sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kesän viimeinen minilomanen - illallinen Passiossa




Perjantai-iltana söimme Lusikassa, olin tehnyt varauksen jo aikoja sitten. Lauantai-illan ohjelma oli vielä torstai-iltana auki. Kysäisin mahtuisiko Passioon syömään ja sainkin pian vastauksen, että kyllä mahtuu. Pidimme niin paljon Passiosta kesäkuisella ensivierailulla ja saman ravintoloitsijan Huvilasta Savonlinnassa, että halusimme mielellämme syödä uudelleenkin Passiossa. Nettisivulta vielä ilmeni, että ruokalista oli vaihtunut, mikä vielä lisäsi odotuksia. 



Iltasella Kammenpyörittäjä saapui pyöräilytapahtumasta ja lähdimme uudelleen Helsinkiin illallista varten. Saapuessamme Passioon meidät ohjattiin minun mielestäni ylivoimaisesti parhaaseen pöytään, eli nurkkaan ja Jussi Hukkanen otti meidät hoiviinsa. 

Aterian alkuun otimme lasilliset italialaista Biondelli Franciacortaa, jonka meille kerrottiin olevan samppanjamenetelmällä tehtyä. Ravintola oli lähes täynnä ja saimme vinkin ravintolapäällikkö Jere Hanhialalta, että yllätysmenun ottamalla välttyisimme pidemmiltä odotuksilta. À la cartelta valittaessa menisi kuulema kauemmin. En ihan ymmärtänyt miksi. Olimme muutenkin jo ajatelleet ottavamme yllätysmenun, joten sitten piti vain valita ottaisimmeko kolme vai viisi ruokalajia. Päädyimme viiteen. 

Aterian aloitti keittiöntervehdys, jossa oli kaksi suupalaa edelliskerralta tutulla talon näkkärillä. Tällä kertaa niille oli kasattu lohta kahdella tapaa. 


Ensimmäisenä ruokalajina söimme pastramia, jonka kaverina oli mm. minikokoisia punajuurimuffineja ja paahdettuja parmesanlastuja. Lihan suolaisuus sopi mainiosti sen kanssa tarjottuun Rose Brut Wildbacher-viiniin. 


Toinen ruokalaji on bouillabaisse, jossa oli tujakka liemi ja upeasti paistetut kampasimpukat. Pidimme todella paljon keiton liemestä ja jälleen annokseen sovitettu viini pisti hyvin kampoIhin liemen ärhäkkyydelle. 


Kolmantena eteemme tuotiin päivän kalaa lisukkeineen. Kalan nahka oli täydellisen rapea ja kastikkeet niin hyviä, että taas teki mieli nuolaista vielä lopuksi lautanen puhtaaksi. 


Pääruokana oli vasikkaa ja sen parina Anton Bauerin Pinot Noir Wagram. Annoksen pyreet olivat niin sileitä, että niistä ainakin minulla on vielä oppia otettavana. 

valo väheni kovaa vauhtia illan kuluessa
Ensimmäisenä jälkiruokana oli ihastuttava valkoisen mekon pilaaja, mustikkainen annos, jossa tätä superfoodia oli viidellä tapaa. Minulla ei ollut valkoista mekkoa, enkä muutenkaan sotkenut. Pidimme annoksesta kovasti, se oli mukavan suomalainen ja puhtaanmakuinen. 


Toisena jälkiruokana ja aterian päätöksenä oli sama annos, kuin kesäkuisella käynnillämme. Kyseessä oli sitruunakohokas ja sorbetti. Kohokkaan kokoa oli pienennetty ainakin kolmanneksella vaihtamalla astia pienemmäksi ja se oli oikein hyvä päätös, sillä muutama lusikallinen vähemmänkin riitti hyvin tässä vaiheessa iltaa. Jälkiruoka oli hyvä ja raikas. Kuvat olivat jo niin tummia, ettei niitä halua julkaista.

Kahden hengen illallinen maksoi 218 euroa. Oli mukava nähdä, että tässä vasta viime keväänä avatussa ravintolassa riitti kuhinaa. Toinen illallinen Passiossa ei jäänyt ensimmäisen varjoon, vaan oli aivan yhtä miellyttävä. Tällä kertaa ei käynyt myöskään aiemmilta minilomasilta tuttua ilmiötä, että lyhyeen aikaan ahdetuissa aterioissa eri ravintoloissa ensimmäinen turhaan laimenee jälkimmäisen oltua sittenkin parempi. Mielestämme edellisillan Lusikka-vierailu ei mitenkään himmentynyt, vaikka Passio oli jälleen todella miellyttävä kokemus sekin. 

Liitän tämän postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne olemme keränneet ravintola-aiheisia postauksiamme. 






8 kommenttia:

  1. Voi olisitte tulleet meidän kanssa Tocaan. Ja me ladyt mentiin sitten istumaan vähän kuin tyrkylle siihen Brondan ikkunapöytään, mutta ei saatu teistä silti seuraa. Harmi! Passio on ihana, tykkään siitä kovasti. Toca hurmasi minut myös eilen täysin. Ihan jumalaista ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Tocan liitin meidän listalle paikoista, joissa halutaan käydä. Käveltiin sitten rautatieasemalle vähän kauempaa, joten Brondan tyrkyt jäi näkemättä, harmi :D

      Poista
  2. Passiossa jo toista kertaa - vau! Minusta tuntuu etten ehdi missään käydä kahdesti kun on niin paljon ihania paikkoja! Tuo Tocakin vielä käymättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kun paikkoja tulee sellaista tahtia Helsinkiin, ettei täältä etäältä meinaa millään pysyä mukana! Mutta onneksi vinkkejä saa muilta blogaaneilta ja voi lisätä nimiä listalleen :D

      Poista
  3. Minä sitten nautin sinun ravintola-arvostelujen lukemisesta! Ja kun hinta on aina selkeästi kerrottu, sitä osaa suhteuttaa omaan lompakkoon ja sinun/teidän ruokakokemukseen, että kannattaako paikkaan mennä vai ei. Siis jos ehtii ja siis jos kannattaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen miettinyt sitä onko hinnan ilmoittaminen hyvä vai huono juttu postauksissa, mutta päätynyt siihen, että laitan sen. Juuri siksi, että lukija voi arvioida, käyttäisikö itse sen verran kuvailemaani ateriaan. En koitakaan olla mikään kriitikko, vaan kertoa vain meidän kokemuksistamme. :)

      Poista
  4. no on se sitten kumma kun ulukopaikkakuntalaiselta on näitä tarinoita oman kylän ravintoloista kerättävä ;-) niin Lusikka kuin Passiokin ovat yhä testaamatta... täytyypä laittaa asialistalle! Olispahan kiva joskus ekskursioillasi ihan naamakkainkin tavata :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisi, otetaan asiaksi treffata! :D

      Poista