maanantai 30. joulukuuta 2013

Pyörremyrsky keittiössä

syreenin intiön kannattaisi oppia, ettei vielä ole kevät
Yleensä en ole kovin hyvä oppimaan mistään mitään, etenkään virheistäni, etenkään jos en huomaa niitä. Nyt olen huomannut, että jätin aavistuksen viimetippaan tämän keittokirjahaasteeni, johon minulla oli 365 päivää aikaa. Toteutin haastettani noin 25 päivänä ja niistä puolet nyt joulukuussa. Ehkä opetus on se, että kannattaisi luovuttaa ajoissa.

Tänään puuhasin monen ohjeen parissa, kaksi niistä on tekeillä huomista varten. Tälle päivälle keräsin viisi pistettä ja sain Hugh Fearnley-Whittingstall-osuuden valmiiksi. Se hämmästyttää minua, sillä arvelin sen olevan kaikkein hankalin minulle. Yhtä vaille valmiita ovat rouvat Nigella Lawson ja Rachel Allen. Jamie Oliverin kanssa kirin tälle päivälle kolme ohjetta. Niin ollen huomiselle jää vielä kahden valmisteilla olevan lisäksi 3 ohjetta, yhdet Jamielta, Rachelilta ja Nigellalta. Viime päivien hosumisen jälkeen kolme ohjetta ei kuulosta enää ollenkaan mahdottomalta. Olen tarkistanut monta kertaa näitä laskelmiani ja korjannut niitä suuntaan jos toiseenkin, mutta on mahdollista, että olen sotkenut jotain matkan varrella. Menköön sen piikkiin, että kirjoitin matematiikasta todella lyhyen B:n.


Kolmen hengen päivällisen alkuruokana meillä oli Hugh'n ohjein paistetut kampasimpukat hernepyreen ja pekonin kera. Pääruokana oli pihvisarnie ja tomaattisalaatti Jamien ohjein ja jälkiruokana niin ikään saarivaltion virallisen vekkulin nopea suklaamousse. 

Tein kaikkea yhtä aikaa, mutta loppujen lopuksi päivällinen valmistui melko vaivattomasti. Aloitin hernepyreellä, jonka Hugh neuvoi tekemään näin (ja minä sovelsin)
  • n. 200 g pakasteherneitä
  • 0,5 l kanilientä
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 50 g voita
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta minttua (ei ollunna, laitoin timjamia)
Kiehautin herneet kaniliemessä varoen niiden maastovärjäytymistä. Kun herneet juuri olivat parahultaisia, kaadoin ne siivilään ja liemen alle kannuun. Kippasin herneet mixeriin, lisäsin tilkan lientä ja surrautin herneitä hieman. Laitoin mukaan valkosipulimurskan, voin ja timjamin ja päästelin pyreen tasaiseksi. Kaavin sen pieneen kattilaan ja maustoin suolalla ja pippurilla. Jätin pyreen odottamaan aikaa parempaa. 

Seuraavaksi valmistelin pihvisarnieta varten lihan. Jamien ohjeessa käytettiin jotain riistalintua, jollaista minulla ei ollut, mutta oli naudan sisäfileen paksumpi pää odottamassa käyttöä. Päätin, että voin sen verran poiketa ohjeesta ottaen kuitenkin pisteen kotiin. Siivosin lihasta kalvot ja hieman rasvaa pois ja leikkasin sen ohuiksi pihveiksi. Jätin pihvit lämpenemään. 

Tomaattisalaatissa olisi tullut olla suuria erivärisiä tomaatteja, mutta tänään on tee-kaikki-sinne-päin-päivä ja käytin pieniä tomaatteja ja värejäkin oli vain kaksi. Ei kerrota Jamielle, ehkei hän itse hoksaa tätä, jos kukaan ei juorua. 



Jälkiruoan tein asettumaan jossain vaiheessa, joka on hieman hämärtynyt kaikessa touhussani. Pienensin Jamien 12 hengen suklaamousseannoksen puoleen.
  • 125 g 70 %:sta suklaata
  • 2,5 dl kermaa
  • 25 g sokeria
  • loraus konjamiinia
Sulatin suklaan vesihauteessa ja vatkasin kerman sokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi. Kun suklaa oli sulanut, otin sen jäähtymään muutamaksi minuutiksi. Otin muutaman lusikallisen kermavaahtoa syrjään koristelua varten ja lisäsin loppuun minimalistisesti konjakkia. Kun suklaa ei ollut enää kuuminta hottia, lisäsin sen kermaan ja sekoitin pyöräyttävin liikkein moussen tasaiseksi. Annostelin moussen espressokuppeihin, annoksista tuli oikein pieniä, mikä on hyvä, sillä jälkiruokaa ei oikeasti tarvitse kerralla paljon, ainahan voi ottaa toisen annoksen. Laitoin mousset ulos peiteltynä topakoitumaan.

Alkuruoka-ajan lähestyessä otin esille kampasimpukat ja pekonin, sekä muutaman jättikatkaravun kampasimpukoita karsastavalle. Paistoin ensin pekoniviipaleet, kaksi annosta kohden ja sen jälkeen kampasimpukat voissa. Lämmitin hernepyreen ja sutaisin sitä lautaselle ja asettelin sille kaveriksi pekkaset ja kampasimpukat. Katkaravuille tein pienen marinadin, johon tuli aavistus tabaskoa, oliiviöljyä ja limemehua, sekä suolaa ja pippuria, paistoin ravutkin nopiasti. 



Alkuruokien kanssa yhtä aikaa tein sipulitäytteen sarnielle. Siihen tuli:
  • 2 pientä sipulia, punainen ja keltainen silputtuna
  • 1 tl fariinisokeria
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • loraus oliiviöljyä
  • loraus punaviinietikkaa
Kuumensin paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyä ja kypsensin siinä sipulia, joka oli maustettu sokerilla, suolalla ja pippurilla. Seos sai kypsyä rauhassa sen aikaa, kun söimme alkuruokaa. Kuumensin uunin 150 asteeseen ja laitoin ciabattan pellille lämpenemään. Maustoin sipulia vielä punaviinietikalla ja lisäsin hieman lämpöä kattilan alle, jolloin seos kypsyi tahmeaksi, melkein hillomaiseksi. Marinoin wanna-be-riistaani, eli naudanlihaa hetkisen seoksessa, jossa oli:
  • tuoretta rosmariinia ison oksan tikkuset silputtuna
  • muutama oksa timjamia
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • loraus oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
Lämmitin ison paistinpannun ja paistoin lihapalat oliiviöljyssä molemmin puolin. Tässä vaiheessa olisi pitänyt laittaa hieman Worcester-kastiketta pannulle, mutta unohdin. Leikkasin lihapalaset suikaleiksi ja halkaisin ciabattan pitkittäin. Kammenpyörittäjä alkusommitteli lautaselle rucolapedin, jolle laittoi leivän pohjaosan. Hän siveli sen pehmeällä vuohenjuustolla. Minä levittelin sipulihillokkeen leivälle ja sen jälkeen asettelimme lihapalat pinnalle, hieman rucolaa ja muutama tomaattipuolikas salaatistamme ja kansi päälle. Painoin kantta täytteeseen, että se imisi kosteutta ja makuja itseensä. Leikkasin leivän paloihin ja söimme se tomaattisalaatin kanssa. Ei pahaa. 

Jälkiruokaa söimme, kunhan tiskari taas kerran oli pyöräyttänyt ohjelmansa ja vatsoissa alkoi olla tilaa. Tipautin pienen nokareen kermavaahtoa moussen pinnalle ja ripottelin muutaman marjan kaveriksi.



Kokonaistilanne tänä iltana: 43/48
Hugh 12/12
Nigella 11/12
Jamie 9/12
Rachel 11/12

Ei tämä tästä!



12 kommenttia:

  1. Hitsi, enää loppusilaus. Tsemppiä huomiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää saattaa onnistua:D Jos ikinä tarvin tsemppaajaa, niin voinen pyytää sua? :)

      Poista
  2. varsin hieno suoritus taas - tuolle sarnielle olisi kyllä nyt käyttöä... tuollainen hernepyre on kyllä mainio - meillä sitä on tehty juurikin mintulla ja se on kyllä niiiiiiiiiiiiin toimiva kaveri mereneläville. olenko minä nyt ihan härmäläinen vai muuten vain hidas - meillä kun tuohon on aina käytetty kanalientä...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli just kanilientä tällä kertaa :)

      Poista
  3. Hengästyin silkasta lukemisesta :D
    Mutta ihailen sinnikkyyttäsi, vautsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään pitäisi pistää homma pakettiin, onhan tässä vielä monta tuntia aikaa! :D

      Poista
  4. Ootpa sinnikäs sissi :D Hauskaa uutta vuotta haasteen viimeisten kokkausten parissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvää uutta vuotta sinnekin! Nyt sain valittua viimeiset ohjeet ja valmistelut ovat pian alkamassa :D Toivottavasti jaksamme syödä kaiken, meitä on vain kolme aterialla tänään.

      Poista
  5. Ai että kun olet aikaansaava! Huh!
    Itse olen tehnyt tuota hernepyrettä mintulla, rouva Nigellan ohjeella ja vähän säätäen; on hyvää!

    Hyvää uutta vuotta 2014!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hernepyree on kyllä ihanaa ja se minttu siihen kuuluisi, mutta olipa päässyt kuolemaan ikkunalla :(

      Hyvää uutta vuotta sinnekin!

      Poista
  6. Nyt ymmärrän miksi me kaksi tullaan niin hyvin toimeen (lyhyen matikan lisäksi) Sä et ymmärrä luovuttaa ja mä en ymmärrä kieltäytyä! Hyvä me. Ollaan vielä enskin vuonna yhtä pöyröötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan vaan, tarkoittipa se mitä hyvänsä! Olen unohtanut, mitä se olikaan :D

      Poista