sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kuuma peruna, maksettu vai saatu


Kolmen ja puolen vuoden ikään ehtinyt blogini on ilmeisesti siinä vaiheessa, että sillä on jonkun verran näkyvyyttä. Pidän Campasimpukkaa edelleen pikkublogina, joskaan en tunne itseäni enää blogaanina aloittelijaksi. Muistan vielä millainen blogin alkutaival oli, miten tarkasti seurasin kävijämääriä ja ilahduin jokaisesta laskurin pyörähdyksestä, kunnes tajusin sen laskevan mukaan myös omat katseluni. Niistä päivistä on jo kulunut aikaa ja kävijämäärien tuijottaminen on onneksi jäänyt vähemmälle.

Kokeilin reilun vuoden ajan blogiyhteisöön kuulumista. Haluni päästä mukaan johtui kahdesta syystä, ensinnä siitä, että tahdoin kun kaikki muutkin olivat (argumentti on sukua lasten mankumiselle siitä, miten kaikki muut saavat olla ulkona yhteentoista arki-iltana) ja toiseksi sen vuoksi, ettei minua pyydetty. Kun minut pyynnöstäni otettiin mukaan, jouduin pian paniikkiin. En osannut, enkä tajunnut, olin pihalla kuin lumiukko ja sen lisäksi tunsin itseni sekä älyttömän vanhaksi, että maalaiseksi, mikä ei yleensä haittaa minua lainkaan, sillä tottahan se on, että olen aika vanha ja maalainen. Korostan sitä, että nämä tuntemukset johtuivat kokonaan minusta itsestäni, ei siitä, etteikö minua olisi autettu ja otettu mukaan toimintaan, kun mukaan pyysin päästä.

Melko pian huomasin, että aikataulutettujen kampanjoiden toteuttaminen oli minulle työlästä. Kerta toisensa jälkeen väsäsin viime tipassa postauksia, joihin en keksinyt mitään omaa näkökulmaa tai ideaa. Lopetin blogiyhteisöön kuulumisen tämän vuoden alussa toivoakseni molemminpuolisen ymmärryksen vallitessa.

Alussa mainitsemani ilmeinen bloginäkyvyys on johtanut siihen, että minuakin lähestytään monenlaisin ehdotuksin. Välillä tippuu usean postin päivävauhdilla monenlaista ehdotusta, joista suurin osa päätyy vilkaisun jälkeen roskakoriin. Sinne päätyvät ehdotukset, jotka eivät oikeastaan ole edes ehdotuksia, vaan saneluja siitä, mitä minun pitää tehdä. Sellaisiin en reagoi mitenkään.

En myöskään lämpene läpinäkyville massakosiskeluille. Maantaina tullut kutsu saapua maistamaan uutuustuuttia Rautatientorille tiistaina klo 12-14, vain nopeimmat ehtivät mukaan, joten varaa pian paikkasi eivät ole minua varten. Olisi aika hassua lähteä Jyväskylästä syömään tuuttia keskellä arkea. Tulisi tuutille hintaa. Ymmärrän sen, etteivät kutsujen lähettäjät välttämättä tiedä kuinka kaukana Helsingistä blogia pidetään. Se vain todistaa, että kutsuja lähetetään isolla holkkumalla.

Olen kuitenkin vastannut joihinkin ehdotuksiin myöntävästi. Olen ollut syömässä muutamaan otteeseen hyvää tai erinomaista ruokaa maksamatta ateriasta itse. Ilmaisia lounaita tai illallisia ei kuitenkaan ole näin kaukana Helsingistä asuvalle. Mieluusti olen maksanut bensiinit, junaliput ja hotelliyöpymiset, jos tarjolla on ollut vaikkapa Pekka Terävän silmieni edessä omin käsin valmistamaa ruokaa. En kirjoita ravintola-arvosteluja, kirjoitan ruokakokemuksiani, mielipiteeni ja kokemukseni eivät ole kaupan. Kun vastaan johonkin ehdotukseen myöntävästi, varmistan sen, ettei minulta odoteta automaattikehuja ja pidän itselläni mahdollisuuden halutessani olla mainitsematta tuotetta tai tapahtumaa. En mielelläni moiti ilmaiseksi saatuja asioita, vaan mieluummin jätän sanomatta mitään. Tällaisia tapauksia ei lopultakaan ole osunut kohdalleni.

Tuotepuolella kiinnostukseni herättämiseen tarvitaan tuote, jonka hankkimistä noin muutoinkin pidän mahdollisena, mutten ole vielä tullut tehneeksi. Koska valmistan ruokaa lihasta, saatan ottaa vastaan sellaisen lihatuotteen, jonka ostaminenkin olisi minulle luontevaa, mikäli sellaista olisi lähettyvillä olevissa kaupoissa myynnissä. En ota enää vastaan tuotteita, joille meillä ei ole käyttöä. Tarjotun tuotteen hinta ei ole oleellista, enkä aina tiedäkään sitä. Siinä tapauksessa, että tiedän tuotteen hinnan, mainitsen siitä postauksessa. En ole kyllä aivan varma, onko se hyvin vai huonosti tehty. Mitään niin arvokasta minulle ei ole koskaan tarjottu, ettenkö voisi sitä halutessani ostaakin. Joku aivan pieni tai edullinen tuote voi olla minulle ennalta vieras, sitä voi markkinoida uusi tai pieni yritys, jonka kiinnostavalle tuotteelle mieluusti toivon näkyvyyttä. En tosin varsinaisesti usko, että juuri minun blogini olisi erityinen mielipidevaikuttaja, tai suureksi hyödyksi firmoille.

Minulle se argumentti, että pitäähän bloggaajan saada työstään palkka, ei ole relevantti. Bloggaaminen ei ole työtäni,  tämä on harrastukseni.  Minua sitoo vain oma moraalini, vain se, mitä minä itse olen valmis tekemään tai kirjoittamaan. Se millaisia kaupallisia piirteitä sisältäviä postauksia blogissani on, voi johtaa siihen, että joku lukija ei halua enää sitä lukea, mutta sellaisiahan maailma on muutenkin pullollaan. Vain häviävän pieni määrä ihmisiä lukee sitä, mitä minä jaarittelen blogissani. Aivan samalla tapaa minäkin alan lukea ja lakkaan lukemasta blogeja, sen mukaan pidänkö niistä vai en. Ainoa tapa, millä ilmaisen pidänkö jonkun toisen blogaanin postauksista on lukea ne ja tulla uudelleen, tai jättää tulematta, jos en pidä.

Sitä pidän kyllä vähän surullisena, jos blogaanille tulee tarve erikseen korostaa, että tämä tai tämä on itse ostettu ja maksettu. Ei heidän pitäisi joutua tuntemaan niin. Luotan ihmisten medialukutaitoon, että he ymmärtävät, mikäli kyse on kritiikittömästä automaattikehusta tai piilomainonnasta. Jos he eivät sitä ymmärrä, ei heille maininta mainostamisestakaan merkitse mitään erityistä. He ovat valmiit sanomaan, ettei se mitään haittaa, vaikka piilomainostetaan.

Tästä pyörästä en ole maksanut senttiäkään, sain sen lahjaksi Kammenpyörittäjältä


PS: Kyllä minä vielä ruokaohjepostauksenkin teen, vaikka edellisestä on jo vierähtänyt monta päivää, nyt ei vaan ole jaksanut ja viitsinyt!

43 kommenttia:

  1. Millä ihmeellä te olette saaneet ton fillarin tonne kaappien päälle säilöön?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-tikkaat ovat kova sana ja minä hosumassa tikkaiden juurella, ettei Kammenpyörittäjä vaan putoasi! :D Tuolla kaunokkini saa olla talven yli suojassa.

      Poista
  2. Tervehenkinen asenne! Olen aprikoinut samoja asioita, tosin bloggaajan moraaliani ei ole järin tuotetarjouksilla koeteltu ;). Ihanan itsenäinen harrastus tämä, saa ihan itse päättää mitä tekee ja mistä tykkää. Mua kyllä joskus kyllästyttää kun blogistania tulvii hetkittäin jokin tietyn tuotteen promoreseptejä, mutta mahtuuhan noita tänne eikä niitä tarvitse lukea jos ei satu kiinnostamaan sitruunavoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että hyvässä tarkoituksessa tehdyt kampanjat voivat kääntyä itseään vastaan, ihan ilman sitä perinteistä kateuskorttiakin. Myös siitä olen samaa mieltä, että postauksia mahtuu maailmaan ja itse voi valita mitä lukee ja mistä pitää :)

      Poista
  3. Kiva kirjoitus, ja hyvin perusteltuja ajatuksia! Miten se menikään, kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantansseja ja... Minusta on kiva kuulla miten eri ihmiset kokevat erilaiset jutut, etenkin kun itse ei tule lähdettyä jonnekin, niin kuuleepahan sitten muilta millaista joku asia on. Ja jos huomaa ettei joku juttu sovikaan itselle, niin aina on mahdollisuus tehdä muuta.

    Olen niin samaa mieltä tuon sinun viimeisen kappaleen kohdalta. Se jotenkin latistaa aina tekstin ideaa (en väitä että ainakaan minulla aina sellaista olisi) jos pitää erilaisia täytelauseita laittaa väliin. Minä olen hoitanut asian sillä hienolla Ullan (Puutarhan ja Hellan välissä -blogista) tekemällä logolla, että tämä blogi on omalla rahalla tehty. Vaikka kehunkin usein tiettyjä juttuja ja harvoin joitain toisia, niin selvää on jo etusivulta että miten ne asiat on.

    Minun yksi suosituimmista sivuista on Top100Ruokablogit-sivut. Sieltä löytää heti mitä uutta blogeissa tapahtuu, mm. siksi se on niin huippu. Mutta ainakin minun mielessäni se on myös aika raadollinen kaikille massakampanjoille, en tiedä ajattelevatko muut niin. Se osuu niin helposti silmään, ja valitettvasti aika ärsyttävällä tavalla. Tosin voihan olla että muut näkevät taas päivastoin, en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se on raadollinen niille kampanjoille, jotka haluavat jutut julkaistavan samana päivänä. Sillon ne ottaa aivoon, kun uusimpien joukossa suurin osa on samaa tarinaa. 1-2kk ajanjaksolle ajoittuvat oman aikataulun mukaan julkaistavat ei niin pistä silmään.

      Poista
    2. Sauvajyvänen ja Ansku: olen ihan samaa mieltä tuosta, että tuo TOP100, vaikka se onkin ihan lempparini (kiitos Ankeriaan) blogien seuraamiseen, se saa kampanjat kyllä tulemaan tietyllä tapaa silmille. Minulle ainakin tuli vähän nolo olo rummuttaa sitä samaa asiaa monen muun kanssa yhtä aikaa, joskus jopa samalla minuutilla tai tiettyyn aikaan mennessä. Ymmärsin ihan hyvin, että kampanjat toimivat niin, mutta silti siitä tuli vähän tyrkyttävä olo.

      Poista
  4. <3 :) terveisin toinen blogiyhteistyöhön kuulumaton. :) Olen itse mennyt enemmän siihen suuntaan että joko kysyn itse voinko a) mennä vaan käymään ilman palkkaa tai jos haluan ostaa jonkin kalliin tuotteen kysyn, onkosiinä jotain diiliä ällaiselle "tosiharrastajalle". :) Pakko on minulle kanssa sellainen kirosana; blogin pitäminen on harrastus ja siihen pitää omalla kohdallani sisältyä vapaus. Täydellinen vapaus ja sillä saa olla hintansakin. Voihan sen ajatella että vapauskin on palkka. Minä koen sen ainakin arvokkaampana kuin suuriakaan summa rahaa. Oikeastaan edellytyksenä oman harrastukseni mielekkyydelle ottamatta nyt mitään kantaa siihen, mitä muut kokevat mielelläänä. Ihmisillä pitääkin olla oma sydän mukana muuten ei ole hyvä ja tavoitteet vaan ovat erilaisia kuten me kaikki ihmisetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en oikein millään kehtaa mitään pyytää, vaikka sanottaisiinkin, että ilmoita, jos joku tuotteistamme kiinnostaa. Mietin ja mietin ja sitten jos kehtaan, minua nolottaa :D Olen oikeastaan oikein epätoivon yhteistyökumppani, nolostelen tekee niin tai näin :D :D

      Poista
    2. No, mä olen vaan ottanut sokkona yhteyttä semmoisiin toimijoihin joista tykkään muuten. Otan riksin että kukaan ei palaa asiaan ikinä mutta jos palaa, niin se on tietty kiva. Vaikkei mitään suurta hyötyä saisikaan on kiva että vastaavat - jotenkin saa vahvistuksen siihen että firma välittää asiakkaistaan. Mä en lisäksi ees lupaa mitään kehua vaan lupaan olla raadollisen rehellinen; silti jotkut uskovat tuotteeseensa niin että uskaltavat sen meikäläiselle myydä.

      Poista
  5. Mietin, että onko tällä kaupungin eteläisemmän osan änkyrällä enää mitään sanottavaa asiaan... ehkä joitain...
    Samana päivänä julkaistavat mainokset Top100:ssa hyppivät minunkin silmilleni ja klikkailen ulkosuomalaisblogien pariin.

    Meitä on monenlaisia, joten kukin kirjoittakoon tyylillään. Ymmärrän toki, että joillekin yhteistyöstä saadut palkkiot voivat olla tarpeellinen lisätienesti mutta pitäisi ymmärtää vaatia hommastaan kunnollinen korvaus eikä joutua isojen firmojen höynäyttämäksi.

    Itselleni kuvaaminen, kokkaaminen ja liikunta ovat harrastuksia, joista on kiva kirjoittaa ja kehua/moittia tuotteita ja palveluita tarpeen mukaan. Ilahdun siitä, että toiset lukevat ja kommentoivat tarinoitani.

    Tämä kommentointiloota ei muuten tykkää musta yhtään!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi sun, miten ei tykkää? Eikö päästä kommentteja läpi? Ei ne roskapostiinkaan joudu. Mutta minä kuiteskin tykkään! :D

      Poista
    2. Kiva, että tykkäät!
      Kenttä, johon numerot syötetään, vain vilahtaa näkyvissä kun yritän kommentoida WP-tunnuksen avulla. Selain haluaisi, että käytän Google-profiilia, mutta sehän kertoo, kuka oikeasti olen! Nimi/url-kenttä näytti toimivan. Mutta jospa ongelma onkin siinä, että Google tietää, että olen töissä!!

      Poista
    3. Harmillista! Nuo numerot on kai kuitenkin vähän helpompia saada osumaan oikein kuin ne kiemuraiset kirjaimet, joita joskus oli. Ainakin minusta ne on olleet helpompia muitten blogeissa, omassahan niitä ei tietty itselle näy.

      Poista
    4. Ystävällä on mamma-lifestyle-blogi ja hän elää sillä. Ei se ole kaikkein suosituimpia, mutta säännöllisiä kävijöitä on paljon. Kuukausipalkka ei ole kummoinen, mutta opiskelevalle taaperoikäisen äidille ihan mukava liksa työstä, jonka voi tehdä kotona. En mä jaksais niitä rättiesittelyjä lukea muuten, mutta käyn aina vilkuilemassa, mitä heidän täydelliseen ja siistiin kotiin kuuluu :D Todellisuuden kuulen muuta kautta.

      Ilmeisesti rätti-lastentuote-bisneksessä maksetaan ihan asiallisia korvauksia. Itsevalitut vaatteet saa pitää ja merkkivaatteista saa nettikirppiksellä vielä vähintään puolet vaatteen ovh:sta pois.

      Kännykän kommenttiloota vihaa muakin, mutta epäilen vian olevan kännykässä...

      Poista
    5. Ruokablogeissa ei taida tällaista niinkään olla, että ihan niillä kirjoittelupalkkioilla tai tuotenäytteillä voisi itseään elättää? Tai en minä tiedä. Ne jotka ammattimaisesti bloggaavat ovat yhdistäneet siihen kuvaamista ja muuta.

      Poista
    6. Ei taida pelkästään ruokabloggaamisella monikaan itseään elättää. Taitaa näillä bloginsa tuotteistamaan pystyneillä kuitenkin se varsinainen elanto tulla pitkistä yhteistyösopimuksista, keittokirjoista, ihan puhtaasta cateringista/leipomisesta tilaisuuksiin jne.

      Ei tää munkaan ystävä tonneja tienaa, mutta kaikki sataset on aina opiskelijalle tärkeitä.

      Poista
    7. Varmaan siinä saa kyllä tehdä töitä, että bloggaamisella elää.

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus!
    Minusta olisi mukava käydä noissa kutsutapahtumissa erityisesti tutustumassa lajitovereihin, mutta kuten kirjoitit, on täältä Jyväskylästä kallista ja aikaa vievää piipahtaa syömässä tai juomassa jotain pientä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, parasta noissa tilaisuuksissa, joissa olen ollut (vain muutamassa) on tosiaan se ihmisten tapaaminen, vaikka on vähän hullulta, minun kaikkien erakkojen äidin, näppäimistöltä tulevana näyttääkin :D Ehkä ne oikeat blogitapaamiset ovat vielä parempia tähän, kun ei ole sitä kaupallista tahoa mukana, vieläkin hymyilyttää, kun muistelee vaikka sitä tilaisuutta, missä mekin ensimmäisen kerran tapasimme.

      Poista
    2. ai että muakin hymyilyttää ne pirot!

      Poista
    3. Silloin kyllä vähän kyynelöitiinkin! :D

      Poista
  7. Minä en ole pyrkinytkään esim. sinne Blogirinkiin juuri siksi, että ahistaa määräpäivät. Töissä niitä on ihan riittämiin, enkä tässä rakkaassa harrastuksessani niitä kaipaa. Meinasin muuten syksyllä johonkin "tule toki tänne Helsinkiin maistelemaan ja testaamaan..." -kutsuun vastata, että tuokaa toki ihanaa tuotettanne tänne Ouluunkin asti maisteltavaksi :) Ujostelin, enkä viitsinyt sitten. Hyvä kirjoitus Campasimpukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Koti Harmi:) Minä olen itse asettanut itselleni niitä "vaatimuksia" blogini suhteen, kun teemana on yhdistää ympäriajot ja kulloisenkin maan ruoat, joten lisämääräpäivät eivät tosiaan minullekaan sitten olleet enää kivoja.

      Poista
    2. Omista vaatimuksistahan voi aina joustaa, jos ei ehdi, jaksa, viitsi tai yhtään inspaa!

      Musta ympäriajojen postaukset on just parhaita! Yleensä mulla jää kattomatta, mutta tilanteen voi tarkastaa teidän tietotoimistosta ihan selevällä suomen kielellä!

      Jos mä joskus epäilen uskaltavani tulla JKL:n blogitapaamiseen, alan kyllä huhuileen tännekin moista!

      Poista
    3. Kiitos, joskun kun vilkaisen jotain vanhaa postausta, naurattaa ne voittajien mainitsemiset ja nimiluettelot, ketä kummassa voi kiinnostaa??? ;D No, meitä ainakin ja kiva, jos sinuakin.

      Poista
  8. Olen Campa kanssasi samoilla linjoilla. Minua ei haittaa blogien kaupallisuus, kunhan se ei ole päälleliimattua vaan aitoa. Siksi valikoin itse yhteistyökumppanit itsekkäästi omien kiinnostuksenkohteitteni perusteella ja kerron kaikille etukäteen, että en kirjoita mainoksia, vaan aidon oikean mielipiteen. Haukkuja harvemmin julkaisen. Kyllä tähän harrastukseen monta kertaa enemmän rahaa on mennyt kuin sitä on tullut, mutta se ei ole olennaisinta. Tämä on rakas harrastus ja monenmonta kertaa olen kiittänyt sitä hetkellistä päähänpistoa, joka minut sai blogin perustamaan. Ilman sitä olisin monta kokemusta köyhempi.

    Voi olisipa meillä taas pian jonkinsortin pirot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitäisi ehkä olla enemmän vielä välittämättä muitten ajatuksista ja tehdä blogia just niin kuin itse haluan, kai se on jotain ikuista kiltin tytön miellyttämisen halua?

      Ihan samaa mieltä, että pidot olisivat paikallaan! Me ollaan vähän ensi kesän lopulle aateltu tänne meille, mutta sinne on niin kauhean kauan.

      Poista
    2. Niin tunnistan tuon saman kiltin tytön miellyttämisen halun. Yritän takoa, että tämä on yksi niistä asioista, joista päätän ihan ja teen itsekkäistä syistä, mutta silti pohdin ihan noita samoja asioita kuin sinäkin.

      Ensi kesä on parempi kuin ei mitään. Jospa joku innostuisi matkalla myös.

      Poista
    3. Nyt voi sitten vaatia pitoja tänne, kun menin niistä hiiskahtamaan :D

      Poista
    4. Minulla ei oikein ole noita ongelmia, kun en ole mihinkään kampajoihin päässyt mukaan, vaikka monesti olisin halunnutkin.

      Mutta, koska kuitenkin jonkunverran kirjoitan tuotteista tai ravintoloista, joita omakustantaisesti olen kokeillut, mietin, että pitäisikö mainita, että tämä ei ole maksettu kirjoitus? Esimerkiksi, jos kuvassani näkyy papupurkin merkki ja tekstissä mainitsen, että minun mielestäni tähän ohjeeseen on paras käyttää juuri tämän merkin papuja...olisiko hyvä silloin muistuttaa, että kehun, koska tykkään ja että minulle ei ole maksettu tämän tuotteen käyttämisestä? Tällaisia mä lähinnä mietin.

      Poista
    5. Kiitos sinullekin Sofia kommentistasi, olen usein lukenut blogiasi :)

      Minusta olisi hyvä, jollei tällaista oman kustantamisen korostamisen tarvetta olisi tai tulisi, vaan nimenomaan siitä kerrottaisiin, jos tuote tai palvelu on saatu, millä ehdoilla sitten onkin saatu. :)

      Toivon myös, ettei kukaan kehu mitään tuotetta siksi, että on saanut sen ilmaiseksi, tai saa jopa rahaa sen käyttämisestä. Silloin kyllä ollaan aika huonolla tiellä.

      Poista
  9. Tajusin oikeastaan vasta tätä ketjua lukiessa, että vaikka se on kiva että kaikki kaupallista yhteistyötä tekevät sanovat aina, että kirjoittavat vain tuotteista mistä tykkäävät, eivätkä negatiivisia juttuja, niin eikö se vähän latista sitä luetettavuutta? Ja mainostajata voivat luottaa aina, että ok, jos tuote/palvelu on susi, niin ei siitä kirjoiteta kumminkaan.

    Kuten olen sanonut ennenkin, että minusta on kiva että ruokablogit ja niiden kommentointi on siistiä eikä mene koskaan henkilökohtaisuuksiin, mutta joskus tuntuu että eikö siihen kaikkeen ihanaan voikaan luottaa, kun kerran sanotaan ettei negatiivisistä kirjoiteta. Pieni särmä voisi joskus tehdä terää, tai vähintään lisätä luotettavuutta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Minulla se toimii ehkä sen vuoksi, että tartun vain sellaisiin tapauksiin, joista voin olla varma, että pidän. Ei minua kiinnosta ottaa vaikka tofunakkia kokeiluun... Apua, jos vaikka pitäisin tofunakista, enkä anna sille tilaisuutta? :D

      Jos kyseessä on pienen firman tuote, tuntuisi keljulta moittia tuotetta, en minä rumasti missään mielessä haluakaan kirjoittaa, mutta voisi olla, että mielipideasia voisi vaikuttaa liikaa. Joku muu saattaisi kyllä tykätä samasta tuotteesta.

      Minusta minulla blogaanina ei ole velvollisuutta olla tuote-esittelijä henkeen ja vereen (jos siis otan jotain kokeiltavakseni), vaan kirjoitan siten kuin haluan, tai olen kirjoittamattakin. Ymmärrän kyllä pointtisi kuitenkin oikein hyvin.

      Poista
    2. Mä olen päättänyt pääsääntöisesti olla kommentoimatta (ja monesti lukemattakin) sponssijuttuja. En tykkää kirjoittaa negatiisia kommentteja, joten murisen vain itsekseni, esimerkiksi että "tuhotkaa sitten kahvikapseleilla maailma".

      Poista
    3. Heh, tuo olisi kyllä aika rankasti sanottu! ;)
      Muuten tämä kommenttisi oli joutunut roskapostilootaan, josta sen poimin talteen. Keljua, että kommentointi ei toimi kunnolla, enkä osaa oikein tehdä asialle mitään.

      Poista
    4. Se johtuu varmaan tuhmista ajatuksistani!
      Kommentointiongelmia on tosiaan ollut eilisestä asti osassa Bloggerin blogeja, ei kaikissa. Koska WP:n tunnuksilla kommentointi ei onnistu (näköjään tänäänkään vaikka päivitin Chromen), niin pitää käyttää ilmeisesti Bloggerin mielestä epäilyttävää tapaa...

      Poista
    5. Kyllä välillä pitää ajatella tuhmiakin! :D
      Onpa Tampereella märkää ja pimeää, mutta niin varmaan on siellä kotoseudullakin? Kohta ravintolaan, vatsa jo kurnii!

      Poista
    6. Sauvajyvänen: kyllä mä olen pitänyt oikeutenani sanoa myös jos jokin ei ole hyvin. en nyt tietysti halua mitään tai ketään nuijia maanrakoon, mutta olen kyllä sanonut mielipiteeni myös kutsuttuna vieraana. Mutta en saakaan juttupalkkioita eikä minulla ole sellaista organisaatiota joka määräisi tai edes luonnostelisi linjaa joka blogissa olisi oltava asiaan.

      Poista
    7. Minullakin on tietysti oikeus sanoa ihan mitä vain, mutten aina (yleensäkään elämässäni) käyttää tätä oikeutta. :)

      Poista