maanantai 8. huhtikuuta 2013

Appelsiinipossua ja viranomaisasioita

Laakeri taisi selvitä talvesta hengissä!

Viikonloppuni jatkuu edelleen, se on oikeastaan vasta puolivälissä. Olen hoitanut tärkeitä asioita, kuten otattanut itsestäni uuden version kamalasta passikuvasta. Mutta mitä sitä sanotaankaan? Kun näytät siltä kuin passikuvassasi, tiedät olevasi loman tarpeessa! Jonotin myös viranomaisen puheille, annoin sormenjälkinäytteeni ja muistin hääpäiväni pieleen. Passini ei ole koskaan aikaisemmin ehtinyt mennä vanhaksi ennen uuden tilaamista, joten käytäntö, jolla varmistetaan minun olevan minä, oli uutta. Ei kuulema ole niin nokonuukaa, kunhan puolison nimi menee oikein ja arvaus osuu mielellään oikealle vuosikymmenelle. Nyt odottelen matkustusasiakirjan saapumista ja heti kohta sen jälkeen saammekin tehdä check innit ja pakata laukut!

Tätä mukavaa asiaa odotellessani tein tänään possuruokaa, johon tuli paljon appelsiinia. Käytin ruokaan yhden kokonaisen possunfileen. Meitä oli ruokapöydässä kolme henkilöä, neljäskin olisi aivan mainiosti tullut ruokittua tällä määrällä. Leikkasin fileestä kalvot pois ja viipaloin fileen noin parin sentin siivuiksi. Suolasin ja pippuroin viipaleet molemmilta puolin ja jätin ne vielä lämpenemään siksi aikaa, kun valmistelin aterian muita osia. 

Kuorin muutamia perunoita ja leikkasin ne lohkoiksi, samoin siivosin loput ruusukaalipakkauksen palleroista. Onneksi puolitin ruusukaalit, sillä osassa niistä oli huonoja kohtia keskellä. Esikypsensin ensin perunoita noin kymmenen minuuttia ja nostelin sitten kunnolliset ruusukaalin puolikkaat perunoiden päälle ja sammutin liekin kattilan alta. 

Seuraavaksi käsittelin kaksi mehukasta appelsiinia, joista tekisin appelsiinikastikkeen possulle. Raastoin appelsiinin oranssin kuoren ja keräsin raasteen lautaselle. Leikkasin ensin appelsiin navoilta ohuet hatut niin, että hedelmät seisoivat tukevasti leikkuulaudalla. Sitten leikkasin niistä kuoret pois ohuina suikaleina ylhäältä alas niin, että kaikki valkoinen välikuori lähti myös pois. Otin appelsiinin käteeni ja leikkasin kalvojen välistä saaden sieviä kuorettomia appelsiinilohkoja. Puristin loput mehut hedelmän tyhjäksi jääneestä raadosta kuppiin, mehua tuli kaikkiaan noin 1,5 dl. 

Ohje on Dorie Greenspanin, ilmeisesti ei ole tapana kirjoittaa ohjetta kovin tarkasti, vaan neuvotaan ostamaan kyseinen kirja, josta ohje löytyy. Saatanpa ostaakin. Hänen sivuiltaan tämä ohje kuitenkin löytyy, mutta ilmeisesti siihenkään ei ole soveliasta suoraan linkata. En aivan ymmärtänyt tätä hienovaraista kuviota. Mutta ruoanteosta kerron kuitenkin ylimalkaisesti, jos sopii. 

Paistoin lihapaloihin voissa kauniit paistopinnat, lisäsin appelsiinikuoren ja mehun ja keitin kastikkeen kokoon. Ohuet possupalat kypsyivät muutamissa minuuteissa. Varmistin sopivan kypsyyden leikkaamalla yhden paloista halki. Valelin possupaloja kastikkeella hetkisen verran.

Lisäkkeen viimeistelin paistamalla perunalohkoihin ja ruusukaalin puolikkaisiin rapean pinnan lusikallisessa ankanrasvaa. Lisäsin lopuksi suuren tomaatin kuutioiksi leikattuna ja pari pientä kevätsipulia silputtuna. Maustoin lisäkkeen suolalla ja pippurilla.

Appelsiinin maku sopi hyvin possun kaveriksi, tätä teemme varmasti uudelleenkin. Nopea, arki-iltaankin sopiva ruoka.


8 kommenttia:

  1. Possu ja appelsiini sopivat kyllä yllättävän hyvin yhteen.
    Passikuulustelu kuulostaa samalta kuin Sveitsin oleskelulupatarkastus - isän tyttönimi jne...
    Oletteko Giroa menossa katsomaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun oltaisiinkin, mutta ikävä kyllä ei. Mennään vaan Saksaan muutamaksi päiväksi:)

      Poista
  2. joo tää ei saa linkata kuvio on tullut maailmalta tutuksi, epäilen että sillä on jotain googlen ranking algoritmin kanssa. hyvän sijoituksen omaava sivusto ei halua linkkejä huonommin sinoittuneilta koska se alentaa niiden rankingia. kaikki linkit eivät olekaan enään hyväksi googlen mukaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, kuulostaa ihan uskottavalta, vaikka jotenkin vähän vastenmieliseltäkin... En tiedä, mutta pitää varoa linkkaamasta semmoisiin.

      Poista
  3. Tuon houkuttelevan lautasellisen lisäksi ihailen uutta terhakkaasti kasvavaa laakeripuuta! Millä neuvoilla saattaisin yltää yhtä upeaan kasvatussuoritukseen?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva kyllä narraa melkein enemmän kuin tuhat sanaa:D Siinä on pari tuoretta lehteä, muut ovat viimevuotisia ja koko kasvi on ollut koko talven sillä rajalla, jääkö eloon. Toivottavasti se pian pääsee kasvihuoneeseen vietäämään kesää!

      Poista
    2. Muhun meni aivan täydestä - onhan sekin on jo aika saavutus, että siinä ylipäätänsä on talven jälkeen lehtiä! Complimenti, selvisitte, onhan kesä jo ihan ovella - tai ainakin nurkan takana..

      Poista
    3. Nyt on kyllä Plantagenissa laakeripuita, minikokoisia, myynnissä, ostamme ehkä sellaisen kasvihuoneeseen, kun nämä yöpakkaset joskus loppuvat :)

      Poista