maanantai 13. lokakuuta 2014

Ympäristöön totuttelua


Vaikkei minusta nyt vieläkään tullut seuramatkojen ylintä ystävää, oli matka Azoreille kyllä hyvä kokemus. Jos kävisi niin, että vielä tekisimme vastaavanlaisen reissun, tietäisin, että meillä tulisi olla pariskuntapaidat yllämme ja paluumatkalla -takitkin. Minulla ehkä naisellisemmalla leikkauksella, mutta ehdottomasti samalla kuosilla kuitenkin kuin Kammenpyörittäjällä. Tähän voi olla vielä aikaa ainakin 15 vuotta, mutta siellä sekin aika varmasti häämöttää!


Nyt on aika kirjata ylös matkan parhaat palat. CampaCaminossa kerron tulevissa postauksissa matkan ulkoilullisesta puolesta, täällä Campasimpukassa keskityn ruokaan, ravintoloihin ja saareen yleensä. 


Seitsemän iltaa Ponta Delgadassa tarkoitti yhtä montaa illallista, jokaisen söimme eri ravintolassa. Etukäteen minulla oli vain ylimalkaisia tietoja siitä, että saaren pääkaupungissa on paljon eritasoisia ja -luonteisia ravintoloita ja että illallisaika on noin klo 20 eteenpäin. Käytin TripAdvisoria apunani matkan aikana ja se onkin aivan kelpo paikka etsiä ravintoloita vieraassa kaupungissa, kunhan lukee arvosteluja medialukulasit päässään. Ensimmäisen illan aterialle lähdimme kuitenkin aivan jalkatekniikalla etsimään paikkaa, jossa syödä. Olikin todella kaunis, lämmin ilta ja yksi monista kaupungin kirkoista oli dramaattisesti valaistu.


Kävelimme rantaan ja siellä olevalle laiturille, jossa oli monenlaista paikkaa Burger Kingistä kahviloihin. Valitsimme ravintolan, joka ei näyttänyt olevan menossa vielä kiinni ja jossa oli muitakin ihmisiä syömässä. Se nimi oli Restaurante Marisqueira O Marinheiro. Tilasimme mereneläviä kahdelle ja se olikin ihan mukava setti kasvislisukkeineen. Viinipullon ja kahvien kanssa tämä ensimmäinen ateria maksoi 45 euroa ja vaikka olikin turistisessa paikassa, emme tunteneet oloamme noloiksi. 


Paluumatkalla hotelliin poikkesimme seinämaalausten perässä avoinna olevaan baariin lasillisille. Siellä meille suositeltiin saman omistajan ruokapaikkoja. Katsoin seuraavana päivänä ensimmäisen maisemakierroksen jälkeen TripAdvisorista O Corisco-nimistä ravintolaa ja sinne menimmekin toisena iltana. 


Ei sitten ollut oikein kiva kokemus. Tarjoilu oli astetta liian imelää, vaikka olikin kaukana your-are-my-best-friend-tyylistä. Kammenpyörittäjä otti alkuruoakseen azorilaista ananasta ja paikallista tapolaa, todella mustaa, pehmeärakenteista makkaraa, minä otin sekalaisen salaatin ja sellainen se olikin. Ananas-makkara-annos näytti puoliksi hauskalta, maistui mielenkiintoiselta. Päätimme apinoida ananaan leikkaamistavan. 

Pääruokana meillä oli naudan pihvi ja toisella possumedaljonkeja. Kummankin naama venähti, kun annokset tuotiin eteemme. Ruoat näyttivät samalta, kuin kotimaisen huoltoaseman vakiot pleksin alla olevissa annoskuvissa, eikä makukaan olla paljon kummempi. Käsittämättömän iso kasa ranskalaisia ja minulla kuivaksi käristetty kananmuna käänteiskruunasivat annokset. Emme ottaneet jälkiruokaa, emmekä kahvia. Lasku oli edellisillan luokkaa, paikallinen Terras De Lava-viini oli hyvää, se on sanottava. Harmittelimme sitä, että menimme lankaan ja lammastelimme paikkaan, jota meille oli sillä tavoin suositeltu. 


Myöhemmät ravintolakokemukset olivat paljon parempia ja niistä seuraavassa postauksessa. Tähän loppuun mainitsen vielä hotellistamme, jonka valitsimme booking.com-sivuilta. Hotel Canadiano muistuttaa amerikkalaisia hyviä motelleja ja tunsimme heti olomme kotoisiksi. Huoneemme oli iso, toisen kerroksen huone, vuode leveä, meillä oli pieni parvekekin sekä ilmastointikone. Hintaan kuului pienimuotoinen aamiaistarjoilu ja auton pysäköinti. Koko viikon majoitus maksoi kahdelta vain 270 euroa. Huoneemme oli aina tarkasti siivottu, kun saavuimme päivän kävelyretkiltämme ja liinavaatteet vaihdettiin useammin, kuin oli tarpeenkaan. Ilmastointi ei toiminut joka päivä, muttei sää ollut niin lämminkään, että viilennystä olisi tarvittu. Pidimme kovasti hotellistamme, joka sijaitsi 10 minuutin kävelymatkan päästä satamasta ja saman verran toiseen suuntaan kävelemällä pääsi isoon uudenaikaiseen ostoskeskukseen. Hotellimme tärkeä valttikortti oli se, että se sijaitsi kadulla, jonka nimi oli Contador.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ajoimme tuon parvekkeen ohitse ja koirat siellä kurkkivat, piti mennä uudelleen kuvan perässä :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ja sitähän juuri ilmestyi :D Kolmas osa vielä tiedossa, tai ehkä kaksi, jos meinaa postaus venyä liian pitkäksi.

      Poista
  3. Onko pariskuntapaidat ensimmäinen askel kohti samanlaisia tuulipukuja? :D

    En mä kyllä osaa kuvitella teitä seuramatkalla samanlaisissa I <3 Mallorca -paidoissa :D Saa yllättää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin on, samanlaiset huomioliivit ja volkkarilippikset on myös hyvät!

      Poista