. Koska postaus on ajastettu, olemme luultavasti sen julkaisuhetkellä juuri Annan kaupassa, tai tähdellisillä ostoksilla vaikkapa Classic Bikessa

12 kommenttia:

  1. Oi nam... sitruunapiirakka on ihan ylihyvää. Pitääkin pyöräyttää sellainen taas tässä jossain välissä, kunhan saan tämän oman lorvikatarrini selätettyä. Nämä ukkosta enteilevät kelit selättävät minut joka kerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulen, että teen toisenkin piakkoin. Tuo pohjaohje oli aika jänskä, mietin että mikä funktio sillä etikalla oli, se hieman leikkasi maitoa, mutta teki rakenteesta hyvän.

      Poista
  2. Tarte au citron, suuri suosikkini, sekä marengilla että ilman.
    Ei se voi olla liian kirpeää ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, joskus ainakin melkein liian kirpeää :D

      Poista
  3. oijoi, pitänee testata. Työpaikalle joku oli tuonut viikolla tätä, oli hyvvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vien välllä leipomuksia töihin, jos ei ole kotona tarpeeksi syöjiä :)

      Poista
  4. Uuh, miten ihana keltainen!

    VastaaPoista
  5. Tätä pitäisikin tehdä, ihan jo viime kesän Italian loman muistojen vuoksi. Ja sitruuna on makuna niin loistava, jääkaapissa pitäisi aina olla sitruunaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua muuten, miten sitruunat välillä pilaantuvat, sitten toisinaan taas säilyvät hyvin. Juuri homehdutin kaksi sitruunaa parissa päivässä, mutta kaksi muuta samalla kertaa ostettua ovat kunnossa edelleen.

      Poista
  6. Mää olen ihan heikkona sitruunaan ja kaikkiin sitruunaleivonnaisiin, eli tätäkin söisin hymy huulillain. Jänskä kyllä tuo etikka pohjataikinassa. Niin jänskä, että täytyy kokeilla itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan ihan erilainen pohja kuin mikään aiemmin kokeilemani. :)

      Poista