keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Torta Barozzi - kahvikiekon toinen elämä


Meillä juodaan kahvia jonkun verran. Riippuen kotibaristan läsnäolosta, Andreja lämpenee 2-3 kertaa päivässä. Minä en vieläkään "osaa" vaahdottaa maitoa, mutta kelvollisen espresson saan aikaan ja maito lämpenee kattilassa, joten maitokahvin minäkin sentään osaan tehdä. Kahvikoneen vieressä asuu keltainen knock box, johon tipahtaa kahvikakkusia päivittäin useita kappaleita. Ne ovat kauniita, jos kahvi on onnistunut ja niiden loppusijoituspaikka on milloin kukkaruukuissa, milloin kompostissa. Uuden, joskaan ei ehkä kovin suurissa volyymeissa käytettävän, huomasin huhtikuussa mukavassa Toinen Jalka Italiassa-blogissa, kun siellä oli tehty Torte Barozzia. Ihastuin heti ajatukseen  käyttää espressoshotista jäävä kahvikakku uudelleen. Ajatus jäi muistiini odottamaan tätä keväistä Italia-settiämme. 

Tänä aamuna etsin Taitsin antaman ohjeen jälleen esille ja sen rinnalle lueskelin kakusta sieltä täältä. Sain tietää kakun olevan peräisin Modenasta, tuosta kaupungista, jolle emme viime syksyn matkalla lainkaan lämmenneet. Luin monta ohjetta eri lähteistä, eikä missään niissä puhuttu käytettyjen espressopurujen hyödyntämisestä, useimmissa puhuttiin pikakahvista, joten palasin Taitsin postauksen pariin. Olinhan juuri tuohon uusiokäyttö se pointti, mihin olin huomiotani kiinnittänyt. 

Alkuperäinen kakun resepti on salainen, minäkin hiemen muuntelin Taitsin antamaa ohjetta, sen mukaan mitä meillä juuri kaapeista löydettävissä. Heti alkuun pettymys oli kyllä melkoinen, keltainen knock box oli aivan tyhjä! Ei yhtäkään kahvikakkua! Kammenpyörittäjä oli tyhjentänyt boxin illalla kompostiin. Ei hätä onneksi ollut paha, Andreja vaan tulille ja puolen tunnin päästä sain sekä nätin kahvikakkusen jäähtymään, että itselleni ison kupin maitokahvia.
  • 200 g tummaa suklaata
  • 80 g voita
  • 100 g mantelimurskaa
  • tuplaespressoshotin kahvikakkunen 
  • 4 kananmunaa
  • 2 dl sokeria
  • 2 rkl Amarettoa (rommin puuttuessa)
  • ripaus suolaa (valkuaismassaan)
  1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Valmistele haluamasi kokoinen vuoka vuoraamalla se leivinpaperilla, mitä pienempi vuoka, sitä korkeampi kakku, mikä vaikuttaa paistoaikaan. (käytin 20x20 cm vuokaa)
  2. Sulata voi ja suklaa vesihauteessa ja sekoita mukaan käytetyt espressopurut, anna seoksen jäähtyä. 
  3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää valkuaisiin ripaus suolaa ja vatkaa ne vaahdoksi.
  4. Hienonna mantelit myllyssä hienoksi murskaksi. (luin monesta lähteestä, että manteleita voi hieman paahtaakin)
  5. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää mukaan rommi, mantelimurska ja hieman jäähtynyt suklaaseos. 
  6. Yhdista valkuaisvaahto taikinaan nuolijalla käännellen.
  7. Kaavi taikina vuokaan ja paista noin 35 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, mikäli tikku on puhdas pistoksen jälkeen, kakku on kypsä. 
Kakun maku on melkoisen muhevan suklainen ja jollei tietäisi, että siinä on käytettyjä kahvinpuruja, ei kyllä arvaisi! Mainio kakku, jonka arvelen vain paranevat säilytyksestä.

Giron tilanne on vasta muotoutumassa. Ikävää, että nyt ei ole pariin päivään ollut iltapäivällä suomenkielisellä selostuksella varustettua lähetystä, vain lyhyt kooste myöhään illalla. Toivottavasti tilanne pian muuttuu. Snookeritkin jo loppuivat. 

14 kommenttia:

  1. No mutta tässäpä kokeilemisen arvoinen kakku! Eikä ole ollenkaan huono asia, jos kakkua varten joutuu sihauttamaan kahvet :) Toisen kupposen voi juoda sitten kakun kera.

    VastaaPoista
  2. Kahvikakut ovat hienoja, minä ihailen niitä aina kopautuslootaa tyhjentäessä. On kyllä hieno idea käyttää kakku kakkuun!
    Vaahdottaminen ja kuvan piirtäminen vaativat kyllä kauheasti harjoitusta. Me juomme maitokahvia ehkä kerran kuussa, joten taito tahtoo ruostua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole koskaan kokeillutkaan, juon maitokahvia ilman vaahtoa lähinnä.

      Poista
  3. Minun aamuni alkaa mikrossa minuutissa lämmitetyllä maidolla ja siihen turauttamallani tuplaespressolla. Tällä hetkellä juon jenkeistä tuomaani espressoa, se on pakkauksen mukaan Havajilta ja hyvää. Matkoilta on aina kiva tuoda erilaisia kahveja tuliaisiksi itselle. Maidonvaahdotinta käytän vain silloin, kun on vieraita tai haluan itse hieman nautiskella.

    Jänskää laittaa espressokakku hyötykäyttöön, tästähän voi saadaa vaikka mitä inspiraatioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahvinporojen ja mantelimurujen suutuntuma oli hämmästyttävän sama:) Oikein jänskä kakku!

      Poista
  4. Tuostahan voisi tulla mun nimikkokakkuni :)
    Avattiin sitten meidänkin ruokablogi yleiseen jakeluun. Tervetuloa lukemaan
    http://epatrendikasruokablogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kiva, olenkin käynyt muutamaan kertaan kolkuttelemassa tilastojen kautta :D

      Poista
  5. Olipa mukava löytää täältä tuttu kakku, kiitos! Ja vielä mukavampaa oli kuulla, että siitä tuli hyvä! Tuo kahvinpurujen käyttö on ollut sellainen modenalaismammojen käytäntö ja salaisuus, jota jostain syystä ei ole resepteissä tavallisesti mainittu, vaikka on kyllä ehdottomasti espressokupposta mehevämpi "arominvahvenne".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikakahvista nyt puhumattakaan! :) Kiitos vielä tästä kakkuohjeesta!

      Poista
  6. Oi nam. Herkun näköinen. Pikakahvia olen käyttänyt leivonnassa moneen kertaan, mutta kahvinpurut ovat vielä jääneet kokeilematta. Eikä meillä kyllä perinteistä espressoa ole moneen vuoteen keitettykään. Pitäisi varmaan kaivaa mutteripannu jostain kaapin pohjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInulla taas oli se pikakahvipurkki vuosia kaapissa, heitin sen sitten pois, kun vuosikymmen oli vaihtunut ainakin kertaalleen, ellei toiseenkin:) Nyt käytän sen espressoshotin, jos kahvinmakua tarvin ja tässä tapauksessa vein ne porotkin:D

      Poista
  7. Tätä kyllä tehdään meillä aivan takuuvarmasti, mikä loistava idea hyödyntää puruja! Kiitos Campaliini! Tästä tuli mieleen, että pitäis varmaan taas joskus kirjoitella ihan kahvilla -sarjaan jatkoa... Ehkä seuraavassa osassa keksitään uusiokäyttöä puruille...:)

    VastaaPoista