sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Can you festival, kysyvät Eläkeläisetkin ja vastaus on: Yes, we can!

itseluottamus kohdallaan
Reissumme on tuonut meidät Peak Districtin reunalle Bakewellin kaupunkiin samasta syystä kuin vuosi sitten. Täällä on menossa kolmipäiväinen pyöräilyspektaakkeli, Eroica Britannia (tapahtuman nimestä on näköjään pudotettu pois L', viime vuonna se oli vielä L'Eroica Britannia). Jos jotain niin festivaalin engelsmannit osaavat järjestää. Niitä näyttää olevan näin kesäisenä viikonloppuna aivan kaikkialla, on kukkafestivaalia, perinnepäivää, kyläjuhlaa ja car boot-tapahtumaa. 

Eroica Britannia kokoaa pikkukaupunkiin noin 3500 pyöräilijää ja moninkertaisesti meitä apujoukkoja ja muita yleistä humua seuraavia. Suuri festivaalikenttä kaupungin laidalla on täyttynyt erilaisista myyntikojuista, ruokaa ja juomaa tarjoavista standeista ja tietysti pyörän osien ja muun fillareihin liittyvän tavaran kaupittelijoista. Viime vuodesta alue on laajentunut selvästi, sinne on tuotu myös vanhanaikainen tivoli karuselleineen. Teltta- ja vaunualue näyttäisi olevan hieman viimevuotista pienempi, tai ainakin kauempana. Meidän festivaalirannekkeillamme ei taida päästä nyt katsomaan sitä aluetta. Olisi ollut hauska nähdä onko viimevuotisia tuttuja taas paikalla.



Perjantaina kävimme tulessamme katsomassa jo viime vuodelta tuttua Chatsworth Housea, jonka isäntä on Devonshiren herttua. Kierros talossa oli hieman erilainen kuin viimeksi ja taidenäyttelyosuus oli toisenlainen. Kiertelimme talossa ja puutarhassa hyvän aikaa ennen kuin ajoimme Bakewelliin. 



Majoituimme heti saapumisen jälkeen Peacock-pubista varaamaamme huoneeseen. Suhtauduin majoitukseen pienellä varauksella, sillä olin vilkuillut majoitussivuston arvosteluja. Oletin huoneen olevan pieni, tunkkainen, ankea ja suoraan pubin yläkerrassa. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan huoneemme onkin sivurakennuksen yläkerrassa ja se on joko aivan vastikään kokonaan rakennettu, tai remontoitu ja kylppärimme on suorastaan tuliterä. Internet-yhteys on mitä nopein sekin. Majoituksessa ei ole kertakaikkiaan mitään vikaa ja ymmärrämme korkeahkon hinnan vilkkaan viikonlopun vuoksi. Myös aamiainen osoittautui oikein hyväksi, vaikka full English alkaakin jo tökkiä. Peacockissa se on nätisti aseteltu, pavutkin omassa kupposessaan, eikä paahtoleipää kastelemassa.



Lauantain ohjelmaan kuului lähistön nähtävyyksiä, joita riittää kyllä niin paljon, kuin viitsii kiertää. Ensimmäiseksi ajoimme Arbor Low'n kivikehälle, jossa kävimme viimeksikin. Tänä vuonna siellä ei ollut keskikesän juhlaa viettäviä hörhöjä, mutta lampaita ja lehmiä kylläkin. 



Toisena kohteena oli Bolsover Castle, jonne pääsimme English Heritage-korteillamme lisärahatta. Tässä vaiheessa maanantaina ostamamme EH-kortit olivat jo selkeästi haukkuneet hintansa, tänne pääsymaksu oli yli 10 puntaa.



Kolmanneksi kiipesimme pulssia nostattavaa rinnettä Peveril Castlen raunioille, josta oli nähtävillä upeat Derbyshiren maisemat. Palatessamme jyrkkää alamäkeä autolle alkoi hieman sataa, mutta ylämäkeen kiipeäviä brittejä sade ei näyttänyt haittaavan, vetivät vain sadetakkeja päälleen. 



Iltapäivällä kävimme festarialueella ja saimme reissun toisen vesisateen niskaamme. Pidimme sadetta alueen lastenteltassa monen muun vieraan kanssa. Pidän englantilaisissa siitä, että pikku vesisade ei pilaa mitään. Sen tauottua penkit pyyhkäistään kuiviksi, myyntitavarat asetellaan uudelleen esille ja homma jatkuu. Ostimme monta tärkeää tuliaista kotiin, kuten eriparilautasia ja kalaveitsiä viime vuodelta tutulta käytetyn tavaran myyjältä, villakangastakin Kammenpyörittäjälle Tweed Run-tapahtumaa varten ja maistoimme viimein englantilaista viiniä, jota emme tähän mennessä olleet mistään löytäneet. 


Aamukuudelta Kammenpyörittäjä lähti minusta pelottavan pitkälle sadan mailin reitilleen ja me Opiskelijan kanssa vietämme päivämme miten parhaiten taidamme. Toivomme hyvää säätä ja onnea matkalle. Ainakin lähtöhetkellä sää vaikutti mainiolta, aurinko paistoi ja lämmintä oli 9 astetta.


Kotimatka alkaa huomenna, aikaa on vielä perjantain aamuyöhön asti, jolloin laiva lähtee Travemündestä Helsinkiin. 

2 kommenttia:

  1. Oliko se viini Elderberrystä tehtyä? Ei sitten onnistu se Kölnin keikka, kun olemme ke-la Schwarzwaldissa, no ensi kerralla toivottavasti. Safe journey!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne ihan oikeita rypeleistä tehtyjä viinejä olivat, viinituotantoa on jonkun verran, mutta melko pienimuotoista täällä :)

      Joo, niin arvelinkin kun mainitsit reissustanne, mutta me kyllä käydään teilläpäin melkeinpä vuosittain, joten kyllä me vielä tavataan!

      Poista