torstai 21. helmikuuta 2013

Munaa kolmella tapaa - pikkujoululahjojen aatelia


Taannoisten pikkujoulujen lahjavalinnoissa oli käytetty hyvin paljon rakkautta ja keskinäistä ymmärrystä, jokainen sai lahjan, joka varmasti ilahduttaa ja hyödyttää ihmistä työn raskaan raadannassa. Tai jos ei siellä, kenties vapaa-aikana. Voi olla ettei sielläkään, mutta vastuu jokatapauksessa siirtyy antajalta saajalle siinä vaiheessa, kun pukille on niiattu tai kumarrettu. 

Arvostetut esimiehemme saivat pöllön, joka "huhuilee aidontuntuisesti", nyt kyseinen värkki huhuilee jopa auringonsäteille työpisteen kaapin ylimmältä hyllyltä, ainakin vielä päivän. Notkea tankotanssin harrastajamme sai "only for carnival occasions"-merkinnällä varustetun "asun", jota myös borateiksi kutsutaan.


Moni meistä lähes keski-ikäisenä tarvitsee jo näköapua, kunnon väärennyslasi on aina paikallaan, kun tärkeitä dokumentteja luetaan. Lahjansaaja antoi hyväsydämisesti lukulaitteensa yleiseen käyttöön.


Kammenpyörittäjä sai Extra-kahvia, kuulema halvempaa ei löytynyt. Monet lahjoista oli hankittu joka kotiin (ja ilmeisesti työpaikallekin) jaettavasta kotiostoskuvastosta, joka auliisti kuvailee tuotteitaan esimerkiksi kiehtoviksi ja viehättäviksi. Tämä sanapari on ollut nyttemmin ahkerassa käytössä. Ikävä kyllä kiehtovat ja viehättävät, soivat ruusukimput olivat päässeet varastosta loppumaan, mutta tilalle oli saatu aitoa puuta muistuttava seinäkello, jossa on alkuperäiseltä vaikuttava ääni. Voisin kuvitella hauskaksi työpaikaksi toimiston, jossa sommitellaan näitten tuotteiden myyntilauseita. Erästä oloasua kuvailtiin pehmeäksi ja sisältä tuuheaksi, sellaisen kyllä näkisin mielelläni. 

Minua pukki muisti kahdella lahjalla, mitä pidän suurena henkilökohtaisena voittona. Ilmiselvästi olin viime vuonna sekä kiltti, että suosittu. Tosin pukilla oli hienoisia logistisia vaikeuksia, liekö poro joutunut johonkin italialaiseen makaroniruokaan, vai mitä oli vialla, sillä moni sai lahjansa vasta jälkitoimituksena. Sain kuitenkin juhlahumussa toisen lahjoistani heti käteeni, se on banaanileikkuri, jonka myyntipakkausen taustapahvin sanakolmikko kuvien kera kertoo kaiken oleellisen: insert - squeeze - enjoy. Olemme testanneet laitetta keltaiseen hedelmään ja todentotta, viipaleita syntyy! Olin hieman kiittämättömästi sitä mieltä, että mistähän alelaarista tämä on poimittu, mutta sain eilen tietää, että jopa kunnioitetun Stockmann-liikkeen valikoimista löytyy tämä tarpeellinen gadget kaikenaikaa. Arvostukseni lahjaa kohtaan nousi välittömästi aivan lailla raketin.

Toinen lahjani oli jälkilähetysosastossa, mutta sain kiehtovan ja viehättävän saatekirjeen, jossa luvattiin laite, jolla helposti valmistan munaa kolmella tapaa. Kirjettä koristi kuva erittäin karvaisesta ja brutaalinnäköisestä miehestä, jonka onneksi luvattiin olevan kuulumatta pakettiin. Olin hieman skeptinen, mahtaako ihmelaitteeni koskaan saapua, mutta kyllä se vain saapui. Eilen se oli työpaikan henkilökohtaisessa lokerossani, ilman jouluista käärettä ja ilmeisesti sitä oli uteliaasti hieman käpälöity muutenkin, sillä minulta tivattiin heti, että miten niin muka kolmella tapaa, ei me keksitty kuin kaksi. No, se mikä on työpaikalla, on kaikkien omaisuutta, sen meillä oppii aika pian. Onneksi kulinaariset kokemukseni tai muutenkin korkeatasoiset keittiötaitoni heti auttoivat minua niin, että saatoin valaista uteliaita, mistä oikein on kyse.


Arkisesti laitetta kutsutaan munanleikkuriksi. Usein näkee vekottimia, joissa on kaksi toimintoa, kananmunasta saa siistejä viipaleita ja lohkoja. Koska nyt kyseessä oli astetta edistyneempi ja viehättävän hienostunut laite, oli mukana myös kolmas ulottuvuus. Pienellä keihäänterää muistuttavalla irtopuukolla kanamuna saadaan leikattua myös kiehtovan koristeellisiksi puolikkaiksi. Olin hieman hätäinen, eikä lopputulos ollut aivan hivelevän kaunis, mutta periaate tuli kyllä selväksi.

Tänään sommittelin työkavereille pientä välipalaa ahkeran työskentelyn tauoille. Tarjolla oli viehättävän makuisia ja kiehtovan täyttäviä raakapakastepiirakoita ja niiden aveciksi oli keitetty kananmunia, jotka sitten demonstraatiomielessä pilkoin uudella laitteellani jokaisella keksimälläni tavalla. Nyt kenellekään ei ole enää epäselvää, miten laitetaan munaa kolmella tapaa. Kuvallista materiaalia on riittävästi myös vapaapäivää viettävien informoimiseen jälkikäteen. On tärkeää, että kaikki oleellinen tieto välittyy oikeassa muodossa, tehokkaasti ja nopeasti. Tästä on nyt huolehdittu ja työ voi turvallisesti jatkua.


10 kommenttia:

  1. onpas sitten aivan ihanana upea ja hyödytön vempain, mä sitten rakastan niitä ja lueskelen innolla halpispostimyyntiluetteloita joista niistä turhia vempaimia löytyy, oli ne sitten keittiöön tarkoitettu tai ei...sain itsekin juuri vasta pari kuukautta takaperin mamman vanhan munaleikkurin, onhan sillä toki tunnearvoa mutten oikein tiedä mitä sillä tekisin.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitää aika-ajoin vähentää tavaraa keittiön laatikoista ja olen koittanut nyt pitää vähän parempaa kuria hankintojen kanssa:) Mutta kun lahjaksi saa, niin eihän siihen ole kenelläkään nokan koputtamista.

      Poista
  2. Hih,mainioita ei niin tarvittuja lahjoja;D Tuollaisen banaanileikkurin näin juuri pari päivää sitten keittiövälinekaupassa ja ihmettelin ostaako joku sellaisen turhakkeen;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä mitä kummallisempia vekottimia löytyy keittiöpuuhiinkin :D

      Poista
  3. Banaaninkuljetuskuori Bananskal on muuten huikean hyvä vaikka sitä monet nauravatkin. Bansku matkustaa repussa mustumatta ja ruttaantumatta ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, meilläkin on sellainen, tai ainakin on ollut! Banaani tosiaan etenkin repussa tahtoo tummua niin nopsasti.

      Poista
  4. Hihi, loistava postaus! Hihittelen juuri aamubussissa :D

    annemi/52weeksofdeliciousness

    VastaaPoista
  5. No jo on kumma. Heti, kun minä olen vapaalla, niin pöytään ilmestyy munaa ja mangopiirakkaa….puhumattakaan pakastekarjalanpiirakoista. Olen loukattu syvästi!

    VastaaPoista