sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kanaviillokki


Sain joitakin aikoja sitten yhteydenoton Familia-nimisestä yrityksestä, joka tuo maahan ja myy erilaisia lihatuotteita niin yksityisille kuluttajille kuin yrityksillekin. Vaikka meillä pakastimet ovatkin lähes ääriään myöten täynnä ruokaa, näytepaketille oli tilaa ja sellaisen sainkin kylmäautolla suoraan kotiovelle toimitettuna. Kaikki tuotteet olivat umpijäässä ja sijoittelin ne eri pakastimiin odottamaan käyttöä.  

Tänään kokeilussa oli ranskalainen luomukananpoika, jolla oli painoa 1370 g. Otin sen sulamaan eilen ja päätin kokeilla erästä keittiöpeikoistani, kanaviillokkia. Olen syönyt sitä edellisen kerran varmaan lukiossa, siitä on siis jo useampi vuosi. En ole koskaan yrittänytkään valmistaa sitä itse, mielessä väikkyvät muistikuvat liisterimäisestä, valjusta kastikkeesta ja sitkaista lintupaloista. Käymieni koulujen keittiöiden ruoat olivat keskimäärin oikein asiallisia ja ennenkaikkea sen aikaiseen ruokakokemukseeni sopivia. Se oli sitä aikaa, jolloin lasagnekaan ei ollut vielä tehnyt tietään laitoskeittiöihin. Vaikken pitänyt koulun kanaviillokista, söin sitä kiltisti kuten muitakin tarjottuja ruokia. 

Joulukuun alussa sauvajyvänen oli tehnyt kanaviillokkia ja ajattelin heti, että tuota ohjetta kokeilen, kun luomukananpoikakin köllötteli pakastimessamme. Ohje oli simppeli ja samalla saisin talteen oikeaa kanalientä, joka on oiva pohja moneen ruokaan. Minusta oli hauska lukea, kuinka hän kertoi kanaviillokin olevan niitä helppoja ja tuttuja ruokia, joita tulee tehtyä usein. Toisen tuttu voi olla toisen keittiöpeikko. 

Kanaviillokki (eikä yhtään pelottanut)

Kanankeittoon

  • kananpoika (1370 g luomuinen, ranskalainen, saatu)
  • vettä
  • 1 porkkana
  • 1 sipuli
  • 2 laakerinlehteä (minulla ei ollut currynlehtiä, kuten alkuperäisohjeessa)
  • 10-15 mustapippuria (minulle ei ole myöskään kokonaisia valkopippureita, kuten alkuperäisohjeessa)
  • 1 rkl merisuolaa

Kastike

  • keitetyn kanan lihat
  • 4-5 dl lientä
  • 1-2 dl kermaa
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • 1 tl curryjauhetta
  • (suolaa ja jauhettua valkopippuria)
Laita paperilla kuivattu, sulatettu kananpoika kattilaan ja kaada päälle kylmää vettä niin paljon, että poika peittyy. Lisää kattilaan pippurit, laakerinlehdet ja suola. Pilko kuorittu sipuli ja porkkana ja lisää nekin kattilaan. Keitä kananpoikaa noin puolitoista tuntia, kuori mahdollista kertyvää vaahtoa pois veden pinnalta. Kun kananpoika on kypsä, nosta se valumaan lautaselle ja siivilöi liemi. Ota lientä talteen puolisen litraa. 

Anna kananpojan jäähtyä sen aikaa, että saatat irrotella lihat. Kerää ne puhtaaseen kattilaan tai jos teet ruoan loppuun vasta seuraavana päivänä, säilö ne tiiviseen rasiaan ja laita jääkaappiin. Kun on aika valmistaa ruoka loppuun, kaada säästämääsi lientä kattilaan lihojen päälle ja anna liemen kuumentua kiehuvaksi. Laita vehnäjauhot tiiviisti suljettavaan rasiaan yhdessä kerman kanssa ja ravistele purkkia rivakasti saadaksesi tasaisen suurusteen, voit halutessasi lisätä mukaan hieman lientäkin. Kaada suuruste kiehuvaan liemeen ja sekoittele kastike tasaiseksi. Mausta kastike currylla ja tarvittaessa vielä suolalla ja pippuria ja  anna sen kiehua vielä kymmenisen minuuttia. Tarjoa keitetyn riisin kanssa. Minun kastikkeestani tuli melko sakeaa ja loivensin sitä parilla lisäkauhalliselta lientä.

Kananrunkoa keittelin vielä lisää liemeksi, lisäsin vettä kattilaan liemenlopun kaveriksi, kananroippeet kunnolla peittävästi. Kaadoin mukaan pari desiä kuivaa valkoviiniä, pari porkkanaa ja valkosipulinkynttä. Keittelin liemipohjaa parisen tuntia, siivilöin sen ja annoin jäähtyä ulkona peitettynä. Kuorin liemen pinnalle nousseen rasvan pois ja pakkasin liemen puolen litran pakasterasioihin. Merkitsin liemipurkit tarralla, johon kirjoitin sukkelasti kotkot. Lientä tuli 3 litraa. 

Familia
Kiitos Familialle saamastamme ranskalaisesta luomukananpojasta, saimme siitä riisin ja mustaherukkahyytelön kanssa hyvän aterian neljälle hengelle ja kanaviillokki siirtyi pysyvästi pois epäilyttävien ruokien listalta. Kokeilemista odottavat vielä pieni kengurupalanen, vasikan t-luupihvi, ibericopossun niska, karitsan potka ja paahtokare. Ibericopossunposket käytin jo pari viikkoa sitten, mutta siitä kerrasta ei jäänyt kuvallista materiaalia pienen kämmellyksen johdosta. Sen voin sanoa, että isohkot tummalihaiset possupalat antautuvat 14 tunnin haudutuspatakäsittelyssä niin täydellisesti, ettei laiskuuteni kalvojen poistamisessa näkynyt missään. 

Viimeaikojen tärkeä puhe kotimaisen lihatuotannon suosimisesta kyllä kolkuttaa mielessäni, enkä näekään tarpeelliseksi lisätä kengurua tai strutsia osaksi arkiruokavaliotamme. Uuden kokeileminen on kuitenkin kiinnostavaa ja sen vuoksi en vastustanut kiusausta tämän tarjouksen kohdalla. 

12 kommenttia:

  1. Onpa kiva kuulla että selätit yhden peikon ja että se resepti toimi. Ja ensi kerralla kahdesta kanasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vieläkin ruokaan tosi tyytyväinen, siihen että se oli niin helppo tehdä ja toisekseen siihen, että meillä kaikki pitivät siitä. Pojat muistelivat, ettei heillä ole koskaan ollut kanaviillokkia koulussa, eivätkä he olleet koskaan kuulleetkaan sen aisaparista, tillihasta :D Ehkä se on sitten se seuraava peikkoni?

      Poista
  2. Minä taas tykkäsin koulussa nimenomaan kanaviillokista ja yksi suruistani (aika pieni onneksi) on se, ettei kanaviillokki meillä uppoa lapsiin ollenkaan. Minä kun söisin sitä mustaherukkahillon kanssa vaikka joka päivä (tai ainakin melkein)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin koulun maksaruokalajeista kovasti ja nyt olisi kyllä oikeasti kiinnostava saada eteensä se sen aikainen annos vaikka tätä kanaviillokkia. Voi olla, että muistan sen väärin . :)

      Poista
    2. Meillä lukiossa ruoka tuli isosta keskuskeittiöstä, ja lukion kanaviillokki oli juuri tuollaista kuvailemaasi valjua liisteriä jossa oli ällöttävä kanaa, toisaalta muhjua ja toisaalta sitkeää. Ei tietoakaan samasta mausta ja tekstuurista mitä sain nauttia 9 v peruskoulussa. Ilman lukiomuistoja en ymmärtäisi moniakaan kuvailuja kouluruuista, mutta pääsin sentään kolmen vuoden ajaksi osalliseksi kollektiivisesta kouluruokakokemuksesta.

      Poista
    3. Pohjoisessa ruokalistalla oli poroa aika usein, sitkasta, huonoista paloista tehtyä käristystä. Tai olisi se varmaan siitä mureutunut pitemmällä haudutuksella. Mutta muusi oli sitten jauheesta tehtyä ja se suli velliksi käristyksen vetisyyteen. Porokeittoa oli usein myös, se oli parempaa. Kaikesta huolimatta, kouluruoka piti kyllä nälkää ja oli tärkeä osa koulupäivää, ei ihan kaikesta tarvinnut pitäkään, eikä siihen aikaan yökötelty ruoalle. Ja jostain syystä näkkileipä ei ole koskaan maistunut niin hyvälle kuin koulussa :D Tai onpas, retkillä, kun eväsleivät sopivasti sitkastuivat!

      Poista
  3. Familian tuotteet ovat hyviä, ja nuo possunposket ovat kerrassaan mahtavaa kamaa! Viilokkia en ole koskaan tehnyt (kouluruokatraumoja täälläkin), mutta pakkohan tätä on kokeilla - viinimarjahillolla etenkin!

    Oikein hauskaa joulua koko teidän poppoolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile vaan! Minä en tosiaan ollut edes netissä sattunut Familian sivuille koskaan, mutta hyvältä vaikuttaa. Pidin siitä erityisesti, miten sieltä otettiin yhteyttä ja vastailtiin kaikenlaisiin kysymyksiini :D

      Kiitos samoin hyvää joulua teillekin! Toivottavasti ensi vuonna taas tavataan!

      Poista
  4. Meidän pienessä koulussa oli aivan superhyvä keittäjä ja ruoka oli todella erinomaista. Kahta asiaa ei ilmeisesti pysty koulunkeittiössä velhoinkaan keittäjä onnistuneesti valmistamaan. Ne on kanaviilokki ja risotto. Risotto ei ole risottoa nähnytkään, vaan se on riisimössö. Kanaviilokin valmistustapaa laitoskeittiöissä en tunne.

    Oisko ollut vuosi takaperin, kun itsekin keittelin kanaviilokin. Se oli ihan mielettömän hyvää! Todella helppo tehdä. Mä en juurikaan syö kanaa, joten ei tule tehtyä viilokkiakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä meinaan ottaa ohjelmaan kanaviillokin useammin, kun noita kokonaisia lintuja saa nyt paremmin hankittua:)

      Poista
  5. kyllä minä muistan kanaviillokkia ihan ilolla syöneeni mutta tuo mustaherukkahyytelö on mulle kyllä ihan uusi ja kovin eksoottinen lisä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hyytelö kyllä sujahtaa hyvin linturuokien mukana vatsaan :D

      Poista