lauantai 4. tammikuuta 2014

Lähiulkomailla, osa 3 - Urpo, laskit väärin, joulu meni jo!


Tallinnan matkamme henkeäsalpaavista vaiheista voit lukea jo postauksista Lähiulkomailla, osa 1 - merellä ja maaseudulla ja Lähiulkomailla, osa 2 - museoissa ja majoituksissa. Koska en kannata vanhaa hokemaa "ei makiaa mahan  täydeltä" tykitän edelleen täysillä ja tässä tulee Lähiulkomailla, osa 3. Se käsittelee joulumenun syömistä Restoran Ribessä.

Kun joulukuun alkupuolella saimme briljantin idean lähteä uuden vuoden jälkeen Tallinnaan, nousi tietysti polttavaksi kysymykseksi se, missä söisimme Tallinnan illan aterian. Vaikka matkajärjestelyt muilta osin lepäsivätkin Kammenpyörittäjän aka Loposen harteilla, jäi tämä osuus minun hoidettavakseni. Selasin jos jonkinlaisia sivustoja ja luin postauksia suomalaisten blogaanien Tallinnan ravintolakokemuksista, mutten sitten älynnyt kysyä vaikkapa ystävältäni sauvajyväseltä. Häneltä olisin saanut vinkin, jonka mukaan toimimme seuraavalla minilomasella Tallinnassa. Muttei siitä sen enempiä, vaan asiaan!



Restoran Ribe kiinnitti huomioni sen tähden, että sillä oli asialliset verkkosivut ja varauksen pystyi tekemään netitse. Löysin muunmuassa  Annan postauksen Ribestä ja se kannusti minut tekemään varauksen, johon vastattiinkin saman tien myöntävästi. Lueskelin menua etukäteen, mutten ollut aivan varma, mitä à la carten lisäksi olisi tarjolla, koska joulu olisi vierailumme aikaan jo taaksejäänyttä elämää, samoin uusi vuosi, joille kummallekin sivuilla kerrottiin olevan erikoismenut.

Saavuimme paikanpäälle punktuaalisesti kuudelta ollen melkein ensimmäisiä asiakkaita. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja ohjattiin heti pöytään. Tein tässä vaiheessa kummallisen kömmähdyksen, en tajunnut mennä minulle tyypilliseen positioon, eli selkä seinää päin. Yleensä haluan aina ravintolassa selustani olevan turvattu esimerkiksi metrisellä kiviseinällä. Joka tapauksessa saimme mukavan kahden hengen pöydän ja meidät otti huomaansa miellyttävä naistarjoilija, jonka nimen muistin vielä eilen, mutten enää. Pahoittelen. Hän alkoi puhua meille englantia, joten sillä mentiin koko ilta.

Saimme tietää, että vaikka joulu meni jo, ovat kaksi joulumenua vielä tarjolla. Niille on kuulema kysyntää edelleen ja niitä voi tilata aina tammikuun loppuun asti. Tilasimme alkuun mietinnän ajaksi lasilliset samppanjaa, joka aina tuo ateriaan tietyn hehkunsa, jopa minulle antiluksusihmiselle. Melko nopeasti päätimme tilata joulumenu 2:set viinipakettien kanssa.

Alkuun meille tuotiin keittiöntervehdyksenä lohisuupala ranskakermatujauksella. Samaan aikaan saimme pienelle sivupöydälle trion levitteitä ja kahta leipää.


Ensimmäinen ruokalaji oli nimeltään Vuohenjuusto ja se oli amusen tapaan tarjolla liuskekiven palalta. Siinä oli friteerattu vuohenjuustopallo jota säestivät eritavoin tarjotut punajuuret, makeat saksanpähkinät, basilikageeli ja hunajakastike. Lunttaan nämä ravintolan verkkosivulta, ettehän kuvittele, että muistaisin noin tarkkaan? Vuohenjuustopallo oli suloisen makuinen ja tietäisin mielelläni miten se valmistetaan. En oikein pidä siitä, että ravintolaruokaa, etenkin värjäävää ja hivenen kovaa punajuurta tarjotaan alustalta, jossa ei ole minkäänlaisia nousevia reunoja. Mutta ei syytä huoleen, en sotkenut.


Toinen ruokalaji esiteltiin meille (onneksi) reunakkaalta lautaselta ja sen nimi oli Grillattu peuratartar. Sen seurana lautaselle oli ohuita mustan leivän lastuja, gribiche-jäätelöä (suolaista ja hyvää, muuta en asiasta tiedä), marinoituja kurkkuja, kauden kasviksia ja munankeltuainen. Mustat lautaset eivät siinä valaistuksessa olleet parhaita kuvauksen kannalta, mutta syömässä siellä oltiinkin, eikä kuvaamassa.


Kolmantena eteemme tuotiin hapankaalikeitto, johon upotettiin lusikallinen ranskankermaa ja sipulia. Keitossa oli kaalin lisäksi ankkaa ja tatteja ja se maistui aivan loistavalle, sitä olisi lusikoinut vaikka kuinka kauan. Keitto ei näyttänyt kuvaukselliselta ja lisäksi söimme sen väärällä lusikalla, mutta sattuuhan sitä.


Tähän mennessä kaikki ruokalajit olivat tulleet eteemme melko rivakasti, jopa nopeasti, mutta keiton jälkeen meiltä kysyttiin tahtoisimmeko pitää saman vauhdin vai pienen paussin ennen pääruokaa. Pieni paussi oli paikallaan. Pääruoka saapui sitten noin viidentoista minuutin kuluttua, mikä oli oikein hyvä aika, ehdimme lopetella edellisen viinilasin ja miettiä, ottaisiko vielä pienen palan leipää.

Pääruoka oli Kuorrutettua porsaan sisäfilettä. En kyllä tiedä, mikä osa siinä oli kuorrutusta, mutta se ei aterian hetkellä vaivannut, koska en sitä tiennyt. Lisäkkeenä oli kivaa perunasosetta, jossa oli pikkelöityjä sinapinsiemeniä, ne hieman poksahtelivat suussa. Pidin kovasti possuannoksesta, kuten kaikista aikaisemmistakin. Kuvassa hieman brutaalilta näyttävä kastike oli mustaherukkaista viinikastiketta ja maistui hyvältä.


Jälkiruoassa toistui mustaherukka sorbetin muodossa ja se oli oikein hyvä ja raikas päätös aterialle. Sorbetin kanssa lautasella oli samppanjavaahtoa ja kaurahiutalemurua.


Jokaiselle ruokalajille tarjottiin oma lasillisensa viiniä, joiden nimet olivat painetuissa menukorteissa. Verkkosivulla viinejä ollutkaan lueteltu samassa yhteydessä, joten en ala nyt muistella niitä, sillä se olisi hatarahommaa. Mutta sopivia viinit olivat, taipuivat erilaisiin makumaailmoihin ja täydensivät niitä. Possuannoksen viini kyllä lientyi annoksen kuluessa melkoisesti alun pontevuudestaan, mutta vain miellyttävällä tavalla.

Kammenpyörittäjä oli bongannut sisääntullessamme Faeman kahvikoneen, joten toiveikkaina otimme aivan lähtijäisiksi espressot. Se kannatti, sitä shotit olivat vähintäänkin asialliset ja niiden kanssa tarjotut talon konvehdit jättivät suut makeiksi juuri oikealla tavalla.


Tarjoilu oli kaiken aikaa erittäin miellyttävää ja ystävällistä. Välillä tarjoilija vaihtui paikan alkaessa täyttyä, mutta laskun saimme samalta tarjoilijalta, jonka kanssa illan aloitimmekin. Pidimme 182 euron hintaa hyvin kohtuullisena ja kokonaisuutta positiivisena. Erityisesti pidimme siitä, että espresson hinta oli asialliset 2 euroa. Kaikessa ei tarvi olla kuutosen kate, vaikka pöydillä onkin valkoiset liinat.

Ravintola vilkastui iltaa myöten, silti tarjoilu ja ruoan flow näytti pysyvän tasaisena ja muiden asiakkaiden kehonkieli viesti yhtä miellyttävästä kokemuksesta kuin omamme. Pöydistä tuntui kuuluvan enimmäkseen suomea, mutta myös saksaa. Voimme lämpimästi suositella Ribeä, jos etsitte illallispaikkaa Tallinnassa. Arvelemme myös lounaan olevan syömisen arvoinen. Ribe löytyy osoitteesta Vene 7.



Malttakaa mielenne, ei tässä vielä kaikki! Nyt kuitenkin alkaa pikkuhiljaa tulla pientä postausähkyä ja arvelen lukijoidenkin kokevan samansuuntaisia lukutuntemuksia, joten jätän minilomasen viimekäänteet ja tuliaiset omaksi, huomenna julkaistavaksi postauksekseen. Lähiulkomailla, osa 4 valottaa sitä, mitä vielä ehdimme tehdä Tallinnassa ja mitä toimme kotiin. 

8 kommenttia:

  1. Tallinnassa on kyllä niin paljon kiinnostavia ravintoloita, että valinnan vaikeus iskee. Ribe on ollut meidänkin suunnitelmissa ja ehkä sen suhteen päästään joskus toteutuksenkin asteelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leib ja MEKK ovat sellaisia, jotka myös kiinnostavat, emme vain ehtineet yhtä ateriaa enempää tällä kertaa :)

      Poista
    2. Leib oli kovasti meidän mieleen!

      Poista
    3. Löytyykö siitä postausta teidän blogista? :)

      Poista
  2. Tallinna <3 Ribe on myös omalla listallani seuraavaa visiittiä vartoen. Suosittelen muuten myös ehdotonta suosikkiani Kohvik Moonia sekä myös blogissa patsastellutta Saltia! http://www.andalusianauringossa.com/2013/09/tallinnan-ravintolatarjontaa-salt.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä, niitä tarvitaan, kun kesällä teemme uuden minilomasen. Olen tosi iloinen, että kävimme, Tallinna oli niin paljon enemmän, kuin olin odottanut :)

      Poista
  3. Vaikuttaa kivalta ravintolalta ja hintakin on tosiaan hyväksyttävä ja kohtuullinen. Pitää laittaa korvan taakse Tallinnan reissua varten, kunhan sellainen tulee. Blogien lukemisen parhaita puolia, joku testaa etukäteen ravintolatkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tuota Ribeä kyllä lämpimästi:)

      Poista