tiistai 30. lokakuuta 2012

Punajuuri nousuun!


Punajuuri ei ole Campakeittiössä kovin suosittu raaka-aine. En vain tule niitä juuri koskaan ostaneeksi. Etikkasäilykepurkki on yleensä jääkaapissa, se mistä jouluna otetaan muutama pala rosolliin. Jossain vaiheessa vuotta kumoan purkin kompostiin. Viime vuonna ostin yhden punajuuren, kun kauppareissulla muistin nähneeni vastikään monta lindströminpihvipostausta ja teinkin ne pihvit. Muistan niiden olleen hyviäkin, mutta voi olla, että se oli unta. Tänä vuonna kulutus lähtee aivan rakettimaiseen nousuun, taitaa tulla oikein punajuurijytky! Ostin kaksi! (Pitää kyllä sanoa, etten inhoa montaa sanaa niin paljon kuin jytkyä, jouduin jättämään vaalivalvojaisetkin kesken. Päätin lähteä  nukkumaan, kun olisin kuullut 10 kertaa jytkyn, se toteutui alle minuutissa.)

Luimupupulassa askaroitiin männäviikolla punajuuripihvien kanssa, hain sieltä rohkaisua.  Kurkkasin myös Pata porisee-blogin Annaleenan ohjetta. Pihvien kaveriksi tein tälle syksylle ensimmäistä kertaa perunamuusia. Arkailin pitkään, sillä muistissa on se liisteri, jonka sain aikaan jokunen vuosi sitten, kun aloin muusihommiin liian aikaisin syksyllä ja varmaan ihan väärän perunalajikkeen kanssa. Harmi, ettei juuri tarvinut silloin muurata mitään luonnonmukaisesti, se tökötti varmaan olisi toiminut. Pihveihin käytin:

  • 600 g naudan jauhelihaa
  • 400 g possun jauhelihaa
  • 2 isoa punajuurta
  • 1 iso punasipuli
  • 1 dl kermaa
  • 3 rkl korppujauhoja
  • 2 kananmunaa
  • suolaa
  • pippuria
Kuorin punajuuret ja keitin niitä vedessä noin 30 minuuttia, kunnes kakkutikku sujahti niiden lävitse vaivatta. Jätin punajuuret jäähtymään. Pilkoin sipulin pieneksi ja kuullotin silppua hetkisen. Turvotin korppujauhoja kermassa sen aikaa, kun raastoin jäähtyneet punajuuret karkeaksi raasteeksi. Tein myös melkoisesti punapilkkuista sotkua  keittiöön. Kasasin kaikki pihvitaikinan ainekset samaan kulhoon ja sekoitin taikinan tasaiseksi. Paistoin pienen koepala, se ei vielä maistunut tarpeeksi, joten lisäsin suolaa ja pippuria. Uusintakoepala oli jo parempi. Muotoilin taikinasta ensin tennispallon kokoisia palleroita ja litistin ne sitten paksuiksi pihveiksi, niitä tuli kaikkiaan 17, sopiva epätasaluku neljälle hengelle. Paistoin pihvejä ensin pannulla voissa sen verran, että ne saivat nätin pinnan ja nostelin ne sitten uunipellille sievästi vieretyksin. Loppupaistoin niitä 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia, sen aikaa kun puikulaperunamuusi valmistui. Pihvit olivat mehevän maistuvia ja saivat minut taas ihmettelemään, miksen käytä punajuurta useammin. 

32 kommenttia:

  1. Taidan osallistua punajuurijytkyyn ja tehdä näitä! Mulla on vähän sama, tykkään punajuurista mutta silti niitä tulee ostettua tosi harvoin enkä oikein tiedä miksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyväskylästä loppuu pian punajuuret, kun me jytistellään :D No ei ehkä kuitenkaan.

      Poista
  2. Sama juttu täällä, punajuuri on aika harvinainen vieras. Tosin nyt ostin säkillisen ja oon tehny jo kahta eri punajuuripizzaa, punajuuripihvejä ja lindströmin tyylisiä lihapullia. Vielä ois vähän jäljellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin ollut paljon punajuuripostauksia, se pizza vaikutti tosi kiinnostavalta :)

      Poista
  3. Minäkin tänään postasin punajuurista! On kyllä niin ihana aines ja kaunis,mutta täytyy tunnustaa,etteä en vielä muutama vuosi sitten kauheasti sitä käyttänyt,nyt kyllä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi vähän perehtyä lisää, Kokeissa ja Poteissa Hannele teki nättiä punajuuribostonia, se voisi olla vielä tälle syksylle kiva kokeilu.

      Poista
    2. Punajuuriboston on ihanaa! Kunhan malttaa paistaa riittävän pitkään ja jäähdyttää ennen syöntiä. Tee sitä, ihmeessä!

      Poista
    3. Tätä jos vielä uskaltaisin, mutta sitten voi olla, että pitää jättää läträäminen rohkeammille:D

      Poista
  4. Hih, minä hihittelen täällä ajatukselle että teidän perhe osti viime vuonna yhden punajuuren :D Minä täällä harmittelen kun tuli niin huono sato punajuurista, yhteensä varmaan ämpärillinen ja toinen vajaa mokoma mökiltä. Että se tarkoittaa sitä että niitä pitää ostaa monta kiloa kaupasta. Meillä lasten suurta herkkua on keitetyt punajuuret, minun punajuurikeitto ja lindströmminpihvit (olen ihan piakkoin tekemässä niitä minäkin ;) ) ja mies taitaa tykätä eniten uunipunajuurista. Yhtäkaikki, niitä kuluu meillä ja paljon. Minulla on tulossa monta uuttakin juttua niistä, jahka vaan ehdin jotain leipomaan ja kokkaamaan.

    Ai niin, ihan unohdin että rosollisesonki alkaa viikonloppuna ja sitä kestää pääsiäiselle, se on koko perheen herkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan se tosiaan aika hassua, eikä kaksi ole paljon vakavampi juttu :D

      Poista
  5. Meilläkään ei ole nykyisin punajuurta juuri koskaan. Varmaan se sama yksi kappale jouluna, mutta se ostetaan irtomyynnistä niin ei tarvitse hävittää loppupurkkia ;) Ajatus siitä mitä meidän sottapytyt saa punajuuren kanssa aikaan ei vain houkuttele. Parin vuoden päästä sitten uuteen nousuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on selkeästi siirtymäaika menossa :) Minulla ei ole muita sotkusyitä kuin ihan oma itseni!

      Poista
  6. Minä tunnustaudun punajuurihimokkaaksi. Nyt kun olen höynäyttänyt Armastuksenikin punajuuren syöjäksi, on punajuuri meillä lähes vakiokalustoa vihanneslokerossa. Lindströmin pihvejä pitää taas pian tehdä, ne on ihania. Ja uunipunajuuret....ohh ja ahh! Punajuuripizzakin on yllätäen todella hyvää, kun siinä on vuohenjuustoa kaverina. Että varo vain, kohta olet punajuuriholisti :) Suunta näyttää olevan sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä vaaralliselta, tiedä tässä tohtiiko ollenkaan sotkeentua (!) tuollaiseen aineeseen, pääseekö siitä irti mitenkään?

      Poista
  7. Punajuuri on ihanaa, monta vuotta karsastin sitä kun laiskana ajattelin että kaikki värjäytyy punaiseksi. Hanskoja ja leivinpaperia käyttämällä selviää aika vähällä, ja jos oikein laiskottaa, ostaa esikypsennettyjä punajuuria. Punajuurta olen työntänyt moneen leivonnaiseen, mm. mokkapaloihin ja punajuurikurpitsaleivoksiin
    mutta parasta on varmaan punajuuricouscous!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli hanskat eilen ja se puoli sujuikin ihan hyvin, mutten käsitä mihin kaikkialle ja miten sain niin paljon punaisia pilkkuja ympäri keittiötä... Kiitos vinkeistä, tuo mokkapala kuulostaa eksoottiselta:)

      Poista
  8. Hyvä kun muistutit, pitääkin tehdä etikkapunajuuret talveksi.

    Vaalivalvojaisissa repesin, kun yksi asiantuntija käytti sanaa semi-jytky. Siinäpä vasta tyhmältä kuulostava sana :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopa oli karsea sana, onneksi ohitin sen kuulematta, olisi varmaan menneet yöunet :D

      Poista
  9. Eilen tein minäkin lindstömin pihvejä, aivan ihania. Kokkailu kesti vaan aika kauan, kun piti aloittaa lumenluonnilla ja jäisen maan kolistelulla:)

    Punajuuri on kyllä ihanaa. Yhdyn Kotiharmin varoitteluun holismista. Kaksi on tuplat viime vuoteen, ensi vuonna syötte jo yhden per pää ja sitten se repee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinulla oli esivalmistelut sellaiset ensin? Täälläkin on vähän lunta, mutta enemmän loskaa ja jäätä, vaihdellen paikasta.

      Täytyy pitää varansa, ettei ole ihan punajuuriloukussa pian!

      Poista
  10. Nyt voi siis tehdä pottumuusia kun olet testannut, että liisteriaika on ohi :)!
    Suurin punajuurisuosikkini on ehkä pasta, jossa on (ensin uunissa kypsytettyjen) punajuurten lisäksi valkosipulia, (sipulia), jotain siemeniä (auringonkukka, pinja, kurpitsa) ja jotain juustoa (vuohenjuustoa, parmesania, sinihompparia). En aloita jouluruokakitinää vielä tässä vaiheessa vuotta mutta sanon vaan, että rosolli ei ole suurin ystäväni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puikuloista ainakin tuli hyvä muusi, vähän jännäsin kuinka käy. Olin vähän laiska ja käytin sähkövatkaajaa, vaikka perunapuristimella tuleekin paljon kauniimpi muusi, jos nyt muusi voi olla kaunista. Vatkaimella sen liisterin aikaansaaminen on todennäköisempää.

      Poista
  11. Kyllä se lähtee nyt käsistä ;-) Minä tykkään todella paljon punajuurista, mutta niitä tulee kyllä käytettyä ihan liian harvoin - varmaan ostan sen kaksi kertaa vuodessa. Kun katson tätä, ihmettelen miksi ihmeessä niin harvoin.

    PS Olen iloinnut kovasti, että oivalluksesi nyhtöpossusta on kiertänyt eri blogeja ja Facebookissa. Sinusta tuli oikea Mrs. Uudissana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, muutamasta kohtaa olen bongannut höpsön sanani ja on se kyllä nostanut hymyn huulille :D

      Poista
  12. Räävitööntä menoa :) Mä himoitsin kans tänään kaupassa lindströminpihvejä. Mutta en ostanjut jauhista, enkä punajuuria. Sääli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se sääli, punajuuret eivät päässeet mukaasi:)

      Poista
  13. Hih, nauroin tuota punajuurijytkyä - ihan hirveä termi munkin mielestä! Punajuuret on superhyviä, mutta mäkään en käytä tarpeeksi usein. Kun niitä on niin hankala kuoria ja ne värjää jajaja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain tänään ruokapiirin tilaukseni ja siellä oli monenlaista juuresta, saa nähdä mitä niistä saan aikaan:)

      Poista
  14. Mä taisin syödä ekaa kertaa punajuuria lisukkeena (siis muita kuin etikkaisia) Meksikossa ja rakastuin niihin kyllä oitis. Kaipaavat vain suolaa päälle ja namnamnam. Mutta silti niitä tulee osteltua vähän turhan harvoin.

    Ja voi jytky, kuinka sitä sanaa inhoan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätetään se j-sana nyt taakse, eikä enää pullauteta sitä suustamme :D

      Poista
  15. Hyvä blogi sulla. Olen juuri alkanut itseki pitämään blogia, mutta oon aikas untamo sen suhteen,enkä juurikaan osaa koko juttua :D Käyhän joskus munkin sivulla. Ois kiva saada porukkaa joiden kanssa sais keskustelua kaikesta ruokaan liittyvästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokajuttua ei ole koskaan liikaa! Tervetuloa Campakeittiöön lukjaksi:D

      Poista