maanantai 18. toukokuuta 2015

Lepopäivän nokkospizzaa

Långvikin asialliset vuokrapyörät
Eilen ajettiin Giro d'Italian yhdeksäs etappi, viimeinen ennen tämänpäiväistä lepopäivää. Alberto Contador sinnittelee sijoiltaan käyneen olkapäänsä kanssa johtopaikalla muutaman sekunnin turvin ja huomenna kisa taas jatkuu. En eilen saanut aikaan mitään italialaista ruokaa, luulen sen johtuneen aikaerorasituksesta, jonka kourissa olin blogaanimiitin jäljiltä. Hyvittääkseni laiskotteluni tein tänään teeman mukaista ruokaa, nimittäin pizzaa, vaikka olen tavallisesti pitänyt lepopäivän haasteestani yhtä matkaa pyöräilijöiden kanssa. Viitsin jopa hakea pantrysta leivinkiven uuniin kuumenemaan. 

Sauvajyvänen oli tehnyt viikonloppuna hyvältä kuulostavaa nokkospizzaa ja sattumalta Kammenpyörittäjä huomautti juuri pari päivää sitten, että nuoria nokkosia olisi nyt saatavilla, mikäli keksisin niille jotain keittiökäyttöä. Siispä kopioin ystäväni ohjeen melkein tarkalleen. Tosin heti pitää tunnustaa, että käytin vakiopohjaohjettani.

Nokkospizza (2 pientä)

  • 1,5 dl lämmintä vettä
  • 1/4 palaa hiivaa
  • 200 g 00-vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 pientä sipulia 
  • nokkosia
  • sekalaisia juustokannikoita raastettuna
  • pallo buffalomozzarellaa
Kiehauta huuhdellut nokkoset (minulla oli noin kolme kourallista nuoria, hentoja nokkosia) ja valuta niitä siivilässä hetken aikaa. Kun näpit kestävät, puristele nokkosista vettä pois niin paljon, kuin saat. Silppua nokkoset pieneksi silpuksi.

Liota hiiva lämpimään veteen ja sekoita muut aineet joukkoon ja vaivaa taikina joustavaksi palloksi. Anna sen kohota kaksinkertaiseksi. Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se tulee. Jos käytät leivinkiveä, laita se uunipellille kuumenemaan yhtä matkaa uunin kanssa. 

Kaulitse taikina ohueksi, joko kaksi pientä pizzaa tai yksi isompi. Ripottele pohjalle ensin sekalaista juustoraastetta, sitten nokkossilppu ja ohuiksi renkaiksi leikattu sipuli. Murustele mozzarella pizzan pinnalle ja sirota loput juustoraasteet. Tämä on siis tomaattikastikkeeton pizza. Käytän vieläkin leivinpaperia, jonka avulla siirrän pizzan puulapion päällä leivinkivelle. 

Paista uunissa noin 10 minuuttia, kunnes juusto saa kauniin värin ja pohja on kypsä. Pidimme tosi paljon nokkospizzasta, harmi vain että siitä tuli niin pieni. Olisi mennyt muutama pala lisääkin! Tällä kertaa pohjataikina onnistui minulta epätavallisen hyvin ja sain siitä leivinkiven päällä mukavasti paistunutta. Pojille tein tavanomaisemmat pizzat tomaattikastikkeella ja heidän lempparitäytteillään. Niistä ei jäänyt jostain syystä kuvallista materiaalia. 


6 kommenttia:

  1. Varmasti hyvää! Minäkin olen malttamattomana vahdannut pihalla nokkosia, kohta täälläkin pääsee keräämään ensimmäisiä tuoreita versoja.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistuisikohan nokkosten viljely yhtä hyvin, kuin sen omatoiminen putkahtelu sinne tänne? Jos yrittäisi kasvattaa, se varmaan kituisi ja taantuisi ja sitten harmittaisi :D Sama kuin sammaleen kanssa, jos koittaisi saada niin hienoa vihreää samettikerrosta nurmikkoon, tuskin onnistuisi, mutta nyt se on elokuussa mitä hienoin!

      Poista
  2. Kiva kuulla että tykkäsitte! Ja olen ehkä ennenkin sanonut, mutta teillä on hieno pizzaleikkuri ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsimme oikein paljon! Tuo leikkuri on sen lisäksi, että se on hieno, myös erittäin hyvä!

      Poista
  3. Mä en ole koskaan käyttänyt nokkosta. Täälläkin toki taas katselin, että sitä olisi runsaasti tarjolla (en tietenkään tiedä, saako sitä kerätä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kuule minäkään :D Vaikka satoa tulee ylenmäärin tontin reunamille jokaikinen vuosi. Jonain vuonna jo sitä kerättiin, mutta jäi käyttämättä.

      Poista