maanantai 19. toukokuuta 2014

Nanolomanen Hämeessä - blogaanit Kivistössä


Nanolomanen on reissu, jolta palataan alle vuorokaudessa takaisin kotiin, mahdollisesti etuajassa, ei mennä kovin kauas kotoa, tai molempia. Lauantainen Kivistöön suuntautuva nanolomanen täytti nämä määreet. Lähdimme aamutuimaan kohti Hämeenlinnaa toiveikkaina, että nyt olisi kesän ensimmäinen päivä, jolloin tarkenisi ajaa katto auki. 

Kammenpyörittäjä tahtoi käydä Hämeenlinnassa Linnan Pyöräverstaalla, jonne löysimmekin, kun otimme silmän käteen ja katsoimme. Se sijaitsee Hämeenlinnan Verkatehtaan alueella, joka on miellyttävän näköisesti alkuperäisen käyttötarkoituksen loputtua otettu yhteisön käyttöön. Pyöräverstaaseen liittyi ilmeisen suosittu pieni kahvila, jossa siemaisimme kohtuuespressot.



Hämeen Linnakin sai hieman huomiotamme, oli mukava jättää villatakki ja flekkee autoon ja kävellä paitahihasillaan linnan ympäri Vanajaveden äärellä. 

ei näkynyt yhtään alligaattoria
Ennen Kivistöön saapumista poikkesimme vielä Hattulan Pyhän Ristin kirkossa. Olimme valmiiksi katsoneet, että se on juuri toukokuun puolivälissä avautunut ja pääsimmekin katsomaan sisälle kirkon kiintoisia maalauksia. Tapojemme mukaan kiersimme myös hautausmaan, vaikka se olikin reippaasti uudempaa tekoa kuin kirkko. 



Teimme pienen lisämutkan matkaan piipahtamalla Lepaan Viini- ja puutarhamyymälässä, sillä muistimme, että joku marjapensaistamme kantaa nimeä Lepaan punainen. Paikka ei ollut kuitenkaan Viherlandia-tyyppinen (anteeksi, kevytpekkaroin) suuri puutarhamyymälä, emmekä sitten jääneet tälläkään kertaa golfaamaankaan. 

Lepaan väsyneet vilkuttaisivat luimupupulle, jos jaksaisivat
Olimme ajatelleet vilkaista myös Laurinkalliota, jonka piti sijaita lähistöllä, muttemme nähneet opastusta sinne, vaikka jyrkän kalliorinteen näimmekin. Tosin vilkaisustahan vain oli puhekin. Huomioimme myös todella Volvoille sydämensä menettäneen maamiehen pihapiirin.

800 metriä ennen Kivistöä pysähdyimme laskemaan auton katon kokonaan alas, jotta ensivaikutelma olisi mahdollisimman näyttävä, onneksi aivan lähipelloilla lantaa ei oltu levitelty. Löysimme Kivistöön helposti ja olimme ensimmäisiä paikalla, kuten yleensä aina kaikkialla. Sen täytyy olla se duunarin vartti, joka tämän aiheuttaa. 

Koska siis olimme ensimmäisiä paikalla, saimme heti emäntä/isäntäpareilta paikan esittelykierroksen eri rakennuksiin ja tiluksille. Pidimme kovasti näkemästämme ja tunsimme olomme tervetulleiksi. Saimme auringonpaisteiselle patiolle ihanaa kirpeää lemonadea, joka virkisti mukavasti kesän ensimmäisenä lämpimänä päivänä. Hieman meitä nolotti tilaisuuteen väärät kenkämme, olisi pitänyt sittenkin ottaa crocksit, niin olisimme sulautuneet joukkoon vielä paremmin. Onneksi sivistyneet emännät eivät huomauttaneet mitään, joten nolous haihtui illan aikana lähes kokonaan. 

Seuraavien tuntien aikana paikalle saapui väkeä suunnasta jos toisesta, melkein kaikki ajoivat ensin ohitse. Merituuli Sillä sipulista saapui päheesti moottoripyörällä ja aiheutti kateuden läikähdyksen sydämessäni ottaessaan helteessä kypärän pois päästään, eikä hänen tukkansa ollutkaan kuin lehmännuolema, vaan ihanan kuohkeasti heilahtava upea kampaus. Tuohon en ikimaailmassa pystyisi geeneilläni, en vaikka kampaajani kulkisi mukanani, joten suosiolla olen hylännyt ajatuksen moottoripyörän hankkimisesta. 

Kun varsinainen kokkaaminen alkoi ja sitä myöten iltamyöhään jatkuva syöminen, 
oli paikalla edustusta blogeista (listaus aakkostettu, ei vain itserakastettu):

Kivistön ladyt olivat hommaanneet paikalla hauskan näköisiä Big Green Egg-grillejä kokeiltavaksi. Samoin Weber-uskovaisille oli oma osastonsa. Kammenpyörittäjä ja minä teimme Nigellan neuvoin suklaamoussea viilenemään ja sillä välin grillit olivat alkaneet sauhuta. 


Kun olimme valmiit ja tiskimme tiskatut, alkoi alkupaloja juuri sopivasti valmistua ja saimme eteemme ensimmäiset maistipalat Kivistön tapaan, broilerinsydämiä rosmariinivartaissa gazpachon kanssa. Tyylikästä ja hyvää. 

tässä kohtaa se sitten lähti lapasesta, syöminen
Merituuli valmisti "jotain possupaloja", jotka hävisivät parempiin suihin nopeasti ja maistuivat hyviltä, etenkin kun Merituuli ei omien sanojensa mukaan osaa lainkaan grillata. Jonna loihti minikokoisia täytettyjä paprikoita, jonkalaisilla kertoi säikäyttäneen anoppinsa vastikään tämän luultua paprikoita chileiksi. Meitähän ei huijattu ja olimme sitäpaitsi syöneet, vaikka ne olisivat olleetkin chilejä. Nannan saavuttua alkoi seuraavakin Big Green Egg sauhuta ja pian söimme kuumalla kivellä paistettuja halloumileipiä, joitten arvioitiin olevan inasen suolaisia, mutta palaakaan ei jäänyt jäljelle, hyvä että Nanna ehti leikata leipiä paloiksi. Pizzakivi toimi grillissä aivan mainiosti. 



Pitempää huomiota vaativat Soppaa ja silmukoita-väen ribsit, näimme myös erinäisiä konsteja rimpsukoiden hyväilyyn, ne saivat ylleen inkivääriolutsuihketta ja niitä käänneltiin hellästi. 


Koko porukan plaseeraava pöytä oli järjestetty paikan man caveen, huolestuttavan siistiin puutyövajaan. Tämä sain minut lopullisesti perumaan mitkään ajatuksentyngätkään siitä, että meillä olisi joskus blogaanimiitti. Jos tallinkin pitää olla noin siisti, niin ei tule onnistumaan! Pitkä pöytä oli katettu mökkityyliin sopivin astioin ja aterimin ja Kammenpyörittäjä saatiin ujutettua juomanlaskijan paikalle, sillä kukaan muu ei siihen halunnut. 



Erilaiset salaatit ja lisäkkeet valtasivat pitkän pöydän, tarjolla oli ainakin grillissä kuumennettuja vihanneksia ja hedelmiä Prinsessakeittiön tapaan, linssisalaattia kivistöläisittäin, Jonnan bulgurlisäkettä, Marjan kuskusia ja puolisonsa hellimiä ribsejä, anteeksi en muista kenen valmistamaa punakaalisalaattia, Fannin ja Kanelin amerikkalaisia papuja, Jennin pieniä slidereita ja Nannan tiikerirapuja ja munakoisoja. Vadit kiersivät ahkerasti pöytää ja aina vain otimme lisää, vaikkei olisi jaksanut. Kaikesta ei ole kuvia, sillä syöminen oli pääasia.




Kaikkien pääruokien jälkeen pidimme pientä paussia keskustellen sivistyneesti aiheesta jos toisestakin (mm. ruoasta, syömisestä, kokkaamisesta ja aterioimisesta). Merituulia emme saaneet laulamaan, vaikka kuinka yritimme. Jälkiruokiin sekaantuneet kävivät tekemässä viimehetken valmisteluja ja kahdeksan aikaan illalla alkoi makeita virrata pöytään. Eteemme ilmaantui juustokakkua (Fanni ja Kaneli), suklaakakkua (Soppaa ja silmukoita), aleksanterin leivoksia (Sillä sipuli), pavlovaa (SOULKITCHEN) ja suklaamoussea (me itte). Minua hieman harmitti, että olin kiireessä huolimattomuuttani ottanut kotoa oikein tumman suklaan sijaan vähän makeampaa. Mousse olisi saanut olla vähän syvemmän makuista. 



Ainoastaan parin henkilön nähtiin juovan itsensä tilaisuuden aikana tainnoksiin, mutta heille se annettakoon anteeksi, sillä he olivat kumpikin max 1-vuotiaita. Maito on kyllä ihmeainetta. He myös lähtivät sivistyneesti äitiensä kanssa majoitukseen hyvissä ajoin. Jotkut lapset osaavat käyttäytyä, se on sanottava. 

lapsiparkki Merituulin sviitin edustalla
Kammenpyörittäjän ja minun oli ollut aikomus nukkua Kivistön naapurin niityn pehmeälle nurmelle pystytetyssä teltassa (nyt on todistettu se, että ruoho tosiaan on vihreämpää ns. aidan takana), mutta illan hämärtyessä minun tuli niin armoton koti-ikävä, että lähdimmekin ajelemaan kohti Jyväskylää. Oikeastihan halusimme tietysti vain livistää tiskaamisesta. Myös henkilökohtainen terveydestä poikkeava tilani, sinnikäs yskäni alkoi  taas päästä valloilleen, joten arvelin, ettei kukaan nuku aarien alalla, jos jatkan paikallaoloa. 


Auringon laskiessa lähdimme kotimatkalle, Kammenpyörittäjän toimiessa tiskijukkana, tarjoillessa yskänpastilleja ja minun muistellessa, että manuaalivaihteita täytyy tosiaan itse vaihtaa. Kauniissa kesäyössä ei ollut ollenkaan hassumpaa ajella kotiin, etenkin kun otin turva-autokseni suureksi osaksi matkaa sopivaa vauhtia ajaneen pakettiauton. Olen hieman hirviherkkä, mikä ei liene paha asia. 

Suuret kiitokset Kivistöön, kaikille blogaaneille ja molemmille vauvoille (joista vanhempi ei varmasti halua enää tulla mainituksi vauvana, mutta menköön) aivan loistavasta kesänaloituksesta! Eilen sunnuntaina vasta iltapäivällä ajattelimmekaan syömistä, joten blogaanimiitti oli juuri sellainen, kuin pitikin.


EDIT: lisäsin yläreunaan uuden välilehden, Blogaanimiitit, josta voi halutessaan lueskella muistakin läpisyömistämme tapaamisista.

Girossa on tänään toinen lepopäivä, joten Campakeittiössäkin pidetään vapaata Italia-kokkauksista. 

22 kommenttia:

  1. Haa, kävitte lapsuuteni maisemissa ;). Veli vaimoinenn asuu Linnaa vastapäätä Vanajaveden toisella rannalla, vanhemmat kaupungin toisella laidalla.
    Pyhän ristin kirkko on melkein aina kiinni, joko talven, illan tai häiden vuoksi. Mutta on se hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sitä mietittiinkin, että mahtaako olla suosittu vihkimiskirkkona!

      Poista
  2. no on teillä taas bakkanaalit ollut :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oli ja ties kuinka pitkään jatkuivatkaan, me sentään lähdimme jo ennen yhtätoista kotiin! :D

      Poista
  3. Hihi, Weber-uskovainen, hyvin sanottu, sellaisia näkee täällä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidänkin pihassa sellainen nököttää, muttei ole vielä oikein päästy välilöihin, yleensä on jouduttu turvautumaan kaasugrilliin loppuvaiheessa, että on ylipäätään päästy syömään :D

      Poista
  4. Kiitokset vielä vieraille! Kyllä muuten maistui hyvälle mousse seuraavanakin iltana, kun mahaan taas jotain mahtui. Totesin eilen Marille, että vaikka juhlien jälkeen aina vähän väsyttääkin, niin kyllä niitä aina silloin tällöin vaan kannattaa järjestää, oli hirmu kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellenne! Taisimme tuoda yhden paikallisen lusikan tullessamme, pistämme sen taltehen ja palautamme seuraavan kerran tavatessamme:D

      Poista
  5. Tukkakateus, se yhdistää meitä.
    Ja vaadin blogimiitin Jyväskylään jo ihan pelkästään pantryn takia ;-)
    Olipahan vaan mukavaa nähdä, vaikka tälläsitte sinne väärään päähän pöytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyöreä pöytä olisi paras kyllä tällaisissa tilaisuuksissa :D Yltäisi huutelemaan kaikille tarpeeksi! Kiitos samoin, oli lystiä tavata!

      Poista
  6. Tukkakateus pistää hiukan nauruttamaan :D.
    Minulla on tapana kaverien kesken välillä herättää laulullani - on ihanaa luikauttaa reippaaseen ääneen esimerkiksi se "Voiko ihanammin päivän enää alkaa..." kun toiset unikohmeloisina yrittävät pitää päänsä koossa. Tosin nyt se ei toteutunut kun linnunlaulu olisi saattanut häiriintyä. Ehkä ensi kerralla jos tekin olette paikalla?
    Kiitos ihan loisto (ruokapöytä)seurasta. GMOpavut jäivät kummittelemaan mieleen. Olen varma että lapsemme olisivat rakastaneet mousseasi, ja Jukka kans.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota aariaa odotellessa! :D Oli kyllä lystiä, vieläkin hyvä mieli läikähtelee.

      Poista
  7. Kyllä oli taas mukavaa nähdä tuttuja ja uusia tuttavuuksia sekä syödä hyvää ruokaa :). Pystyn ilmeisesti vielä omaksumaan uusia asioita, sillä lauantaina ensimmäistä kertaa osasin olla syömättä itseäni ähkyyn. Ehkä pieni porrastus alkupalojen suhteen auttoi asiaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet sitten todella edistynyt! Minullakin meni hyvin siihen asti, kun ne jälkkärit tulivat pöytään, sen jälkeen minut olisi pitänyt oikeastaan pyöritellä autolle.

      Poista
  8. Onpahan ollut herkut! Tulee mieleen nostaa grilli parvekkeelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Ne vihreät grillit olivat hauskoja pelejä! :)

      Poista
  9. Hei tukkakateus on ihan normi juttu, minä olen erittäin tukkakateellinen, esimerkiksi just Merituulelle!

    Ja kyllä mustakin ne Jyväskylä Bakkanaalit kuuluvat tulevaisuudessa toteutettavien osastolle. Niistähän ei stressiä oteta. Kyllä teidänkin pihaan sopii!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä stressaan jo ajatuksestakin, mutta myönnän, että katsoin salaa jo, mistä saisi pitkän teltan vuokrattua ja mahtuisiko sellainen takapihalle. Ehkä vuonna 2020 tai 2021, laittakaahan kalentereihin! :D

      Poista
    2. Sovittu. Paitsi ajankohta kesä 2015. Kannatetaan!

      Poista
  10. Verstaalta löytyi pieniä Campasimpukka lappuja ... ja täältähän löytyi selitys. Kiva kun pääsit poikkeamaan ja kahvi maistui :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein kiva paikka oli kyllä, kaikenlaista mukavaa tavaraa esillä! :)

      Poista