lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kuhaa, eiku siikaa, eiku kuhaa


On olemassa joitakin ruoka-aineita, jotka systemaattisesti sekoitan. Ostan niitä, enkä ostoksia pakatessani muista, kumpaa valitsin, tai en edes valintatilanteessa erota niitä toisistaan pelkästään katsomalla, tai mikä pahinta, puheessani käytän nimiä ristiin täysin järjettömästi. Viimemainittua edustaa tapani puhua aina luumusta, kun tarkoitan melonia ja toisinpäin. En ymmärrä, mistä se johtuu. En myöskään erota lanttua nauriista, etenkään jos  ne on leikattu paloiksi. 

Siika ja kuha ovat myös tällainen kaksikko, joiden kanssa sekoilen. Tosin tällä kertaa varsinainen sekoilija en ollut minä, vaan kalat talouteen hankkinut Kammenpyörittäjä. Hän viesti minulle sorvin ääreen, että oli ostanut siikaa ja hetken perästä hän kirjoitteli, että mitenkähän valmistamme kuhan. Minulle meni täydestä siihen asti, että tarkastelin viestijonoa ja huomasin tämän ilmeisen ajatuksen hyppelyn. Kotiin tultuani varmistin kumpi kala onkaan kyseessä, se minulle kerrottiin, mutta unohdin sen samantien. Eli paljon melua turhasta. 

Kävin tarkistamassa asian ja koska kala kumminkin oli kuhaa, en voinut käyttää mielestäni briljanttia otsikkoa "siika säkissä". Tosin en olisi voinut muutenkaan käyttää sitä, voi pannahinen, sillä Eeva Kolu käytti sitä jo viime kesänä postatatessaan kalasta paperikääreessä. Olen nyt toipumisvaiheessa, käsittelen pettymystä aikuisella tavalla ja käytän jotain toista otsikkoa. 

Koska jokainen päivä on loppuelämämme ensimmäinen, mielin tarjota tänään kuhaa kevyellä tapaa valmistettuna. Ei läträystä kerman kanssa, ei uppopaistamista, ei edes kaksinkertaista leivitystä. Meitä oli aterialla neljä henkilöä ja kaksi keskikokoista kuhafilettä riitti mainiosti. 

Lisänä meillä oli  pommes duchesse, sillä pieni askartelu pursotinpussin kanssa on aina paikallaan. Kypsensin höyryssä noin puolisen kiloa kuorittuja siikliperunoita ja pusersin ne perunalumeksi pusertimella. Kuumensin noin 1,5 dl maitoa ja lisäsin sen vähitellen perunan joukkoon, sekoitin kauhalla saadakseni tasaista perunamuusia. Sekoitin mukaan yhden kananmunan ja ison nokareen voita ja maustoin suolalla ja pippurilla. Kun rakenne oli tanakahkoa muusia, lusikoin sen pursotinpussiin. Voitelin neljä pientä annosvuokaa ja pursotin perunamuusia kuppeihin. Lurittelin vähän sulatettua voita annosten päälle. Paistoin niitä yhtä aikaa kalapakettien kanssa noin 15 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin kullanruskea.

Kalojen kanssa samoihin paketteihin tein porkkanasta ja kevätsipulista pienen alustan. Kuorin yhden ison porkkanan ja suikaloin sen ohuiksi tikuiksi. Silppusin pari kevätsipulia vinottain viipaleiksi. Käytin porkkanatikkuja pannulla voinokareen kanssa, jolloin ne kypsyivät alustavasti, loppukypsyminen tapahtuisi uunissa.

Voitelin kevyesti leivinpaperiarkin kalapalaa kohden ja asetin keskelle arkkia hieman porkkanasipuliseosta. Sen päälle nostin kalapalan ja ripottelin päälle suolaa ja pippuria. Asetin sitruunalohkon kalan viereen, muutamia katkarapuja ja pienen nokareen voita. Käänsin paperiarkkia jo hieman reunoistaan ja ennen kuin suljin paketin lorautin päälle vähän valkoviiniä. Käärin paperin varovaisesti paketiksi ja varmistin tiiveyden paperiliittimillä. Nostin paketit uunipellille. Samoin valmistelin muut annokset. Paistoin paketteja vartin verran 200 asteisessa uunissa. Vartti uunissa ja muutama minuutti asettumista ennen pakettien aukaisua ja kala oli juuri sopivan kypsää.







16 kommenttia:

  1. Kuha=haukiahven.
    Haa, löysimme Sokokselta madetta, joka muhii nyt possutettuna uunissa.
    Pyörälenkin jälkeen oli pesemistä sekä ajokeissa että kuskien vaatteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko vähän paisteli :) Käytiin Keljon marketissa, muttei siellä ollut ollenkaan lammasta enää.

      Poista
    2. Joku aikoo ilmeisesti pitää suuret pääsiäiskekkerit ja osti kaikki pakastimeensa!

      Poista
    3. Ilmeisesti, tai sitten Jokihaka narrasi :D

      Poista
    4. En se minä ollut :) Kiitos kahviseurasta, oli hauska nähdä pitkästä aikaa!

      Poista
    5. Kiitos samoin, oikein mukavaa! Syötiin sitten siikaa eiku kuhaa :D

      Poista
  2. Oi terveisiä kammenpyörittäjälle, sano, että äkkiäkös sen unohtaa kumpaa osti siikaa vai kuhaa, minä oon unohtanu vastata hänen siipiveikko postiinsa. (=aiheesta kakku)

    VastaaPoista
  3. Siika (tai kuha) säkissa ei petä koskaan. Ja onko sillä edes niin väliä kumpaa siellä on. Hyviä molemmat.

    Se on aina jotenkin katkeraa, kun keksii omasta mielestään loistoidean ja sitten joku onkin napannut sen. Vaikka todennäköisesti suurinpiirtein kaikki ideani on joka tapauksessa joku keksinyt jo ennen minua, mutta haluaisin ajatella olevani ideanikkari ;-) Sinun kohdallasi voit aina kaikkien pettymysten tullen palauttaa mieleen nyhtöpossun. Sen maailman ensi-ilta oli kuitenkin täällä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tuo on omiaan lohduttamaan minua! :D

      Poista
  4. Hyvän näköistä vaaleaa kalaa. Minä en myöskään meinaa millään siikaa ja kuhaa erottaa toisistaan. Lisäksi joudun aina käymään pitkän ajatusprosessin kaupan hyllyn vieressä valitessani juuriselleriä, naurista tai lanttua, jotenkin niiden tunnistamisesta ei tule minulle automaattista millään. Ehkä käytän kuitenkin liian harvoin. Kiva kuitenkin kuulla, etten ole sentään ihan yksin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palsternakka ja joku muu menee aina sekaisin :D Itselläni on ainakin syy se, että käytän juureksia liian harvoin. :) Pitäisi parantaa tapansa, siltäkin osin.

      Poista
  5. Säkkikalaa tulee tehtyä liian harvoin, tämä oli hyvä huomautus siitä. Kiitän. Lohi on niin helppo. On erivärinen kuin nuo valakiat kalat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Mietittiin just, miten kätevää olisi jos kalat olisivat selkeämmin eri värisiä, siika vois olla sinusta ja kuha keltaista :D No, ehkä ei kuitenkaan.

      Poista
  6. Jotenkin vielä erotan kalat kun ovat kokonaisia, mutta sitten fileenä, ei hajuakaan. Tosi hyviä on molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meitähän on monta samanlaista :D

      Poista