perjantai 16. marraskuuta 2012

Karkkipossua!


Olen käynyt Farangissa vain kerran syömässä yhden heidän maistelumenunsa, josta parhaiten jäi mieleeni karkkipossu. Siitä asti on mielessäni pyörinyt ajatus kokeilla sen valmistamista kotioloissa. Monissa tutuissa blogeissa sitä on tehty jo aikaa sitten, mutta omat aikomukseni toteutuivat vasta nyt. Poikkesin työmatkalla Heinolan Heilassa ja ostin kassleria kunnon kimpaleen ja aloitin possuhommat jo eilen. Neuvoja luin sieltä täältä.

Tämä possuruoka ottaa aikansa, juuri sen vuoksi olen usein aikonut sitä tehdä, mutta unohtanut sen, että valmistelut aloitetaan jo ateriaa edeltävänä päivänä. Eilen muistin ja possu olikin jo puolilta päivin kattilassa kypsymässä. Olin jopa kirjoittanut kauppalistan, sillä muutamia mausteliemen aineksia meillä ei ollut ennalta. Liemeen tuli (olisi tullut):
  • 1 l vettä
  • 4 dl soijakastiketta
  • 2 dl valkoviiniä
  • 1 dl osterikastiketta
  • 1 dl sokeria (jonka unohdin kokonaan)
  • 0,5 dl ketjap manisia
  • 4 tähtianista
  • 1 kanelitanko
  • 3 rkl inkiväärisilppua
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl korianterin siemeniä
Mittasin kaikki ainekset isoon kattilaan, mutta tosiaan tuo sokeri ei osunut silmiini ollenkaan, nyt vasta Hannelen postauksesta sen bongasin. Olin myöskin unohtanut kirjoittaa kauppalappuuni inkiväärin, eikä sitä ollut talossa yhtään, käytin tuoreen inkiväärin sijasta kuivattua inkivääriä reilun ruokalusikallisen verran. Kuumensin liemen kiehuvaksi ja nostin sitten kasslerpalan liemeen kypsymään. Possu uiskenteli hyvän 4 tuntia liemessä, joka poreili maltillisesti. Käänsin palan kylkeä pariin otteeseen, lientä ei ollut aivan niin paljon, että koko pala olisi peittynyt. Kun liha alkoi olla niin kypsää, että siitä irtosi suikaleita haarukalla uhaten, nostin palan varovasti vuokaan jäähtymään. Lihapalan päälle nostin toisen lasivuoan ja siihen painoksi tiilen. Tarkoitus oli jäähdyttää liha ja litistää sitä yön yli, jolloin se olisi tiivistä ja helposti kuutioiksi leikattavaa. Siivilöin keitinliemestä maustesattumat ja peittelin liemenkin kylmään odottamaan seuraavaa päivää.

Tänään sitten keittelin makean ja tahmean karamellikastikkeen. Siihen tuli:
  • 400 g palmusokeria
  • 1 dl vettä
  • 2,5 dl possunkeittolientä
  • 1 kanelitanko
  • 4 tähtianista
Palmusokeri on melko tahmaista tököttiä ja sen saaminen purkista kattilaan olikin aika homma. Koska purkki oli menossa tyhjäksi tällä kokkailulla, kiehautin kastikkeeseen tulevan veden ja kaadoin sen sokeripurkkiin, se hieman notkisti sokeria ja sain sen purkista ulos. Kuumensin sitten sokeria ja vettä paksupohjaisessa kattilassa varovasti niin, että sokeri suli vähitellen. Annoin sokerin vähän aikaa kiehua omin nokkineen. Sillä välin kuorin kylmässä olleen keitinliemen pinnalta rasvan pois ja mittasin liemen toiseen kattilaan ja kuumensin senkin kiehuvaksi. Tässä kohtaa unohdin nuo uudet mausteet kokonaan, joten makean kastikkeen kanelin ja aniksen maku tuli vain liemestä. Kun liemikin oli kuumaa, lirutin sen varovasti kuumaan sokeriin ja sekoitin kastikkeen tasaiseksi. Kastike sai sitten kiehua kasaan puolitoista tuntia, jonka aikana sen väri syveni kauniin kiiltäväksi ja rakenne muuttui tahmeaksi ja paksuksi. Tuoksu oli aivan huumaavan hyvä. 

Kastikkeen kiehuessa otin possupalan käsittelyyn. Se oli painunut kiinteäksi ja helposti leikattavaksi, leikkelin sen noin 2x2 cm nopiksi, jotka nostin vielä jääkaappiin odottamaan ruoan viimeistelyä. Ruoka-ajan lähestyessä kuumensin padassa muutaman sentin korkeudelta rypsiöljyä 180 asteen lämpöön. Paistoin pari kauhallista lihanoppia kerrallaan öljyssä ja nostin ne talouspaperilla vuorattuun vatiin odottamaan. Lihapalojen pinnasta tuli herkullisen rapea, mutta sisus pysyi mehukkaana. Kun kaikki lihapalat olivat saaneet rapean pinnan, sekoitin ne makeaan karkkikastikkeeseen. Söimme tätä yllättävän makuista possukastiketta basmatiriisin kera, ripotimme pinnalle tuoretta korianteria ja mietoa punaista chiliä silputtuna. 

Perheen teinien ilme ensimmäisen haarukallisen jälkeen oli kyllä näkemisen arvoinen, ruoka oli jotain erilaista ja jänskää. Saa kuulema tehdä toistekin. Se on kyllä sanottava, että tiskiä tämän ruoan tekemisessä tulee aika paljon, kattiloita, pannuja, patoja, siivilöitä, vuokia ja kauhoja. Samoin aikaa tarvitaan runsaasti, mutta mielestäni karkkipossu on kyllä vaivan väärti. Loput possun keitinliemestä pistin pakkaseen, arvelin että sitä voisi vielä käyttää johonkin tuonnempana. 

19 kommenttia:

  1. Karkkipossu kuulostaa kyllä niin hyvälle, vaikken harmikseni ole koskaan päässyt maistelemaan Farangin herkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne minä kyllä menisin mielelläni uudelleenkin! Ja söisin tätä possua, että saisin tietää pääsinkö lähellekään oikeaa makumaailmaa:)

      Poista
  2. Hei, jäikö jämiä? Ajattelimme yrittää tarjeta ajaa pienen lenkin, tuo voisi lämmittää mukavasti sen jälkeen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa oli kyllä lämmittävää vaikutusta:)

      Poista
  3. Kiva kun sait tehtyä karkkipossua. Minulla on nyt liha kiehumassa huomista varten eli meillä syödään huomenna karkkipossua :) On kyllä kaunis kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, valoa kun saisi vähän jostain varastettua :)

      Poista
  4. Kas, kun viikonloppuna tein minäkin tätä! Autenttista karkkipossua en ole maistanut. Luulakseni muistin kaikki ainekset, kuivattua chiliä ei ollut joten laitoin makeaa chilikastiketta. Olisin kaivannut omaani enemmän potkua, oli melkoisen imelää. Rasvankäry haisee kämpässä vieläkin.
    Lohduttavaa, että muillakin pätkii:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, että uppopaistamisen käry ei ole kivaa, yleensä teenkin ne hommat ulkona grllin sivupolttimella, mutta pimeässä sen siihen hommaan ala, kuuma öljy, liukas terassilaudoitus, vähäinen valo, liikaa riskejä:)

      Poista
  5. Herkulliselta näyttää! Mulla on tämä rupeama vielä odottamassa, saa nähdä milloin saan aikaiseksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kastikkeiden tuoksut jo kyllä olivat sitä luokkaa, että kannatti!

      Poista
  6. Ou nou, pitäisköhän huominen uunibroileri vaihtaa karkkipossuun :). Niin houkuttelevan näköinen oli tuo kuva.
    Pari kertaa olen autenttista possua päässyt maistamaan ja on se vaan niin hyvää, että kyllä se korvaisi kaiken tuon vaivannäön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on kiva tehdäkin työlästä ruokaa, tai jos ei muuten työlästä, niin pitkän ajan vievää:)

      Poista
  7. Farang on kokematta, mutta tätä karkkipossua on kehuttu niin paljon, että täytyy kyllä kokeilla :)

    VastaaPoista
  8. Voi ei, nyt tämä ihana karkkipossu vilkkuu blogeissa taas ja tunnen omantunnonpistoksen laiskuudesta. Tekisi mieli tehdä tätä herkkua, mutta en vain saa aikaiseksi. Täytyy varmaan ryhtyä odottelemaan ruokakutsuja, jos laiskuus ei ota laantuakseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen mielissäni, että sain tehtyä tätä, se oli tosiaan kaiken vaivan arvoista, mutta kiva olisi tietty kun joku muu tekisi kaikki töisevät ruoat puolestani :D

      Poista
  9. Millonkahan olisikaan taas karkki(possu)päivä? Niiiiiiin hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Minulla jäi vähän toivomisen varaa kyllä suolatasapainon kanssa, se makeus vähän hämäsi ja unohdin suolan.

      Poista
  10. Oi ihana karkkipossu! Itse pääsin maistamaan kyseistä herkkua ensimmäisen kerran Farangiin vasta viime viikolla ja jäin koukkuun saman tien. Nammm!

    VastaaPoista