lauantai 28. helmikuuta 2015

Salainen operaatio aamuhämärissä

todistusaineisto aamuhämärissä ennen pilkkomista
Meillä on perheessä yksi henkilö, joka aivan varmasti on minun jälkeläiseni, ei tarvitse epäillä hänen vaihtuneen synnytyslaitoksella. Hän on minun poikani, sillä hän suhtautuu sipuliin täsmälleen samoin kuin minä hänen iässään. Sipuli on pahasta, se poimitaan pois annoksesta, olipa se kuinka pieneksi pilkottua hyvänsä. Vain tomaattisissa ruokalajeissa hän ei täysin tähän pysty, sillä yleensä mukana on jotain muuta samankaltaista, läpikuultavaksi kypsynyttä sellerinvartta tai porkkanaa. Kyse on enemmän raaka-aineen erottumisesta ruoassa, kuin sen mausta, vaikka hän sinnikkäästi toisin väittääkin. Samoin oli omalla kohdallani. Ruoka oli ihan nounou, jos siinä oli näkyviä sipulinpalasia, mutten mitenkään varmasti tunnistanut sipulin makua, jos äiti ujutti sen ruokiin 70- ja 80-lukujen keittiöihmeen, sipulijauheen muodossa. 

Vasta kun aloin itse tehdä ruokaa sangen nuorena yli 20-vuotiaana, aloin ymmärtää, ettei juuri mikään ruoka maistu miltään, jollei sen valmistus ala mantralla, johon kuuluu sipulin kuorimista, silmien pyyhkimistä ja pannulla sulavan voinokareen tanssia. Tämän kun oivalsin, aloin vähitellen oppia ruoanlaittoa, eikä meillä montaa ruokaa ole repertuaarissa, joissa ei olisi sipulia, nuoremman pojan antipatiasta huolimatta. Kun käytän raakaa sipulia, sen laitan hyvää hyvyyttäni erikseen tarjolle, mutta muuten koitan kyllä huijata minkä kerkiän. Koskaan kysyttäessä ruoassa ei ole paljon sipulia, vaikka kompostikuppi pursuasi kuoria ja silmäni olisivat punaiset kuin särjellä.

Tänään tekeillä on kaksoistestaus ja varsinainen huijaus, jonka lopputulosta en tohdi vielä arvailla. Sen ensimmäinen osa käsittää pistokokeen siitä, lukeeko Abiturientti blogiani, kuten hän kirkkain silmin väittää. Myös Nuori Morsian osallistuu tietämättään kokeeseen, sillä hänkin kerrotun mukaan vilkuilee aikaansaannoksiani toisinaan. Mikäli tänään on juuri se päivä, jolloin he katsahtavat Campasimpukkaan, he pääsevät jyvälle huijauksestani ja se on minulle enemmän kuin oikein.

Toinen osa käsittää raaka-aineen piilottamista niin, ettei sipulivastainen henkilö sitä tunnista ruoasta ja vieläpä kehuisi ruokaani maasta taivaisiin. Siinä tapauksessa voisin heiluttaa voitonmerkiksi keittiöpyyhettä ja huutaa hurraata. Alkuvalmistelut on tehty, kilo sipulia on kuorittu ja suikaloitu, haudutuspata, keittiöni uskollinen palvelija on asetuksella high ja operaatio on käynnissä. Tuloksista myöhemmin.

Lopuksi minun on sanottava, että oikeasti ymmärrän vastenmielisyyden sipulia, tai mitä hyvänsä muuta raaka-ainetta kohtaan, enkä pakota ketään syömään ruokaa, joka ei kertakaikkiaan maistu. Koska itse olen elävä esimerkki siitä, että sipulivastenmielisyys on voitettavissa, olen halukas kokeilemaan, kävisikö samoin Abiturientin kohdalla. Mikäli epäonnistun surkeasti, en enää koita huijata, sen sormet ristissä lupaan.


18 kommenttia:

  1. Sipuli on mielenkiintoinen raaka-aine. Kun taannoin kaikki hehkuttivat ravintola Torin lihapullia, mekin kävimme testaamassa ne ja totesimme – plääh – ei niin yhtään minkään makuisia. Syy selvisi paljon myöhemmin: niihin ei käytetä sipulia. Sipuli vaan antaa ruoalle makua. Toisaalta se ei sovi kaikkien ruoansulatukselle, mutta ehkä silloin sipulijauhe toimisi paremmin.

    Iän myötä oppii nauttimaan uusista mauista, jos vain antaa niille tilaisuuden. Minäkin olen oppinut pitämään sinihomejuustosta, tuoreesta korianterista, kookoksesta ja monesta muusta, mutta vieläkään en syö viiliä, talkkunaa enkä munuaisia. Sen sijaan ruoka ilman sipulia on kuin fillari jonka renkaista on ilma päässyt pihalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, että joillekin ruoka-aineille lämpenee iän myötä ja kokeilemalla, toisille ei sitten vaan millään :) Eikä tarvikaan.

      Poista
  2. Meillä oli pari viikkoa sitten ruokailemassa nyrppänenäinen 11-vuotias sipulinvihaaja, joka kuitenkin sitkeästi nieleskeli muusiannoksensa. Joka haarukallisen jälkeen suusta kuului jotain jupinaa :) Nostan kuitenkin hattua, että söi!

    VastaaPoista
  3. Kommentoin jo kerran, mutta joku sipulinvihaaja varmaan sensuroi. Meilläkin syödään paljon sipulia eikä aina tule mieleen, että joku vieras ei ehkä pidäkään sipulista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut kompostilaatikossa, eikä roskiksessa kommenttia :D Monille tulee muuten vatsavaivoja sipulista, se on ymmärrettävää sen takia sitten vältelläkin. Täällä alkaa tuoksua lupaavalle, peittelin haudutuspadan kantta, ettei koekaniini näe sinne...

      Poista
  4. Meillä se oli sienet, jota vihattiin. Äiti piilotti niitä hakkeluksena lihapulliin, ja jouduin myöntämään tappioni sen jälkeen, kun olin ylistänyt lihapullia maailman parhaiksi tietämättä mitä ne sisälsivät... No, nykyään olen melkoinen sienifani ;) Onnea siis sipulinsiedätyskokeilulle!

    VastaaPoista
  5. Jatkokertomuksen seuraavaa osaa odotellessa! Meiltä taas löytyy O:n suvun puolelta kerrassaan kummaa juustokammoa. Esittelen nykyään tuorejuustokakut sujuvasti rahkakakkuina ja hyvin menee alas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös juustokammoinen :D :D Häntä ei huijata siinä asiassa yhtään! Tosin pizzassa saa olla hyvälaatuista mozzarellaa ja lasagnessa juustokastiketta, mutta muuten ei mielellään juustoa hänelle.

      Poista
  6. Heh,mielenkiintonen kertomus.Minä rakastan sipulia,mutta se kuoriminen ja pilkkominen,pelkkää kärsimystä silmpäparoilleni.Minulla on tuttavia jotka syövät sipulia kypsennettynä mutta ei raakana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas on vähän pettymys, jos sipuli ei kostuta silmäkulmaa, avitan sitä hieman hieraisemalla sormella, jos ei muuten herahda :D

      Poista
    2. Laskettelulasit auttaa tässä asiassa :P Siltä puolen palloa voi olla hankalasti hankittavissa.

      Poista
    3. Notting Hill-leffassa niitä muistaakseni käytettiin, vai oliko se sukellusmaski? :D

      Poista
  7. Mahtavaa kuulla, että sipulivastaisuus on voitettavissa. Hyvä ystäväni on on hamasta nuoruudesta ollut omien sanojensa mukaan sipulivammainen, ja tuon oleellisen aineksen kohdalla on aina tehtävä korvaava liike kun hän on tulossa syömään. Linkkaankin tämän hänelle ;)

    VastaaPoista
  8. Mä olen loppujen lopuksi aika nirso ja inhoan monia normaalien ihmisten rakastamia ruoka-aineita. Sipulin inhoamista en siltikään ymmärrä. Mä en voi sille mitään, mutta mun mielestä se on aikuisella ihmisellä typerää ronkkimista vaikka kaiken järjen mukaan joku voi inhota sipulia yhtä paljon kuin minä ostereita.

    Opiskeluaikainen poikaystävä oli mielikuvituksessaan allerginen sipulille. Halus lihapullia ja minä tein. Käskystä jätin sipulin pois ohjeesta, minkä se toi ja väitti äitinsä käyttävän samaa ohjella. Eihän ne maistunu miltään. Puhelin käteen ja soittamaan silloiselle anopille. Lihapullien salaisuus oli sipulijauhe, jonka ansiosta sipuliallergia parani, kun ei siitä tiennyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei näitä inhoamisasioita aina järjellä selitetä :)

      Poista