perjantai 10. toukokuuta 2013

Valkoista parsaa moselilaisten lisukkeiden kanssa


Söimme lähiparsaa pari viikkoa sitten Moselin varrella Cochemissa. Se oli hyvää ja hentoa maultaan ja koin pienen herätyksen valkoisen parsan suhteen. Sehän olikin hyvää! Tänään yritin saada aikaan toisinnon tuosta kevätillan mainiosta lautasellisesta. On tietysti alistuttava siihen, ettei tänne pitkän matkan päästä ties kuinka monta päivää sitten rahdattu herkkä parsa voi olla yhtä hyvää, kuin muutama tunti nostamisen jälkeen lautaselle pääsevä. Mutta jonkunlaisen sommitelman sain aikaan.

Kuorin parsat huolellisesti aivan nupun alapuolelle asti ja napsaisin toisesta päästä pari senttiä kuivempaa osaa pois. Sidoin parsat nipuksi kahdella paistinarun pätkällä. Laitoin pari perunaa höyryyn kypsymään ja kiehautin parsakattilassa vettä noin kymmenen sentin korkeudelta. Suolasin veden ja ripautin myös hieman sokeria mukaan. Nostin parsat kypsymään, kun perunat alkoivat olla melkein kypsiä. Parsojen nuput jäivät veden yläpuolelle. 

Asettelin lautaselle valmiiksi pari viipaletta hyvälaatuista prosciuttoa (se käy päivän Italia-panostuksesta) ja siivun kylmäsavulohta. Tein kahdesta kananmunasta pehmeää munakokkelia. Kun perunat ja parsat olivat kypsät, nostin niitä lautaselle, lisäsin lusikallisen munakokkelia ja pyöräytin päälle pippuria. Lurittelin pinnalle pari lusikallista kirkastettua voita. 

Parsa oli juuri sopivan kypsää ja maku oli aivan kelvollinen, luulen ettei tästä kaukoparsasta tuon parempaa voi saadakaan. Lisäkkeet komppasivat kivasti ja lasillinen viileää valkoviiniä sopi kuvioon hyvin. Kolmea parsaa enempää en olisi jaksanutkaan, huomaa kyllä, että ruokahalu on vielä osin kadoksissa. Tämä annos olisi sopiva alkupalaksi, etenkin jos laittaisi lautaselle joko kalaa tai lihaa, munakokkelia tai perunan, ei kaikkea. 

Giron seitsemäs etappi oli siinä mielessä harmillinen, että vesisade loppupuolella sai olosuhteet vaarallisen liukkaiksi. Yksi jos toinenkin otti tuntumaa tarmakkiin. Huomenna vuorossa on pitkä henkilökohtainen aika-ajo. 

10 kommenttia:

  1. Hei, laittakaa pihalle parsapenkki - ilmoittaudun vapaaehtoiseksi sadonkorjuuavustajaksi!
    Kananmuna, kinkku ja lohi sopivat hienosti parsan kaveriksi, saksalaisten potun syöntiä en ihan arvostanut. En tosin ole suuri perunan syöjä muutenkaan, en esim. tajua, miksi niitä pitäisi syödä kaalikääryleiden kanssa, joiden täytteessä on jo riisiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parsaa omalta pihalta olisi kyllä mainio juttu! Siirtolapuutarhoissa olen nähnyt parsapenkkejä ja Strömsössäkin ne tekivät sellaisia.

      Poista
    2. Olen ymmärtänyt, että parsankasvattaminen vaatii hermoja, ehkä parempia kuin minulta löytyy :) Joskus reissussa olen nähnyt parsapeltoja, vai miksihän niitä pitäisi sanoa ja ne näyttävät niin säälittäviltä, siis ollessaan aivan kukoistaviakin, piikki siellä toinen täällä :D

      Minäkin laitoin perunan annokseen lähinnä imitaatiosyistä:)

      Poista
  2. Ekaksi, taivallisen näköinen annos! Tokaksi, parsan viljely vaatii pidempijänteisempää ja hiekkaisempaa otetta kuin meillä on... ensin piti odottaa 3 v että niitä saa leikata. Sitten pari vuotta tuli muutama tokullinen annos. Sitten vuohenputket valtasivat parsapenkin. Mutta onko vuohenputki uusi parsa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älyttömän hyvä asenne, otetaan sitä, mitä sattuu tulemaan :D Minä en ole vietä tähän vuohenputkeen tutustunut lautaselal ollenkaan, enkä taida oikein tietää miltä se näyttääkään...

      Poista
  3. Ihanan näköistä! Itsellä tulee harvemmin tehtyä valkoista parsaa. Pitänee korjata asia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreä on jotenkin helpompaa. Tai ehkä vaikeampaa pilata :D

      Poista
  4. Vihreä parsa on jotenkin vähemmän herkkähipiäistä. Olen saanut elämäni parhaan parsakeiton Saksassa, jossa parsa haetaan lähitilalta kasvukauden aikana. Suomessa omat viritelmäni valkoisesta parsasta eivät ole yltäneet lähellekään samaan. Se ei taida sietää edes sen vertaa kuljetusta kuin vihreä parsa.

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen monta vuotta kammonnut parsaa, mutta nyt mies teki pekonin kera ja se maistuikin ihan hyvältä. Tosin en tiedä johtuiko se hyvä maku sitten parsasta vai juuri tuosta pekonista ja vahvasta vinegretistä... kaksi viimeksi mainittua kun kuuluvat suosikkeihini :-)

    VastaaPoista