keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Karamellikastikkeen tuho ja nousu


Poimin foodgawkerista karamellikastikkeen ohjeen suosikkikansiooni jo jotakin aikoja sitten, tänä aamuna aloin viimein keittopuuhiin. Jossakin kotimaisessakin blogissa juuri oli keitelty kastiketta hyvin samantapaisella ohjeella, mutten löytänyt ohjetta enää TOP-100 ruokablogeista, kun en tullut sitä merkanneeksi muistiin. 

Olen vihdoin leiponut, mehustanut ja säilönyt iänikuisen valkoisen sokerin varastoni loppuun, mutta ajattelin ohjeen toimivan hyvin ruokosokerillakin. Ohjeen mukaan kastikkeeseen meni
  • 1 cup sokeria (2,37 dl ollaan sitä tarkalla päällä)
  • 1,25 cup kermaa (2,96 dl hehe)
  • 1 rkl voita
  • 1 t vaniljauutetta
  • ripaus suolahiutaleita
Sirottelin sokerin tasaisesti paksun kuparikattilan pohjalle. Mittasin kerman valmiiksi ja otin voinokareen lusikkaan odottamaan, sekä vaniljan ja suolan käden ulottuville. Aloin kuumentaa keskikokoisella kaasuliekillä sokeria ja sehän rupesikin nopsaan sulamaan. Sekoitin sitä varovasti sulasta reunasta keskustan kiteisiin päin puisella lastalla. Koska kyseessä ei ollut valkoinen sokeri, muuttui ruokosokeri heti sulattuaan hyvin kauniin väriseksi, sitä ei tarvinut/voinut juuri keitellä, jota arvelin valkoisen sokerin tarvitsevan halutun värin saavuttamiseksi. Tässä kohtaa ensimmäisen kerran  pelkäsin menneeni metsään. 

Nostin sulan sokerin, josta alkoi tulla melkoisen paahteista tuoksua, pois kaasulta ja annoin se asettua minuutin verran (minut tuntien meni ehkä 30 sekuntia). Kaadoin puolet kermasta kuumaan sokeriin varovasti, kerma kuohahtaa reippaasti, joten kannattaa olla varovainen. Sekoitin vispilällä kerman joukkoon ja sain hieman tököttiä tarttumaan vispilän kiekuroihin. Lisäsin lopun kerman ja vispilöin lisää. Ohjeessa sanottiin, että jos seos meinaa paakkuuntua, kattilan voi nostaa takaisin miedolle tulelle hetkeksi. Näin teinkin. Seos oli melkoisen tasaista ja sekoitin voinokareen, vaniljan ja suolan mukaan. Vispilään tarttui jonkun verran seosta, mutta miedolla lämmöllä se kyllä irtosi ja sekoittui kastikkeeseen. Maistoin pikkuisen vispilästä ja naamani meni nurinpäin, tämähän paloi!

Kaadoin kastikkeen kuitenkin sinapilta virattomaksi jääneeseen purkkiin ja päätin kokeilla myöhemmin uudelleen valkoisella sokerilla. Murjotin aikani ja pienen kaupunkireissun jälkeen avasin karamellikastikepurkkini ja maistoin. Se mitään palanutta ollut! Se oli ihan täydellistä, syvän makuista ja oikein huusi vaniljajäätelöä kaverikseen. 

Aina ei siis kannata heti heittää epäonnistuneeksi luulemaansa kompostiin. Karamellikastikkeen luvataan säilyvän jääkaapissa parisen viikkoa. Saa nähdä kuinka kauan se riittää, kun vaan hommaan hyvää jäätelöä talouteen. 



ps. tunnustan lusikoineeni kastiketta tahallani purkin reunan yli, vaikka se on yksi niitä kliseisiä ruokakuvausjuttuja, joille toisena hetkenä vähän nyrpistelen

20 kommenttia:

  1. Oi, miten herkullisen näköistä ! Ja hyvä tietää, että maku muuttuu ja tasaantuu kastikkeen jäähtyessä. Minä olen juuri niitä, jotka pikaiseen paiskaavat heti menemään kiukkuisesti jupisten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa ainakin pieni asettuminen tasoitti maun ja se tuoksun paahteisuus maistui kielelläkin, varmaan oli kyllä hyvin lähellä se pilalle meno:)

      Poista
  2. Tuota ja karpaloita, lurps, lurps!

    VastaaPoista
  3. Luimupupu vei sanat suusta: jäisiä marjoja ja kuumaa kinuskia, voi elämä mikä maku!

    Mä jotenkin aina arastelen kuuman sokerin kanssa puljaamista, tunnen itseni hyvin ja tiedän, etten ole sieltä varovaisimmasta päästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika rahikaisella, mutta olen kuitenkin uskaltanut, kun oikein tsemppaan, etten kämmellä. Paljon ainakaan...

      Poista
  4. äläkä tunnusta mitään! oot vaan niin pirun mämmikoura, että kastikkeet roiskuu pitkin reunoja ! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaaha, ollaanko sitä oltu joulupukilla keikkatöissä ja käydään bloggaajakavereitten ikkunoiden takana kiltteystarkastusta tekemässä?

      Poista
  5. Nuolaisitko purkinkyljen puhtaaksi? Minun ainakin tekisi mieli vähän lipaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen Tonttu Tarkastaja! Olette vissiin Nannan kanssa olleet kimpassa komennuksella Keski-Suomessa? :D

      Poista
  6. Ai jummi mitä soossia! Mä tykkään ammennella reseptejä jenkkisivustoilta ja nuo cupit todellakin tuottaa päänvaivaa välillä. Omistan kyllä mitan jossa on cup merkinnät, mutta desilitroiksi muuttaminen lennossa on aika mielenkiintoista puuhaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Milla, kiitos kommentistasi! Olen käynytkin blogiasi lueskelemassa monta kertaa:) Käytän itse konverttereita, esim http://www.csgnetwork.com/directvolcvtcp2dl.html siellä saa nopsaan vaihdettua cupit deseiksi, pitää vaan muistaa käyttää pistettä meikäläisen pilkun sijaan:)

      Poista
  7. Nuolaisuhan se täälläkin ekana mielessä :) Olisin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi purkinpäällisenputsaajaksi, mutta arvelin, että pystyit hoitamaan sen viran ihan itekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin just kunnollista vaniljajäätelöä pakkaseen ja paikansin karpalot sieltä, joten jonkun joulunpyhän jälkkäri on sitten valmiina!

      Poista
  8. Vieläkö tätä herkkua on muka jäljellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä on, olen jemmannut jääkaapissa sinappien taakse, olen vanha kettu :D

      Poista
  9. Kliseistä huolimatta toi ylempi kuva erityisesti on mun mieleen, upea otos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen siihen itsekin ihan pikkuisen tyytyväinen :D Vaikka liinassa onkin ryppy, eikä sellainen huoleton ryppy vaan ihan rehellinen silittämättömyydestä johtuva ryppyryppy.

      Poista