lauantai 21. syyskuuta 2013

Kolme menua

shh, muut vielä nukkuvat
Lauantaiaamu, perinteinen ikioma hetkeni, on ylivoimainen suosikkituokioni viikon kaikista ohikiitävistä tunneista. Hyvin harvoin enää olen töissä tänä nimenomaisena aikana, joten useimmiten saan nauttia tästä joka viikko. Tulin viime yönä töistä yhden aikaan enkä saanut heti unta, vaan mietin niitä näitä ja kuulostelin yöhiljaista taloa vielä kahdelta. 

Vaikka uneni jäivät lyhyiksi, en malttanut nukkua pitkään, vaan nousin untuvapeittoni alta ja siirryin sohvan minun muotoiseeni mutkaan viltin alle. Oli mukava lukea lempiblogini ajantasalle, kenties löytää jonkun minulle uuden, mukavan blogin. Löysinkin sellaisen Ja kaikkea muuta-blogin kaltaiseni aamunvirkun Minnan suosikkiluettelosta. Kirjatoukka ja Herra Kamera. Tuli tunne, että olisin joskus lukenut tuota blogia aiemminkin, mutta sitten kadottanut sen blogiviidakkoon. Ja niin olinkin. Mukava, että löysin sen uudelleen. Laittautuisin lukijaksi, mutta tuo blogipohja on minulle vieras, enkä tiedä miten sen lukijaksi voi liittyä.

Samalla aivoni raksuttivat tämän päivän ruoan parissa. Oli siitä harvinainen viikonloppuaamu, että minulla oli lähes selvät sävelet päivällisen suhteen. Jopa raaka-aineet yhtä pientä juttua lukuunottamatta oli hankittu jo edellisinä päivinä. Ja mikä hienointa, ohjeetkin oli jo bongattu. Tai otettaisiin siitä puolikuuluisasta omasta päästä. Melkein harmitti kahdeksalta, ettei voinut vielä mennä keittiöön kolistelemaan. Mutta vain melkein, sillä viltin allakin oli kiva olla. 

Tänään meillä tarjottaisiin seuraavanlainen sesonginmukainen, internationaalinen ja innovatiivinen menu:
kurpitsa
pasta
päärynä

Tuohon tapaan olen nähnyt joisssakin ravintoloissa menuja ilmoitettavan ja olen oppinut jo laittamaan suuni kiinni, vaikka olen ollut hämmentynyt. Too much information on tietysti too much information, mutta jää siinä chefille holkkumavaraa. Perinteisempään tapaan ilmaistuna menu kuulostaa tältä:

kurpitsakeittoa
lasagnea
päärynäkakkua

Ja sitten kerta vielä, tällaista meillä tullaan syömään, kun keittiössä häärää (jos hääräisi) parantumaton kaunosielu ja krumeluurien ystävä:

pehmeän aromikas hokkaidonkurpitsakeitto 
pitkään haudutettu lasange nonnan salaisin yrtein
tuoksuva venäläinen päärynäpiilo

Myöhemmin lisää siitä, mitä oikeasti tapahtuu. Aion myös tehdä kaikkien (loiva liioittelu) tekemää uuniomenahilloa, vaikka Kammenpyörittäjä on ehdottomasti kieltänyt minua tekemästä mitään omenasoseita pakastimeen. Luulemme niitä jatkuvasti lihaliemiksi, sillä jäisinä kalikat ovat kuin kaksi marjaa, eikä holtittomuuteni purkkien merkkaamisessa näytä vähenemisen merkkejä. Jos omenasosepurkki onkin merkitty, sen vuosiluku alkaa olla jo melko muinainen, joten ainakaan se aikaisemmin käyttämäni menetelmä ei ole tuottanut menekiltään joutuisaa lopputuotetta.  Olen lukenut nyt niin monta uuniomenahillopostausta, etten malta enää olla itsekin kokeilematta etenkin, kun saimme aivan ihania omenoita ystävämme puutarhasta. Niinpä ajattelin, että helpompi on pyytää anteeksi kuin lupaa. Mukavaa launtaita! Kello on kohta yhdeksän, silloin voi jo mennä ottamaan uunipellit esille, pilkkoa omenia, kolistella mahdollisimman vähän, voihan, eikö voikin?

teen vain tällaisen pikkukuormurillisen omenahilloa, en yhtään enempää

8 kommenttia:

  1. Ihania kuvia taas kerran :) Minulla on menut aina tuollaista keskimmäistä mallia, vaikka mielessäni aina mietin ne viimeien menun mukaiset nimet. Ehkä voisi selvyydestä luopua joskus, niin houkuttelevalta se viimeinen menu kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Nyt kello on jo melkein kymmenen, nyt ainakin tohdin alkaa kolistelun!

      Poista
  2. Mukavaa lauantaita! Kyllä nyt voi jo peltejä kolistella..

    VastaaPoista
  3. Minä kuolasin Sveitsissä kaupoissa Hokkaido/Orange Knirps -kurpitsoita (ja salaatteja ja kanoja ja ...) ja meinasin käydä ostamassa ylimääräisen matkalaukun ja kuskata ne kotiin. Olisi siinä ollut turvatarkastajilla ihmettelemistä. Tänään löysin sentään Ekolosta italailaisen Butternutin.
    Hieno omppuauto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo hokkaidot ovat olleet kyllä hyviä, pidän tosin paljon myskikurpitsoistakin, kun nyt olen vähän niihin tutustunut :)

      Poista
  4. inspiroit minua tutuatumaan erilaisiin kurpitsoihin, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, on aika hauskaa olla inspiroiva jollekin, se on uutta :)

      Poista