lauantai 2. helmikuuta 2013

Turskattitikut, pyromaaniperunat ja heittiöherneet


Minä en ole kova kiroilemaan, enää. Nuorena saatoin päräyttää roisimminkin, mutta lasten myötä suuta on pitänyt suitsia. Olen ottanut käyttöön joitakin manauksia, joilla voi ilmaista kiihtymystä, ärsyyntymistä tai äkillisen kivun vaatimaa mielipahan ilmaisua. Kapteeni Haddock on tietysti hyvä opas tässä asiassa, hänen vokabulaaristaan voi ammentaa monenlaisia sanoja. Turskatti tai sen serkku turskale ovat käteviä, niissä on kiroamiseen tarvittava r-kirjain ja muutenkin napakka rakenne. Niin myös Kammenpyörittäjän eilen ostamissa turskafileissä, joista tänään pääsin tekemään ruokaa. 


En ollut muistanut muutamaan päivään keittokirjahaastettani ollenkaan, mutta nyt vilkaisin kaikkien neljän kirjan turskaohjeet. Niitä ei juurikaan ollut tai sitten ohjeissa käytettiin suolattua turskaa. Rachel Allenin Rachel's Food for Living-kirjassa oli kuitenkin ohje, jota päätin soveltaa. Siellä oli oikeastaan kokonaisen ateria ohje samalla sivulla ja olin jopa merkinnyt sen kirjoja plärätessäni kokeiltavaksi. Tässä tuli siis kerralla tehdyksi kolme osaa haasteestani.

Kokonaisuuden nimi on Sesame Goujons of Fish with Mushy Peas and Oven Roast Chips. Rachel suositteli kalaksi kampelaa, mutta meillä oli siis turskaa. Aterian kolmen komponentin puuhastelu oli mukavasti kerrottu ohjeessa ja seuraavassa kerron, kuinka siinä kävi. Meitä oli tänään kolme henkilöä päivällisellä, mutta ruoka olisi hyvin riittänyt neljällekin.

Perunat:
  • 8 keskikokoista perunaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolahiutaleita 
  • pippuria
Herneet:
  • 3 dl pakastettuja raakoja herneitä
  • 2 rkl voita
  • loraus keitinvettä
  • suolahiutaleita
Kalatikut:
  • 6 pienehköä turskafilettä (700 g)
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 dl seesaminsiemeniä
  • suolahiutaleita
  • pippuria
  • 3 dl maitoa
  • 0,5 l rypsiöljyä
Ensimmäisenä kuorin perunat ja leikkasin ne pikkurillin paksuisiksi tikuiksi. Kiehautin vettä kattilassa ja kumosin perunatikut kiehuvaan veteen. Esikeitin tikkuja noin pari minuuttia ja kaadoin ne sitten lävikköön odottamaan. Kuumensin uunin 220 asteeseen. 

Leikkasin kalafileet tikuiksi, poistin fileiden keskeltä ruotoja sisältävän raidan, ettei syömävaiheessa olisi enää teräviä sattumia. Nostin kalapalat maitoon. Tämä jäi minulle vähän epäselväksi, miksi juuri maitoon, mutta tottelin. Sekoitin pienessä kulhossa vehnäjauhot, seesaminsiemenet, suolan ja pippurin leivikkeeksi.

Nostin perunat uuniin paistumaan ja kiehautin pakastimen viimeiset herneet juuri ja juuri kypsiksi. Minulla oli herneitä paljon vähemmän kuin Rachelin ohjeessa, joten hienonsin ne Bamixilla tehosekoittimen sijaan, sillä isommassa astiassa herneet olisivat luultavasti lentäneet kulhon seinämiin ja olisi ollut työlästä saada hernesosetta aikaan. Kaadoin kypsät herneet Bamixin pikkuiseen kuppiin ja lisäsin voin mukaan, surruuttelin herneet soseeksi, jossa oli vielä sattumia mukana, maustoin soseen suolalla.

Kuumensin padassa puoli litraa öljyä noin 180 asteeseen. Kaadoin kalapalat lävikköön  altaassa niin, että maito meni viemäriin. Ravistelin vähän kalapaloja, jotteivat ne olisi liian märkiä. Nostelin niitä muutamassa erässä leivitysseokseen ja pyörittelin niitä hyvin, jotta ne saivat joka puolelleen jauhoisen kuoren. Levitin leivitetyt kalatikut leikkuulaudalle ja nostelin niitä noin kymmenen kalatikun erissä kuumaan öljyyn paistumaan. Noin minuutin kuluttua käänsin tikut ja paistoin niitä toiseltakin puolelta sen verran, että pinta oli kauniin värinen, siinä ajassa kala oli läpikypsää. Nostin kypsät tikut talouspaperilla vuorattuun lämpöastiaan odottamaan peiteltynä koko satsin valmistumista.

Perunat olivat kypsiä ja kauniin värisiä noin 20 minuutissa ja ripottelin niille hieman suolaa ja pippuria. Kuumensin hernesoseen uudelleen ja asettelin kaikkia komponentteja lautaselle Rachelia matkien. Sitruunalohko ja turaus ketsuppia, niin jopa oli peribrittiläinen ateria valmis! Kaikkiaan koko aterian tekemisessä meni aikaa noin 45 minuuttia ja syömisessä 15. Öljy meni kyllä niin tummaksi ja siinä oli miljoona seesaminsiementä, joten en säästänyt öljyä enää toista käyttökertaa varten vaan Kammenpyörittäjä loppusijoitti sen kompostiin. Keittokirjahaasteen osat 7-9/48 tehty!

10 kommenttia:

  1. Hugh (eikä varmaan Jamiekaan)ei käytä turskaa ollenkaan, sillä heidän lähialueen (Pohjanmeren) turskakanta on niin romahtanut, että kanta saattaa olla häviämässä kokonaan. Siinä vermaan syy, ettei reseptejäkään löytynyt. Jamiesta en kyllä ole ihan varma, mutta voisin kuvitella hänenkin välttävän sitä ainakin nykyisin.

    VastaaPoista
  2. Jos ravintolassa olisi listalla pyromaaniperunoita, ottaisin niitä yhtään lukematta tarkennuksia :) Loistonimi!

    VastaaPoista
  3. Hihii, meilläkin oli tänään turskaa ja pottuja. Mikä sattuma, koska turska päätyy meidän pöytään aika harvoin. Turskatti kuulostaa kyllä ihan tehokkaalta kirosanalta ja oikein lapsenkorviin sopivalta ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, myös pertana on käyttökelpoinen.

      Poista
  4. mä oon valitettavasti kovin kova manaamaan! Ja aikalailla niillä perinteisillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteetkin on kyllä tärkeitä! :D

      Poista
  5. hehee, menee meillä aika lailla samantapaisia juttuja samanaikaisesti...kalapuikkoja ja omenaista lihapataa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outoa kerrassaan :D Saa nähdä kuinka tänään käy?

      Poista