sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Pull-apart rolls - kateleivät


Tänään seikkailin aamusta amerikkalaisissa ruokablogeissa ja osuin High Heels and Grills-blogiin, jossa oli tehty pari viikkoa sitten kivoja kateleipiä. Ne näyttivät niin hauskoilta, että päätin tehdä niitä meidän isänpäivän päivällisellemme. Meillä on hyvin harvoin leipää päivällisellä ja itseleivottua vielä harvemmin. Tällä kertaa makeat juhlaleivonnaiset jäivät väliin, joten simuloidakseni huomaavaista vaimoa tein näitä leipäsiä ja toivoin, ettei tämä kostaudu äitienpäivänä. Onneksi siihen on vielä aikaa. 

Lähdeblogissani taikina vaivattiin yleiskoneella, mutta minä tein koko homman käsin ja onnistui se niinkin. Aloitin öljyämällä kevyesti keskikokoisen pyöreäpohjaisen lasikulhon. Olen usein nähnyt amerikkaisissa ruokaohjelmissa tehtävän näin, taikina kohotetaan öljytyssä kulhossa eikä se niin ollen tartu kulhoon ja sen kulhoa vasten oleva pinta pysyy joustavana. Taikinaan tuli pienin muunnoksin:
  • 3,5 dl lämmintä vettä
  • 1 rkl kuivahiivaa
  • 2 rkl sokeria
  • 2 rkl öljyä
  • 1tl suolaa
  • n. 8-9 dl vehnäjauhoja
  • 50 g voita
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 tl suolaa
Sekoitin kuivahiivan, sokerin ja veden keskenään ja annoin seoksen hetken aikaa muhia. Lisäsin suolan, öljyn ja noin puolet jauhoista ja aloin sekoittaa taikinaa tukevalla nuolijalla. Lisäsin jauhoja pikkuhiljaa ja kun taikina alkoi olla aika paksua, jatkoin alustamista käsin. Alustin taikinaa, kunnes siitä muodostui kiinteä, pehmeä pallo, jonka nostin öljyttyyn kulhoon peitettynä kohoamaan. Taikina kohosi kaksinkertaiseksi noin 40 minuutissa.

Kuumensin uunin 190 asteeseen ja sulatin kattilassa voin, johon olin lisännyt suolan ja hunajan. Jauhotin leivinalustan kevyesti ja kumosin taikinan alustalle. Kaulitsin taikinan noin uunipellin kokoiseksi puolen sentin paksuiseksi levyksi. Sutikoin (Nellen sanalle heti käyttöä!) taikinalevyn pinnan voi-hunajaseoksella ja leikkasin taikinan taikinapyörällä noin 5x5 cm paloihin. Nostelin neljä palaa päällekkäin ja asetin pinon pystyasennossa muffinivuoan voideltuihin kolosiin ja vähän erottelin taikinapaloja yläreunastaan toisistaan. Sudin vielä loput voi-hunajaseoksen kaikkien leipästen päälle, kun ne olivat valmiina vuoassa. Paistoin kateleipiä noin 18 minuuttia. Niiden ulkonäkö ei ollut niin kaunis, kuin lähdeblogissa, mutta ne maistuivat tosi hyviltä pitkään uunissa hautuneen lammaspadan ja paistinperunoiden kanssa. 


14 kommenttia:

  1. No jo on komiat leivät juhlapäivälliselle :) Pikkusen eri vaikutelma tulee kun siivutetusta korissa makaavasta leivästä.. oli varmasti hyviä. Mulle taas ihan uus nimi tämmönen pull apart -leipä :) aina oppii, aina oppii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi varmaan vielä tuunata jollain juustolla, tai tapenadella :)

      Poista
  2. En osaa päättää, näyttääkö tuo eka kuvan leipä kruunulta vai neljän tuulen hatulta :) Sama sille, sopii isänpäivän sankarille varmasti hienosti!

    VastaaPoista
  3. Voi miten hienoja leipiä! Kerrassaan ihanan näköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitää kokeilla kyllä uudelleen, jotta saisin vielä vähän sievemmiksi nuo.

      Poista
  4. Hienoja. Tuollaiset on (esteettisistäkin syistä) pakko syödä kuten ranskalainen syö leipänsä ruoan kanssa - repimällä suupaloja eikä haukkaamalla :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta! Minun pitää muistuttaa itseäni maan tavoista, kun olen ranskalaisen motellin aamiaisella, etten brutaalisti haukkaa :D

      Poista
  5. Leipästen englanninkielisestä nimestä tuli mieleen nyhtöpossu-reseptisi ja -uudissanasi - olisit voinut nämäkin nimetä omintakeiseen tyyliisi. Mitähän se olisi á la campa. Nyhtö...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, en ollenkaan hoksannut ruveta tuota nimeä vääntelemään tai kääntelemään :D

      Poista
  6. Nättejä, nuo ulokkeet on kuin tehty nyppimiseen! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin ovat, palaset pysyivät juuri tarpeeksi hyvin kiinni toisissaan vuoasta nostettuina, mutta hyväntahtoisesti irtosivat kyllä nypittäessä. Juuri sellaista päivällisleipää, hyvässä seurassa pala kerrallaan irrotettavaa:) Mutta vähän pienempiä olisivat voineet olla, vaaleaa leipää ei tarvisi noin paljon (jos ollenkaan) aterialla.

      Poista
  7. Tulee jotenkin se saamelaisten hattu mieleen, kun katselee tuota. Hyvän näköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ei ihan kaukaa haettu, vaikka ulkonäöllinen yhteneväisyys on kyllä täysin vahinko :)

      Poista