sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Sunnuntaipuuhia


Olimme aamulla melomassa kaunista jokireittiä melko lähellä kotiamme. Ensin meillä oli vähän liian monta ystävää, kunnes saimme melottua sen verran karkuun, että sääsket jäivät jälkeen. Seuraavaksi hyökkäsivät paarmat, mutta avuksemme tuli sitten sadekuuro, joka kasteli meidät, mutta vei myös paarmat mennessään. Vesipisarat pomppivat korkealle joen pinnasta ja pidimme hetken sadetta rannan puiden alla. Aamuhetken kohokohta oli evästuokio, söimme eiliset steak sarniet loppuun, maitokahvi ja puolukkamehu säestivät.

Kävimme eilen harventamassa ystäviemme mansikkasatoa heidän ollessaan matkoilla. Tein mansikoista tänään pehmeää, hedelmäistä juomaa. Käytin juomaan myös ison mangon, yhden nektariinin ja noin puolitoista litraa mansikoita. Laitoin kaikki ainekset tehosekoittimeen ja päästelin täysillä, kunnes hedelmät ja marjat olivat pehmeää sosetta. Lisäsin joukkoon puolen sitruunan mehun ja kaadoin soseen kannuun. Sekoitin isolla puulusikalla joukkoon kolmasosalitran tölkin kirpeää sitruunalimsaa. Juomasta tuli pehmeää, hieman kirpsakkaa ja pillillä helposti juotavaa herkkua. Nuoriso joi juomansa sellaisenaan, me varttuneemmat lisäsimme omiin laseihimme pienet hömpsyt tequilaa. Valkoinen rommikin olisi varmasti sopinut. 

Lontoon olympialaisissa meitä kiinnostavana lajina on menossa juuri naisten maantiepyöräily, josta iloksemme on lähetystä ainakin paikoitellen, taas aluksi Ylellä ja myöhemmin Eurosportilla. Suomea edustaa kokenut Pia Sundstedt. Naiset ajavat samaa reittiä, kuin miehen eilen, mutta lyhyemmän matkan.


lauantai 28. heinäkuuta 2012

Pyöräilyä ja steak sarnie


Tällä viikolla olemme nauttineet lomasta, ulkoilusta, blogipaussista ja kaikinpuolisesta vapaudesta. Olen oppinut ajamaan pyörällä. Olen kyllä osannut lapsesta saakka ajaa pyörällä, mutta nyt olen opetellut ajamaan lukkopolkimilla. Hankin pyöräilykengät pari vuotta sitten, kun kuntoutin nilkkaani murtuman jälkeen. Poljin silloin jonkun verran sisällä trainerille tällätyllä pyörälläni, mutten sitten tohtinut koskaan kokeilla oikeasti ajaa ulkona. Nyt rohkaisin mieleni ja Kammenpyörittäjä vaihtoi polkimet pyörääni takaisin. Jännitin kyllä ensimmäistä kertaa niin paljon, että hiki nousi otsalleni, vaikkei ollut edes helle emmekä ajaneet kuin leppoisia pyöräteitä. Toisella kerralla kävimme sitten ajamassa Jyväsjärven ympäri ja seuraavana päivänä metsämansikoiden perässä lähimetsissä. Ajamiseen tuli kyllä heti kertaheitolla mielekkyyttä ja tehoa! 

Pyöräilystä saa taas nauttia myös television  kautta, kun olympialaiset pyöräilyt alkoivat, aluksi katsoimme Ylen lähetystä miesten maantieajosta, mutta loppupuolella myös Selinit pääsivät ääneen Eurosportilla. Oli mukava katsella englantilaisia maisemia ja ihastella yleisöpaljoutta kauniina kesäpäivänä. Jussi Veikkanen edusti Suomea, mutta hän oli melko näkymätön. Aluksi kisa näytti olevan aivan Sky-joukkueen heiniä, vaikka kansallisissa spandexeissa ajettiinkin. Loppua kohden kävi ilmeiseksi, ettei brittijuna jaksakaan maaliin asti. Myös ikävä reunukseenajaminen pilasi Fabian Cancellaran kisan. Näytti siltä, että solisluu otti tärskyn toistamiseen tälle vuodelle. Viimeisillä kilometreillä iskun tekivät lähes sekunnilleen yhtä aikaa Columbian Rigoberto Uran Uran (keväiseltä Giro-reissultamme tuttu "Takatukka") ja Kazakstanin Alexandre Vinokourov. Jännitys tiivistyi viimeisille sadoille metreille, jolloin Uran hieman uinahti ja Vino pääsi tekemään viimeinen iskun ja ajamaan ensimmäisenä maaliviivan ylitse. Kotikatsomossa hihkuimme aivan innoissamme! Ei tullut Mark Cavendishin kotivoittoa, ei Andre Greipelin tai Peter Saganin päivää, vaan 38-vuotiaan uransa viimeistä ammattilaisvuotta ajavan Vinokourovin. Hienosti alkoivat nämä kisat pyöräilyn suhteen!



Päivälliseksi tein Jamie Oliverin 30 minute meals-sarjan ohjeiden mukaisen steak sarnien. Leikkasin kaksi ciabattaa pitkittäin halki hatuksi ja pohjaksi. Nostin isolle leikkuulaudalle kolme maustelimeen säilöttyä paahdettua paprikaa ja hakkasin ne silpuksi yhdessä muutaman sileälehtisen persiljan oksan, basilikanlehtien ja pienen ruohosipulinipun kanssa. Jamien ohjeessa paprika oli säilötty öljyyn, mikäli oikein ymmärsin, joten lisäsin itse öljyä paprikahakkelukseen. Maustoin seoksen pippurilla ja suolaripauksella. 

Grillasin neljä häränlihapihviä melkein kypsiksi ja nostin pihvit paprikahakkelukselle ja kääntelin pihvejä pari kertaa puolelta toiselle, jotta hakkelusta tarttuisi lihan pintaan. Leikkasin sitten pihvit sivuttain ohuiksi viipaleiksi ja laitoin ne grillissä kuumenneeseen vatiin odottamaan. Lirutin hieman oliiviöljyä ciabattoille ja levitin hieman piparjuuritahnaa leipien pohjaosille. Peitin pohjat rucolalla ja nostelin sen jälkeen pihviviipaleita leiville niin, että koko pohja peittyi. Painelin ciabattan kansiosia leikkuulaudalle jääneeseen paprikahakkelukseen saadakseni leipään niin paljon makua kuin mahdollista. Keräsin vielä viimeisetkin rippeet hakkelusta veitsen lappeelle, jaoin sen leiville ja nostin kannen päälle. Leikkasin leivät neljään osaan ja söimme ne yhdessä raikkaan salaatin kanssa. Kaksi palaa pihvitäytteistä leipää jäi tähteeksi, käärin ne folioon ja ehdotin huomisaamulle melontaretkeä ennen ilmeisiä  iltapäiväukkosia.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ankanrintaa ja limanpapuja


Tänään Tour de France päättyi Pariisiin ja Sky-tallin Bradley Wiggins varmisti voittonsa. Loppukirin ajoitti parhaiten Mark Cavendish, nyt jo neljännen kerran peräkkäin.  Viime vuoden voittaja, Cadel Evans sijoittui seitsemänneksi ja loppuhaastattelussa hän vakuutti asettuvansa lähtöviivalle myös ensi vuoden Touriin.

Aloitin tämänvuotisen Tour-kokkausrupeaman päätösaterian  papujen kypsentämisellä jo hyvissä ajoin. Olin ostanut pussillisen kuivattuja limanpapuja jo aikoja sitten, mutten koskaan muistanut liottaa niitä tarpeeksi aikaisin. Tänään löysin neuvot miten pavut pikaliotetaan ja hyvin toimi sekin. Kiehautin pavut kattilassa ja kun vesi alkoi poreilla, nostin kannen päälle ja jätin pavut kuumaan veteen. Tunnin kuluttua pavut olivat sen verran pehmenneet, että sain kuorittua ne helposti, pavun sai hauskasti plumpsautettua kuorestaan pois. Kuullotin kaksi nuorta punasipulia ja yhden ison valkosipulinkynnen padassa. Kaadoin kuoritut pavut pataan ja lisäsin ankkalientä niin paljon, että pavut peittyivät liemeen. Sidoin mukaan pienen yrttinipun, johon tuli rosmariinia ja timjamia. Kypsensin papuja melkein kaksi tuntia, siinä ajassa pavut pehmenivät, mutta myös vähän muusautuivat. Maustoin kypsiä papuja vielä suolalla ja pippurilla.

Ankanrinnat valmistin samalla metodilla, kuin talvella Delicard-kokeilussa, tosin maustoin vain suolalla ja pippurilla. Laitoin mausteet molemmin puolin ankanrintoja ja leikkasin nahkapuolelle viiltoja rasvan läpi ristikon muotoon ja nostin rintapalat nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle ja aloin lämmittää pannua. Ankanrinnan rasva lähti sulamaan pannulle ja noin 8 minuutissa pinta oli rapea, paistoin toista puolta hyvin kevyesti. Nostin rintapalat sitten uunipannulle ja asetin lämpömittarin anturin lihan paksuimpaan kohtaan. Paistoin lihaa sadassa asteessa, kunnes sisälämpötila oli 65 astetta. Peittelin sitten ankat folioon noin puoleksi tunniksi vielä vetäytymään. Kun pavut olivat kypsiä, käytin ankkoja vielä kuumalla pannulla lämpenemässä ennen kuin leikkasin lihan ohuiksi viipaleiksi. Tästä tuli hyvin maistuva ja täyttävä ateria, jossa ei hienosteltu.


lauantai 21. heinäkuuta 2012

Loma, metsämansikat, mustikat ja aika-ajo

Tällainen yllätyskesäloma on kyllä ihan kiva juttu, en ole ehtinyt kasata suuria (lue:mitään) odotuksia, joten voi olla, että loma sujuu mukavissa merkeissä ilman suuria pettymyksiä ja lässähdyksiä. Sen verran rennolla tuulella olen ollut, että kaikki ruokasuunnitelmat Ranskaan liittyen ovat tuntuneet liian suureellisilta alkaa toteuttaa. Mietin vain mitä huomenna söisimme. Tämän päivän päivällisen kuittasimme ras-el-hanout-marinoiduilla possu- ja kanavartailla ja erinäisin vihanneksin ja salaatein.

Kävimme aamupäivällä poimimassa metsämansikoita ja mustikoita. Minäkin viimein käytin uutta pyöräilykypärääni, kun ajoimme pienen matkan marjoja metsästämään. On kyllä huomattava ero entisen pottani ja uuden Gironi välillä! Löysimme metsämansikoita juomapullollisen verran ja mustikoita sen verran kuin sääskiltä maltoimme poimia. Tuumin, että ranskalaiset ihan varmasti pitävät niin mansikoista kuin mustikoistakin ja jos meillä olisi juuri nyt ranskalainen kylässä, tarjoaisimme hänelle päivällisen päätteeksi vaniljajäätelöä suomalaisten metsämarjojen kera. Tällä lapsuuteni muistojen marjaheinällä kuittaan päivän kokkauksen ja lupaan huomenna vielä kokkailla jotakin oikeasti ranskalaista. 
























Tour de Francessa ajetaan toiseksi viimeistä etappia, henkilökohtaista aika-ajoa. Kokonaiskilpailun tilanne vaikuttaa kiveenkirjoitetulta, mutta aina pitää muistaa, että kukaan ei voita, ellei aja maaliin asti. Huomenna ajetaan viimeinen etappi Pariisissa, etappi johon kuuluu samppanjalasien kilistelyä (meilläkin on pullo jo kylmässä), kiivas loppukiri ja paljon matkailumainontaa.


perjantai 20. heinäkuuta 2012

Chocolate chaud

Minulle järjestyi toinen kesäloma, joka alkaa tänään. En ole oikein vielä sisäistänyt asiaa, olinhan jo keväällä ja alkukesästä seitsemän viikkoa lomalla ja pidin sitä vähintäänkin kohtuullisena breikkinä työelämästä. Nyt tilanne töissä antoi myöten lisävapaisiin ja minähän muutaman muun tavoin tartuin mahdollisuuteen. Asia varmistui vasta alkuviikosta, joten en ole ehtinyt hehkuttaa mielessäni tavalliseen tapaan: "enää kuusi viikkoa lomaan, enää kolme viikkoa lomaan, enää viikko lomaan, enää kolme päivää lomaan, enää kuusi tuntia lomaan, enää kolme minuuttia lomaan!" Kaksi viimeisintä hehkutusta ehdin kyllä tänään vielä suorittaa. Vähän harmillista, että Tour de France vetelee viimeisiään, mutta luulen meidän kyllä keksivän jotain puuhaa ilman sitäkin. Voimme seurata esimerkiksi Eneco Touria , eikä olympiapyöräilykään jääne huomiottamme. 

Tällaisena iltavuoroviikkona kuin tämä kuluva, en ole ollut juurikaan keittiössä lukuunottamatta aamuisia pikkupuuhia. Nytkään en olisi kotona päivällisaikaan, joten päivän ranskalainen keittiöpanostus sijoittuu aamiaiselle. Juomme yleensä aamuisin maitokahvia, mutta tänään kokeilimme chocolate chaudia, eli kuumaa suklaajuomaa, kaakaota. Toisinaan Kammenpyörittäjä tekee pojille paksua, melkein lusikoitavaa kaakaota kahvikoneella, mutta tänään minä hääräsin kattilan ja suklaalevyn kanssa ottaen sovelletut vinkit täältä
  • 150 g suklaata
  • 0,5 dl vettä
  • 8 dl maitoa
  • 1,5 dl kermaa
Meillä oli s´mores-puuhista jäänyttä suklaata, jonka kaakaopitoisuus oli siinä kuudenkympin luokkaa, mukana makeuttakin, muttei liikaa. Otin ensin raastimella suklaalevystä lastuja lautaselle. Pienin lopun levyllisen suklaata silpuksi. Vatkaisin kerman pehmeäksi vaahdoksi. Kuumensin vettä kattilassa ja nostin sen päälle lasikulhon, johon laitoin puoli desiä vettä ja suklaamuruset. Sekoittelin vesihauteen päällä suklaata, kunnes se suli kokonaan ja sekoittui veteen. Nostin sulan suklaan kupissaan pöydälle jäätymään. Kuumensin kattilassa 8 dl maitoa ja sekoitin sitten suklaamassan kuumaan maitoon. Kaadoin kaakaon annoskuppeihin jättäen kermavaahtovaraa. Lusikoin kuppeihin  kermavaahtoa ja ripottelin suklaalastuja pinnalle. 


Päivän Tour-etappia pääsen seuraamaan sivusilmällä töissä ja loput illalla tallenteelta. Kyseessä on Blagnacista Brive-la-Gaillardeen ajatteva 222,5 kilometrin mittainen etappi, joka on tämänvuotisen Tourin kaikkein pisin. Siinä on yllinkyllin haastetta ajajille. Alan pikkuhiljaa valmistautua mielenmuutokseen, mitä tulee punertaviin pulisonkeihin. Tiedä vaikka ehdottaisin piakkoin Kammenpyörittäjälle sellaisten kasvattamista.

Kuva keittiöpuutarhastamme - ja sitten heräsin

torstai 19. heinäkuuta 2012

Tartinet aamiaiselle

Otimme tuntumaa ranskalaisiin aamiaistapoihin syömällä tänään tartineja, jotka ovat ns. open sandwichejä, olisiko se sitten suomeksi vaikka voikkari? Leipien päällysteissä on mielikuvitus rajana ja tein aamiaiselle sekä suolaisia, että makeita vaihtoehtoja. Leikkasin tuoreesta vaaleasta, rapeakuorisesta leivästä vinottain viipaleita. Makeisiin leipiin tein ricottasta levitteen, jonka maustoin ripauksella sokeria ja lirauksella vaniljauutetta. Levitin ricottaa leiville ja asettelin mansikoita ja mustikoita osalle leivistä, osalle ison lusikallisen viime viikolla tehtyä raparperikompottia.






















Käänteismakeisiin leipiin laitoin pohjalle sipauksen tuorejuustoa. Osaan leivistä tuli päälle parmankinkkua, tomaattia ja basilikasilppua. Osaan laitoin parmankinkun päälle munakokkelia, goudaraastetta ja ruohosipulia.






















Koska sain ajatuksen näiden leipien laittamiseen vasta tänä aamuna, en ollut varautunut erityisesti niitä varten. Seuraavalla kerralla kokeilemme savukalaa tai graavia lohta, oliivitahnaa, keitettyjä kananmunia viipaleina, tuoreita hedelmiä mascarponen päällä jne. Nyt minulla oli vähän kiire muutenkin, mutta olisi hauska valmistaa oikein monenlaisia leipiä valmiiksi sopimaan jokaisen makuun. Tartinien sanotaan sopivan yhtälailla alkupaloiksi, brunssille, lounaalle ja iltapalalle ja vaihtoehtoja on tosiaan niin paljon, kuin vain ehtii keksiä. Myös erilaisia leipälaatuja voi käyttää aivan vapaasti.

Tour de Francen 17. etappi oli jälleen kiinnostava. Eilisen dopingkohun jälkeinen harmistus kotikatsomossa on jätetty nyt taakse ja keskityimme seuraamaan vuorietapin edistymistä. Välillä reitti kulki sumun keskellä, näytti todella pelottavalta, kun ajajat laskivat täyttä vauhtia sumun sekaan. Pallopaidassa jatkaa Thomas Voeckler ja hän varmisti jo mäkimestaruuden. Keltaisen paidan pitää edelleen Wiggins, jonka pulisongeista en vieläkään pidä ollenkaan. 



keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Ranskalainen omeletti

Tämän viikon akuankkapäivänä en olisi päivällisaikaan kotona, joten ennen töihin menoa päätin kokeilla ranskalaista omelettia. Nuorempi jälkeläinen suostui kanssani koekaniiniksi tähän koitokseen. 

Katsoin erilaisia YouTube-pätkiä ranskalaisen omeletin tekemisestä ja tätä uskoin ja tottelin. Sen alussa tehdään ensin amerikkalaistyylinen omeletti, mutta sekin kannattaa katsoa, että huomaa eron tekniikassa verrattuna ranskalaiseen. Pidin myös chefin aksentista, sen vuoksi katsoin pätkän kahteen kertaan. 

Yhden hengen annosta varten varasin kolme keskikokoista luomukananmunaa. Rikoin ne kulhoon, sekoitin haarukalla reippaasti, ripautin sekaan suolaa ja pippuria. Silppusin mukaan ruohosipulia. Kuumensin paistinpannua keskiteholla ja sulatin siinä nokareen voita, kääntelin pannua niin, että voita tuli reunoille asti. Kun voin kuohu alkoi asettua, muttei voi vielä tummeta, kumosin munaseoksen pannulle. Kääntelin hieman pannua, että koko pohja peittyi munaseoksesta. Aloin heti sekoitella seosta haarukalla (varoin naarmuttamasta pannuani) reunalta toiselle niin, että seos sakeni. 

Kun seos alkoi olla lähes hyytynyttä, ripotin sille vähän juustoraastetta (loput tujakasta gouda-palastani) ja kallistin pannua sen verran, että munakas valui pannun reunaa kohden. Nostin lastalla munakkaan reunaa ja taitoin sitä kolmanneksen verran. Otin pannun kahvasta alaotteella kiinni, nostin pannua ja valutin edelleen munakasta pannun reunaa kohden, jolloin noin neljännes oli jo ulkopuolella. Toisella kädellä tartuin lastaan ja nostin ylivaluneen osan taitokseksi munakkaan päälle. Kiepautin munakkaan "mahalleen", siitä muodostui pitkulainen käärö, jonka pinta oli vain aavistuksen kellertävä, ei lainkaan ruskettunut ja kuiva. Valutin munakkaan käden  ulottuvilla olevalle lautaselle. Munakkaan sisus oli kermaisen pehmeä, muttei raaka. Koekaniini nosti peukun hyväksyvästi pystyyn.

Tour de Francessa lepopäivä Paussa oli ohitse ja Pyreneet kutsuivat karavaania. Eurosport näyttää koko etapin, vuorietapit ovat parhaita tässä mielessä. Niissä on jännittäviä kohtia enemmän kuin tasamaan etapeissa. Tosin minulle kelpaavat kaikenlaiset etapit, en ole nirso, mitä pyöräilyn katsomiseen tulee. Lopputuloksen pääsen näkemään sitten myöhemmin.


tiistai 17. heinäkuuta 2012

Fondant-perunat

Kaikilla ei ole lepopäivä
Tour de Francessa on tänään toinen lepopäivä ja eilen loppui pyöräretki Puolassakin. Campakeittiössä vedetään henkeä ennen huomenna alkavaa viimeisten etappien rutistusta. Viikonloppuna muiden kokkailujen lisäksi askaroin fondant-perunoita, joiden nimeen törmäsin eräässä venäläisessä ruokablogissa. Lisätietoa etsiessäni päädyin Gordon Ramsayn käsitykseen tästä pottuhommelista. Joskus muinoin minua kiusasi se, miten Gordon steppailee kameran edessä kuin yliviritetty jousilelu, mutta nyttemmin se ei haittaa minua vaan keskityn siihen, mitä mies sanoo ruoasta. 

Sana fondant oli minulle tuttu aiemmin vain jälkiruokapuolelta ja siksi varmaan kiinnitinkin asiaan huomiota, kun ihmettelin, miten fondant ja peruna kuuluvat yhteen. Gordon (hassua puhua etunimellä hänestä ikäänkuin olisimme kavereita) sanoi katsomassani pätkässä, että fondant tarkoittaa tässä yhteydessä ruokaa, joka on kypsennetty liemessä, joka ei peitä koko ruoka-ainetta. Kuulostaa samalta kuin braising. Fondant merkitsee wikittelyn mukaan myös leivonnaisten päällä käytettävää kuorrutetta ja ranskankielisissä yhteyksissä "valuvaa", jolloin päästään suklaafondantiin, joka minullekin on tuttu. 

En nyt ole varma, kuinka ranskalainen tämä perunanvalmistusmenetelmä on, mutta hyvää siitä kuitenkin tuli. Kuorin yhden ison rosamundaperunan ruokailijaa kohden ja leikkasin perunan pitkittäin kahtia. Jos olisin halunnut, olisin voinut muotoilla perunat sylinterin muotoisiksi, mutta vältin hukkapaloja ja leikkasin perunat kahtia Gordonin neuvojen mukaisesti. Ripottelin leikkuupinnoille suolaa ja pippuria. Kuumensin uuninkestävässä vuoassa kasviöljyä, kaadoin sitä reilusti niin, että pannun pohja peittyi kunnolla. Nostin perunat kuumaan öljyyn leikkuupinta alaspäin. Vuoan ja öljyn tulee olla tosi kuumia, etteivät perunat pala kiinni vuokaan, varo räiskeitä. Muutaman minuutin kuluttua käänsin perunat toisinpäin.  Lisäsin pannulle muutaman voinokareen, tuoreita timjaminoksia ja ankkalientä sen verran, että perunaveneet peittyivät puoliksi liemeen. Kuumensin uunin 200 asteeseen  ja paistoin perunoita noin 25-30 minuuttia, kunnes veitsi sujahti pehmeiden perunoiden läpi sutjakasti. Perunoiden sisus rapean paistopinnan alla oli makoisa. 


maanantai 16. heinäkuuta 2012

Fougasse - kahden päivän leipäprojekti

Ranskalaisia leipäohjeita etsiessäni kohtasin focaccian ranskalaissukulaisen fougassen. Se vaikutti heti leivältä, jollaista tahtoisin kokeilla. Lueskelin useita ohjeita ja se mihin miellyin, kuulosti melko autenttiselta. Etenkin, kun sen valmistamiseen kuluisi kauan aikaa. Eikö se yleensä kerro alkuperäisyydestä? Kun aloitetaan sillä,  että kana kynitään, on se autenttisempi, kuin ohje, joka alkaa sanoilla "sulatetaan puoli kiloa esipaistettuja ja -maustettuja kanakuutioita"? No jaa. Mutta ohjeen otin kuitenkin tästä miellyttävästä blogista

Ohjeen esipuheessa vakuutetaan, että leiväntekoon kannattaa varata suositeltu aika, eikä skipata taikinan seisottamista yön yli. Jos ei sitä jaksa/ehdi/viitsi/malta, kannattaa kokeilla jotain toista ohjetta. Päätin uskoa bloggaajaa ja hänen alkuperäistä lähdettään. Siksipä tämä leipä jäi leipomatta viime viikonloppuna, koska aika ei riittänyt siinä vaiheessa enää, kun ohjeen löysin. Nyt aloitin sunnuntaina heti, kun perhe oli sen verran hereillä, että kehtasin laittaa yleiskoneen laulamaan. Lähteeni ohjeesta piti tulla kolme suurehkoa leipää, mutta arvelin, ettei meillä menisi arkiaterialla niin paljon tuoretta leipää ja jatkoarvelin, ettei tällainen leipä tykkäisi säilyttelystä. Niinpä pienensin leipäohjeen puoleen ja tuumin tehdä siitä kaksi vähän pienempää leipää. Muunsin cup-mitat kohtuullisella tarkkuudella deseiksi ja pyöristelin sopivasti.
  • 8 dl vehnäjauhoja +  0,5 rkl suolaa (sekoita)
  • 2,5 dl kädenlämmintä vettä +  3 rkl oliiviöljyä (sekoita)
  • 0,5 dl kädenlämmintä vettä + 1 rkl kuivahiivaa (sekoita ja anna seisoa noin 5 min)
Leivän päälle ennen uunia:
  • yrttejä valintasi mukaan (käytin timjamia ja rosmariinia)
  • suolahippuja
  • oliiviöljyä
Mittaa jauhot ja suola yleiskoneen vatkauskulhoon ja aseta taikinakoukku paikalleen. Tee jauhoihin kuoppa ja kaada siihen hiiva-vesiseos ja oliiviöljy-vesiseos. Sekoita yleiskoneen hitaalla nopeudella kunnes aineet ovat sekoittuneet. Jos seos näyttää liian kuivalta, lisää hieman vettä. Lisää koneen nopeutta ja anna sen vaivata taikinaa noin 6-8 minuuttia. Tässä ajassa taikinasta pitäisi tulla pehmeää ja joustavaa. Muotoile taikinasta pallo ja nosta se kevyesti öljyttyyn pyöreäpohjaiseen kulhoon, peitä kulho tiiviisti tuorekelmulla ja jätä kulho lämpimään paikkaan tunniksi, puolitoistakaan ei tee pahaa. 

Sitten on vuorossa taikinan taittelu. Vinkin siihen saa elran postauksen videosta, mutta periaatteessa se käy näin: Muotoile taikinasta kulhossa pitkulainen pötkö. Nosta pehmeän taikinan toinen pää ja venytä hieman, nosta venytetty pää toisen pään päälle. Käännä taikinakulhoa itseesi nähden toisin päin ja käännä taikinaa uudelleen samaan tapaan. Käännä vielä kulho poikittain 90 astetta ja nosta taikinaa poikittain kerran kumpaankin suuntaan. Nyt jätä taikina taas peitettynä lepäämään  45-60 minuutiksi. 

Kun taikina on taas levännyt (kukapa ei kaipaisi vähän lepoa moisen vääntelyn jälkeen) tee taittelu uudelleen samaan tapaan. Sen jälkeen leikkaa taikina kahteen yhtä suureen osaan (alkuperäisessä kolmeen osaan, minulla oli siis pienennetty ohje) ja nosta palat kumpikin omaan tiukasti suljettavaan muovipussiinsa ja siirrä jääkaappiin odottamaan huomista. Taikinan olisi hyvä levätä jääkaapissa 24-36 tuntia, siinä aikaikkunaa seuraavalle päivälle.

Tänään maanantaina olin ajastanut Kammenpyörittäjän ottamaan leipätaikinat jääkaapista kello 14.50, joka olisi noin puolitoista tuntia ennen kuin saapuisin töistä ja alkaisin loppuleipomisen. Jauhotin leivinlaudan kevyesti ja nostin taikinapallot leivinlaudalle ja jauhotin taikinan pinnan ennen kuin peitin pallot alassuin käännetyillä kulhoilla, niin että ne olivat suojassa pinnan kuivumiselta. Taas piti odottaa tunti, että taikina olisi saavuttanut huoneenlämmön ja tuntuisi joustavalta. Tämä ei ollut tosiaankaan kärsimättömän hommaa. Tämän tunnin aikana valmistelimme päivällistä muilta osin. 

Viimein päästiin paistohommiin, kuumensin uunin 210 asteeseen (aioin käyttää kiertoilmaa ja paistaa molemmat leivät yhtä aikaa, siksi vähensin hieman lämpöä) . Otin peiton ensimmäisen taikinapallon päältä ja venytin sitä jauhotetulla alustalla varovasti kolmion malliseksi lätyksi, varoin sörkkimästä taikinaa paljon, ettei se lätsähtäisi. Nostin leivän leivinpaperille pellille ja peitin kevyesti liinalla siksi aikaa, että valmistelin toisen leivän. Tein sitten leipiin taikinaleikkurilla muutamia viiltoja markkeeraamaan lehtiruoteja, vinkit tähän löytyy elran liittämästä videosta postauksen lopulta.

Sivelin leivät oliiviöljyllä ja ripotin päälle tuoretta timjamia ja rosmariinia sekä suolahippuja. Paistoin leipiä noin 20 minuuttia. En tiedä kuinka usein viitsin tehdä leipää, joka vaatii näin paljon seisoskelua ja odottelua, mutta esimerkiksi tupaantulijaisiin tai nyyttikesteille tällainen lämpimäinen voisi olla sopiva ja mieluisa.

Eilen Tour de Francessa nähtiin, miten joku ilkiö oli kylvänyt nauloja tielle, lukuisat rengasrikot sotkivat etapin lopun. Käsittämätöntä, miten joku tekee tuollaista. Onneksi kukaan ei loukannut itseään yllättävien rengasrikkojen vuoksi. Tänään ajettiin Samatanista Pauhun, huomenna on käsillä kilpailun toinen lepopäivä ennen Pyreneitten vuorietappeja. Kuuden miehen irtiotto sai mennä menojaan pääjoukon ajaessa yli kymmenen minuuttia jäljessä. Kärjen järjestys ei muuttunut, voiton etapilla vei Pierrick Fedrigo.


Vihreitä linssejä ja lohta ranskalaisittain

En ole paljonkaan tehnyt kalaruokia näilläkään  Ranska-viikoilla. Syy tähän on suurimmalta ollut osin se, ettei meiltä sisämaasta paljonkaan saa tuoretta kalaa, joka olisi omiaan ranskalaiselle keittiölle, simpukoista ja ravuista nyt puhumattakaan. Joudun tietysti ottamaan osan syystä omille vajavaisille taidoilleni, etten pysty soveltamaan ja hyödyntämään paikallisia raaka-aineita tässä kohden. Eilen kuitenkin tein kalaa ranskalaisittain ja lisäkkeeksi sille vihreitä linssejä.

Tällaisesta blogista löysin mukavan ohjeen, olin jo ostanut lohta sillä mentaliteelilla, että tätä tehdään ranskalaisittain tai itketään ja tehdään. Teen hyvin harvoin mitään linssiruokia, mutta viimeksi sentään tämän vuoden alussa, kun kokeilimme toista kertaa Delicard-korttia. Nyt otin toisen kokeilun. Puolitin blogissa olleen ohjeen, sillä teiniosasto meillä ei ole linssifaneja, syövät tarjottaessa, mutteivat ota lisää. 

Ajatus oli siis tehdä vihreistä linsseistä ja sipulista (alkuperäisessä ohjeessa purjosta, vaihdoin nuoreen punasipuliin)  lisäkettä lohelle, yhdistävänä tekijänä sinappinen yrttivoi. Aloitin keittämällä 1 dl vihreitä linssejä 4 desissä vettä noin 20 minuuttia. Kun linssit olivat lähes kypsiä, kaadoin ne siivilään ja pyydystin veden alla olevaan kulhoon. Linssien kypsyessä tein sinappi-yrttivoin. Olin ottanut voita lämpenemään valmiiksi ja hakenut pihalta ruohosipulia ja rakuunaa, jotka olin silpunnut pieneksi. Sekoitin yrtit voihin, lisäsin runsaan ruokalusikallisen karkeaa sinappia ja kunnon tirauksen sitruunamehua. Tästä sai sekoitettua pehmeän yrttisen voin, jonka maustoin vielä pippurilla, suolaa en lisännyt, sillä voi ei ollut suolatonta.

Leikkasin lohifileestä nahkan pois ja leikkasin pienehkön fileen kuuteen annospalaan. Viipaloin nuoren punasipulin ja kypsensin sen voissa. Lisäsin kypsät linssit sipulien kanssa samalle pannulle, lorautin vähän linssien keittovettä joukkoon, pikkuisen sitruunamehua ja yrttivoita. Paistoin kalapaloja voissa muutamia minuutteja puoleltaan. Nostin lautaselle muutaman lusikallisen linssilisäkettä ja lohiviipaleen, jonka päälle olin levittänyt vielä nokareen sinappi-yrttivoita.


lauantai 14. heinäkuuta 2012

Takaisin ruotuun!

Nyt loppuu laiskottelu ja Ranska-ruokien välttely! Kaksi päivää meni ihan harakoille, ensin olin liian laiska ja sitten liian kiireinen.  Mutta tänään on vapaapäivä, aikaa keittiöpuuhille ja myös niihin tarvittavaa intoa ja puhtia. Aloitin aamusta selailemalla valmiiksi ohjeita ja tekemällä kauppalistan. Piipahdin kaupassa heti sen auettua ja kerrankin sain kaikki tarvitsemani samasta kaupasta ja vähän ohi ostoslistankin.  

Luimupupu-blogin kolmikerrosjälkiruoka kiinnitti huomioni jo viime viikolla, etenkin kun sen nimi oli niin pitkä ja vaikea. Tuumin, että tuostapa meille lauantainen jälkiruoka, kun kaikkia aineksia rahkaa lukuunottamatta oli valmiina ja se olisi sopiva ranskalaiseen teemaamme. Kaupasta tultuani puuhastelin tapani mukaan montaa asiaa yhtä aikaa. Sillä tavalla saan eniten aikaan, myös sutta ja sekundaa. Niin ei onneksi käynyt tällä kertaa. Samalla kun keitin raparperikompottia jälkiruokaa varten, tein poikasille mango-mansikkajuomaa (josta ei jäänyt kuvallista materiaalia syystä, että juoma oli taivaallisen hyvää) ja keitin sokerisiirappia uutta "limoncello"-settiä varten. 

Tällaisessa multitaskingissa on se hyvä puoli, että valmista tulee monella rintamalla. Kääntöpuolena on sitten se, ettei kukaan siivoa jälkiäni, kun lempikeittiökölvini on melontaretkellä koko viikonlopun. Olen lähes hätää kärsimässä, kun veitset eivät hyppää itsestään puhtaina ja kuivina veitsitukkiin otettavaksi taas uudelleen käyttöön, eikä kompostikuppi tyhjene ilman omaa panostani. Myöskään virkistävää espressoa ei ilmaannu nenäni alle muutaman tunnin välein. No, olen iso tyttö ja pärjään kyllä. Kai. Ainakin jotenkuten. Pyyhin kyyneleeni ja käärin hihani.

Fraîcheurs de fraise et de rhubarbe, fromage blanc battu à la vanille. No niin, siinä se pitkä nimi nyt on. Leikkaa-liimasin sen luimupupusta, sillä varmasti olisin onnistunut kirjoittamaan jotain väärin, ainakin joku väkänen olisi väärään suuntaan. Käännöksestä jutellaan luimupupun postauksen kommenttilaatikossa. Aloitin siis keittämällä pienen raparperikompotin. Siihen tuli:
  • 350 g raparperia paloina
  • 1 iso Granny Smith-omena paloina
  • 1 dl sokeria
  • liraus vettä
  • kanelitanko
  • 1 rkl vaniljauutetta
Keitin kaikkia aineksia noin 20 minuuttia, kunnes omena oli lähes hajonnut ja raparperi oli aivan atomeina. Annoin kompotin jäähtyä kattilassaan kylmässä vedessä altaassa. Muistutin itseäni ottamaan kanelitangon pois.

Mansikkacoulista varten tarvitsin noin 2 dl mansikoita (säästin muutaman koristeluun) ja lusikallisen sokeria. Survoin lusikkaa apuna käyttäen mansikat siivilän läpi coulisiksi ja maustoin sokerilla.

Jälkiruoan rahkaosuutta varten käytin:
Vaahdotin kerman ja sekoitin siihen rahkan, vaniljauutteen ja siivilän läpi tomusokerin. Lusikoin annoskuppien pohjalle alimmaksi jäähtynyttä raparperikompottia, sitten rahkakermaa ja päällimmäiseksi mansikkakastiketta. Pinnalle asettelin mansikkaviipaleita. Tämä jälkiruoka oli sitten taas ainakin pikkuserkku tälle keväällä tekemälleni jälkkärille, mutta minkäs sille voi, että raparperi, mansikka ja joku topakka maitotuote ovat kaikki niin hyviä? Pitää kyllä pinnistellä, että saisin aikaan jotain muunkinlaisia jälkkäreitä. Joskus edes. Jälkiruoat ovat jääkaapissa kylmenemässä, sen verran maistelin eri osioita, että tiedän kupeista löytyvän herkkua, kunhan päivällinen on syöty.

Tänään minulla oli aikaa myös päästä taas kärryille pyöräilystä, katsoin ennen tämänpäiväistä etappia koosteen eiliseltä. Tänään Ranskan vallankumouksen vuosipäivänä ajetaan 13. etappi, matkaa maaliin on vielä melkein sata kilometriä. Kokonaiskilpailun kärjen järjestys ei muuttune, mutta lopun nousut ovat varmaankin kiinnostavia katsoa. Ranskassa näyttää olevan kuuma päivä ja maisemat komeat.

Ps. Onnea äidille!


torstai 12. heinäkuuta 2012

Kummallinen kurkku

Kasvihuoneessa käy oikein kuhina, vertauskuvallinen ainakin, kun tomaatit ja kurkut kasvavat. Yrttejä ja salaattia on enemmän, kun ehtii syödä. Eilen Kammenpyörittäjä otti suurimman kurkun, kuten teemme nyt noin joka toinen päivä ja minua melkein ällötti, kun kurkusta kasvoi keskenkaiken lehti. Miksihän noin on käynyt? Tietääkö joku? Kurkussa ei muutoin ollut mitään vikaa, mutta minusta tuo lehti näytti olevan niin väärässä paikassa!

Tänään minulla on ollut oikea laiskamatopäivä, olin töissäkin erittäin käänteisahkera. En ole tehnyt mitään ruokaa, mutta syönyt sentään olen, kun muut ovat kokanneet. Huomenna uusin innoin ranskalaisen ruoan pariin taas, toivon mukaan! Pyöräilyä sentään seurasin ja taas oli jännittävä vuorietappi, Wigginsin asema kokonaiskilpailun johdossa on vahva, mutta Chris Froome alkaa olla koko joukon kiinnostavin ajaja.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Crêpet hedelmien ja marjojen kera vuorietapin iltana

Eilen oli Tour de Francessa lepopäivä, eikä meilläkään kokkailtu mitään ranskalaista, vaan pääsin mainion pasta-aterian ääreen töistä tultuani. Vähän etsiskelin puolalaista, nopeasti toteutettavaa jälkiruokaohjetta Tour de Polognen alun kunniaksi, mutta laiskuus voitti ja vietin illan TV:n ääressä katsellen lähetystä Puolasta ja uutta BBC:n mukadokua Twenty Twelveä, suosittelen sitä lämpimästi, mikäli pidätte kuivasta brittihuumorista.

Tour de Francessa oli tänään makoisa vuorietappi, jota ehdin katsoa sieltä täältä ja lopun. Eiliset dopingiin liittyvät uutiset pidätyksineen veivät vähän mielialaa alaviistoon, mutta hyvähän se on, jos väärintekijät jäävät kiinni. Suomen lippuja näkyi useammassa kohdin tämänpäiväistä etappia, oikein meinasi kateuden pisto tuntua, piti itseään nipistää ja vakuuttaa, että kyllä mekin vielä menemme etappien varrelle! Ykköseksi polki tänään sympaattinen Thomas Voeckler aivan upeasti, kotikatsomossa purtiin kynnet verille ja hihkuttiin Thomasin puolesta! Kokonaiskilpailun tilanne ei juuri muuksi muuttunut.

Päivälliseksi meillä oli yleiseurooppalaisittain marinoituja kanafileitä ja esikeitettyjä uusia perunoita grillillä viimeisteltyinä, muutama herkkusieni vuohenjuustotäytteellä ja greippilohkoja ja avot, siinä oli makoisa ateria, muttei erityisen ranskalainen. 

Jälkiruoka nautittiin sitten etapin jälkeen ja sen vinkit olivat Julia Childin mukaiset. Viime kesänä tein jälkiruokaklassikkoa, crepes suzette. Halusin kokeilla uudelleen erityisesti crepejä varten ostamaani paistolaitetta, sillä sekin on asustellut kodinhoitohuoneen lattialla käyttämättä "joitakin" kuukausia. En muista tarkasti, mistä viimeksi otin taikinaohjeen, mutta nyt tottelin kiltisti Juliaa ja tein taikinan odottamaan jo heti töistä tultuani. Taikinasta luvattiin tulevan 12 lettua ja siihen tuli:
  • 2,5 dl kylmää maitoa
  • 2,5 dl kylmää vettä
  • 4 kananmunaa
  • 0,5 tl suolaa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 4 rkl sulatettua voita
Sekoitin kaikki taikinan ainekset reippaahkosti sekaisin ja jätin taikinan kannuun kaadettuna jääkaappiin odottamaan. Kun päivällinen oli syöty ja Ranskassa päästy maaliin, nostin creppipannun ulos ja laitoin sen tulille. Eli lämpenemään. Leikkasin persikoita lohkoiksi, mansikoita paloiksi ja verikreippiä palasiksi, vadelmat saivat jäädä kokonaisiksi. Kammenpyörittäjä vatkasi kermaa vaahdoksi, tosin ensin hän kohtasi sen jokakesäisen kertalaakin, kerma-annoksen joka ei millään ilveellä suostu vaahtoutumaan, ei vaikka Bamix laulaa hoosiannaa. Toinen satsi suostui sitten. 

Paistoin creppejä niin kauan kuin taikinaa riitti, ei kahtatoista, kuten Julia lupasi, vaan 9. En tiedä, kumpi meistä höpersi, mutta enempää taikinasta ei tullut. Mutta crepit olivat hyviä, ohuenohuita, pitsireunaisia ja mainioita. Täytteeksi laitoimme kermavaahtoa, marjoja ja hedelmiä ja maistui niin hyvälle!


maanantai 9. heinäkuuta 2012

Corniotteja aika-ajopäivänä

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Sky-joukkue järjesti itsensä hyvään jamaan, kun Bradley Wiggins ajoi reitin nopeimmin ja toiseksi tuli Chris Froome. Cadel Evansin ajossa oli jotain tahmeaa ja hänen sijoituksensa riitti siihen, että kokonaiskilpailussa hän on toisena edelleen, mutta nyt melkein kaksi minuuttia Wigginsiä perässä. 

Päivän ranskalainen ruokavinkki on ennen kaikkea nopea ja yksinkertainen, sillä vietin päiväni työpaikalla. Pyöräilylähetyksen lomassa laitoin meille pienen iltapalan, jonka nimi on corniotte. Kyse on juustotäytteisestä voitaikinanyytistä. Sulatin niitä varten kahdeksan pientä voitaikinalevyä. Otin levyistä stanssilla kaksi pyörylää jokaisesta, säästeliäs martta olisi tehnyt nyytit neliön muotoisista paloista, jolloin hukkapaloja ei olisi jäänyt. Kaulitsin pyörylöitä vähän ohuemmiksi ja laajemmiksi, nostelin ne leivinpaperille pellin päälle ja laitoin pellin jääkaappiin jäähtymään. 

Käytin täytteeseen puoli pakettia ricottaa, yhden kananmunan ja noin 1,5 dl goudaraastetta. Vatkasin ensin kananmunan kevyesti ja otin siitä erilleen pienen tilkan, jota käyttäisin nyyttien voiteluun. Sekoitin loput kananmunasta, ricotan ja juustoraasteen kupissa ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen. Otin taikinapyörylät jääkaapista ja voitelin niiden reunat kananmunalla. Nostin reilun teelusikallisen täytettä pyörylälle ja nostin reunoja kolmesta kohtaa täytteen päälle sulkien täytteen taikina sisään ja puristelin taikinan reunat kiinni. Lopputulos oli kolmion mallinen nyytti. Annoin niiden vielä jäähtyä jääkaapissa hetkisen. Ennen paistamista voitelin nyytit kananmunalla ja paistoin niitä noin 20 minuuttia. Nyytit kyllä aukenivat, mutta pysyivät suhteellisen nätteinä. Raastoin pinnalle vielä muutaman kiemuran goudaa ja ripotin vähän ruohosipulia päälle. Nyytit maistuivat todella hyviltä, rakenne oli ilmava ja lehtevä, maistuisivat varmasti hyvin alkupaloina, illanistujaisissa tai noutopöydästä. 


sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Marjapaistosta ranskalaiseen tapaan - flaugnarde

Tein keväällä clafoutia jälkiruoaksi, oppien vasta jälkikäteen, että sen olisi pitänyt olla lähes ehdottomasti kirsikkainen. No, tehty mikä tehty, nyt tein clafoutin serkkua, flaugnardea, jonka on lupa olla kesäisistä marjoista tehtyä paistosta. 

Otin ohjeen täältä, sillä pidän kovasti tuon blogin kuvista. Käytin pientä irtopohjaista piirasvuokaa, jota liian harvoin tulen käyttäneeksi. Voitelin reunat ja pohjan ja leikkasin pohjaa vähän isomman palan leivinpaperia, jonka asetin voidellulle pohjalle estämään taikinan vuotamista irtopohjan ja reunuksen välistä. Paperipala tarttui hyvin voiseen pohjaan. Voitelin paperinkin. (lähteessäni vuoka vielä jauhotettiin, minkä unohdin kokonaan, onneksi vuokani toimi ilmankin ja pohjan paperi osaltaan esti tarttumista) Asettelin pohjalle mustikoita, vadelmia ja mansikoita.  Kuumensin uunin 200 asteeseen. Taikinaan käytin:
  • 2 kananmunaa
  • 0,6 dl sokeria
  • 1,2 dl maitoa
  • 1,2 dl vehnäjauhoa
  • 1 rkl vaniljauutetta
Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi ja lisäsin seokseen maidon, jauhot ja vaniljauutteen. Kaadoin taikinan vuokaan marjojen päälle ja paistoin sitä uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia, kunnes reunat hieman alkoivat ruskettua ja kokeilutikkuun ei jäänyt kosteaa taikinaa. Peitin paistoksen leivinpaperiarkilla jo varten jälkeen, sillä pinta alkoi tummua nopeasti. Söimme tätä pannukakkumaista herkkua aamiaisen jälkiruokana, sillä päivällisaikaan olisin töissä ja päivittäisen pyöräilyannoksen seuraaminen jäisi tuonnemas.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Pissaladière

Jokihaka kokkaa-blogissa oli tehty kevättalvella ranskalaista sipulipizzaa, pissaladièrea ja sellaisen minäkin tahdoin tänään valmistaa. Nimelle hihittelyn voi hoitaa heti alta pois ja sitten ainakin leikkiä aikuista. Voin vain kuvitella, miten jokunen vuosi sitten olisi pöydässä ollut kikatusta, jos jälkeläisten kavereiden kyläillessä olisin tarjoillut tätä. Etenkin kun meillä oli usein siihen aikaan hyllyssä kahvia, jonka tuotenimi on Paskà. No niin, asiaan. 

Muistan nyt kuinka miettin tuolloin maaliskuussa, että kesällä sitten Tour de Francen aikaan  kokeilen tätä ohjetta. Sitten tietysti unohdin koko jutun, kunnes tänä aamuna ohjemetsällä törmäsin pissaladièreen. Pikkugooglailulla löysin Jokihaan toteutukseen. Mielessäni oli muistikuva, että jossain toisessakin kotimaisessa lempiblogissani olisi tehty samaa ruokaa vastikään (alle puoli vuotta sitten) ja Kokeista ja poteistahan se löytyi, kun hieman selailin.

Sipulitäytteeseen käytin:
  • 3 suurta keltasipulia
  • 3 suurta punasipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 laakerinlehteä
  • rosmariinia
  • timjamia
  • ripaus suolaa
  • mustapippuria
  • kunnon  nokare voita
  • iso loraus oliiviöljyä 
Täytteeseen tuli myös:
  • mustia kivettömiä oliiveja
  • pieni rasia anjovisfileitä
  • tuoretta timjamia
  • liraus oliiviöljyä
Kuorin sipulit ja valkosipulinkynnet ja leikkasin ne viipaleiksi. Sulatin voin ja lisäsin oliiviöljyä pataan niin, että pohja peittyi reilusti. Kaadoin sipulit ja mausteet pataan ja aloin kypsentää niitä pikkuhiljaa. Alussa sekoittelin hyvin reunoja myöten, mutta kun sipulit alkoivat luovuttaa mehuaan, saattoi padan jättää miedolla lämmöllä omaan rauhaansa. Kypsensin sipulia tunnin verran ja niistä tuli ihanan pehmeitä ja karamellisoituneita. Nostelin sipulit viilenemään lautaselle. 

Sipuleiden kypsyessä tein taikinan nousemaan. Siihen tuli:
  • 3 dl lämmintä vettä
  • 0,5 hiivapalaa
  • 0,5 tl sokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 8-10 dl vehnäjauhoja
Lämmitin veden kädenlämpöiseksi ja murustelin hiivan veteen. Lisäsin kulhoon sokerin ja suolan ja sitten pikkuhiljaa jauhoja, kunnes taikina alkoi muodostua. Kaadoin öljyn käteni kautta, että sain taikinan irtoamaan kädestäni ja taikinan kiinteäksi palloksi. Jätin taikinan kohoamaan lämpimään paikkaan peitettyyn kulhoon. 

Etsin valmiiksi mustat kivelliset oliivit ja poistin kivet niistä, noin 15 kpl. Jääkaapista löytyi pieni paketti anjoviksia. Kuumensin uunin 225 asteeseen. Kun taikina oli kohonnut riittävästi, kaulitsin sen uunipellin kokoiseksi lätyksi leivinpaperin päälle. Levitin jäähtyneet sipulit pohjan päälle ja voitelin  reunat oliiviöljyllä. Paistoin pissaladièrea, kunnes pohja oli kypsä. Nostin pellin pois uunista ja laitoin uunin lämmöt pois. Levitin anjovisfileet sipulien päälle salmiakkiruudukoksi ja ripottelin oliivit ruutujen keskelle, sekä muutaman timjamin oksan. Nostin pellin vielä jälkilämpöön muutamaksi minuutiksi, että loputkin päällisistä lämpenisivät. Valmiin ruoan päälle ripotin vähän oliiviöljyä. Punasipulin käyttäminen väritti pissaladièren tummemmaksi, kuin Jokihaan ja Kokkien ja pottien luomukset. Pissaladière maistui aivan mahtavalle, paitsi se Kammenpyörittäjän haukku, jossa oli sipulien sekaan unohtunut kokonainen laakerinlehti.


Tour de Francen seitsemäs etappi Tomblainesta La Planche des Belles Fillesiin oli pituudeltaan 199 km. Eilisen kolaroinnin jäljiltä keskeyttäneiden lista on pidentynyt, Giron voittanut Ryder Hesjedal joutui jättämään leikin kesken. Tänään oli ensimmäinen vuorietappien sarjassa. Etappi päättyi jyrkkään ylämäkeen ja sen päätteeksi paidanvaihtajaiset olivat käsillä. Sky-tallin Chis Froome ehti ensimmäisenä maaliin autettuaan kapteeninsa jo kilpailun kärkeen. Keltaisen paidan päälleen sai Bradley Wiggins. Cadel Evans tuli etapin kakkoseksi. Fabian Cancellaran mahdollisuus ajaa huomenna kotimaassaan keltapaidassa ei toteutunut, mutta upeasti hänkin taisteli maaliin.


perjantai 6. heinäkuuta 2012

Cotes D'agneau Champvallon - lammaspataa

Yhden padan ruoat ovat mukavia, käteviä, helppoja ja usein todella maukkaita, kunhan vain on tarpeeksi aikaa kypsentää ruokaa miedossa lämmössä. Eilisaamuinen reseptinetsintäni tuotti tuloksen, johon tahdoin tarttua. Täällä oli tehty reippaat kaksi vuotta sitten ranskalaisen keittiön klassikkoa, lammasta Champvallon. Postauksen alussa puhuttiin siitä, miten tällainen ruoka sopii talveen ja kylmyyteen, mutta kyllä se kesäänkin ja lämpöön (viimein sitäkin on!) sopii. Soveltelin ohjetta makuni mukaiseksi. Kaupassa lihatiskissä oli jopa valinnan varaa. Valitsin muhevan luullisen paistin. Pataan tarvitisin:
  • 1,5 kg luullista lammaspaistia
  • 1 iso sipuli
  • 1 iso valkosipulinkynsi
  • öljyä paistamiseen
  • 0,5 l lihalientä
  • 1 dl punaviiniä
  • 0,5 dl tomaattipyrettä
  • yrttinippu (rosmariinia, persiljaa, laakerinlehti)
  • suolaa
  • pippuria
  • voinokareita
  • 5 isoa perunaa
Leikkelin paistin pienehköiksi kuutioiksi. Pilkoin sipulin ja valkosipulin pieneksi silpuksi ja solmin yrttinipun. Sulatin liemen. Paistoin ensin sipuleita padassa kunnes ne alkoivat hieman saada väriä ja olivat pehmeitä. Siirsin ne odottamaan lautaselle ja paistoin lammaspaloja kahdessa erässä oliiviöljyssä, kunnes niihin tuli hyvä paistopinta. Kaadoin sitten sipulit takaisin pataan, sijoitin yrttinipun pataan ja kaadoin päälle liemen ja viinin. Maustoin alustavasti suolalla ja pippurilla. Annoin padan kiehua kohtalaisella lämmöllä noin puolitoista tuntia, kunnes lihat olivat mureita. Lisäsin tomaattipyreen ja vähän pippuria ja suolaa. Annoin kastikkeen vielä kiehua kasaan sen aikaa, kun valmistelin perunat.

Kuorin suuret perunat ja leikkasin ne viipaleiksi. Voitelin suuren uunivuoan ja ladoin perunaviipaleita pohjalle niin, että ne hieman tulivat toistensa päälle. Lapioin kastikkeen perunaviipaleiden päälle ja sijoitin päällimmäksi uuden kerroksen perunaviipaleita. Ripottelin pinnalle hieman suolakiteitä ja reilusti pippuria. Muutama voinokarekin päätyi ruoan pinnalle. Paistoin ruokaa uunissa 200 asteessa noin 1 h 20 min, kunnes perunaviipaleiden reunat alkoivat hieman kipristyä ja ruskettua ja ne olivat kauttaaltaan pehmeitä ja kypsiä. Liha oli loistavan mureaa ja hyvää, perunat hautuneet pehmeiksi ja imeneet kastikkeen aromit itseensä. Salaatin kanssa tästä tuli maistuva päivällinen.


Tour de Francen kuudetta etappia vielä ajetaan, lempikaupungistamme Epernaysta Metziin. Taaskin on kolaroitu ja ajajilla näkyy uusia paketoituja käsivarsia ja polvia. Vettä näyttää satavan aika-ajoin. Saamme siis odottaa lopputulosta vielä yli sadan kilometrin verran.

Lisäys: Nyt on etappi saatu ajettua, olipa taas kolarointia ja sekaannusta. Peter Sagan ehti ensiksi maaliin, jättäen Andre Greipelin nuolemaan näppejään. Saapa nähdä montako ajajaa joutuu kolhujensa vuoksi keskeyttämään tänään. Emme ainakaan vielä saaneet selvää, kuinka Mark Cavendishin kävi. 




torstai 5. heinäkuuta 2012

Vichyssoise


En ihan ymmärrä. Olin käsittänyt, että kokeillessani ohjeita Julia Childin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet, teen varmasti leimallisesti ranskalaisia ruokia. Vichyssoisen  olen aina luullut nyt ainakin olevan yksi ranskalaisen keittiön klassikoita ja ihan varma tapaus. Mutta niin vain Julia sanoo kirjassa, että keitto on amerikkalaista perää, mikä ilmeni myös tuolta wikin linkistä. Miksi se sitten on kirjassa? Toisaalta, onhan se niinkin, että pyörä keksitään vain kerran ja sen jälkeen varioidaan. No, oli niin tai näin, tein tänään peruna-purjokeittoa ja olen riittävän tyytyväinen päivän ranskalaiseen panostukseen. Tein keittoa neljän hengen annoksen ja siihen tuli:
  • 8 isoa perunaa
  • 3 pitkän purjon vaaleat osat
  • 1 l lintulientä, tällä kertaa pakastimesta tuli vastaan yksi rasia kanalientä ja kaksi ankkalientä
  • suolaa
  • pippuria
  • 1 dl kermaa
Kuorin perunat ja leikkasin ne viipaleiksi. Samoin leikkasin purjojen vaaleat osat viipaleiksi. Sulatin liemet ja lisäsin perunat ja purjot kypsymään liemeen. Kun ne olivat kypsiä, käytin ne tehosekoittimessa parin liemikauhallisen kanssa. Kun kaikki perunat ja purjot olivat soseena, lisäsin lientä vähän ja kerman, kuumensin keiton uudelleen ja maistelin suolan ja pippurin kohdalleen. Vichyssoise tarjoillaan usein kylmänä, mutta meillä oli niin nälkä, ettemme jaksaneet odottaa kylmentymistä, vaan söimme keiton lämpimänä rapean leivän ja pehmeän vuohenjuuston kera. Viimeistelin keiton pinnan ruohosipulilla ja muutamalla tipalla hyvää oliiviöljyä. 

Tour  de  Francen viides etappi oli tasamaalle sijoittuva. Lähtö tapahtui eilisestä maalikaupungista Rouenista ja maali sijaitsi Saint-Quentinissa 196,5 km ajon jälkeen. Andre Greipel voitti toisen etapin peräkkäin, kun irtiotto ajettiin kiinni aivan viime metreillä. Pistekilpailun tilanne tasoittui Peter Saganin jouduttua mukaan viime kilometreillä tapahtuneeseen kolarointiin. Fabian Cancellara johtaa edelleen kokonaiskilpailua.





keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Keltuaiset käyttöön - mansikkavaahto Julian neuvoin


Tour de Francen  neljäs etappi ajettiin kauniissa Normandiassa Abbevillestä Roueniin. Kovalla loppukirin virittelyn hetkellä viimeisillä kilometreillä tapahtui iso kolari, johon jäi muun muassa Mark Cavendish. Voittoon polki Andre Greipel Lotto-Belisol-tallista. Eilisen voittaja, Peter Sagan, jäi viidenneksi. Kokonaiskilpailun osalta tilanne pysyi muuttumattomana.

Kohokashommista jäi keltuaisia ja niille tuli käyttöä tänään, kun kokeilin Julia Childin neuvojen mukaista mansikkavaahtoa. Tosiasiassa siinä kävin niin, että ensimmäiset keltuaiset menivät haaskuun ja nyt minulla on sitten valkuiaisia odottamassa käyttöä. En ensimmäisellä kerralla saanut rakennetta onnistumaan ja minun oli aloitettava alusta. Puolitin Julian ohjeen ja käytin neljän hengen annokseen:
  • 4 keltuaista
  • 0,75 dl erikoishienoa sokeria
  • 1 dl mansikkasosetta
  • 3,3 dl kermaa
Vatkasin keltuaisia ja sokeria niin, että siitä tuli vaaleaa vaahtoa, josta jäi hitaasti häviäviä kierteitä vatkaimesta valutettaessa. Keitin muutaman sentin korkeudelta vettä kattilassa, jonka päälle vatkauskulho sopivasti asettui. Vesi ei saanut enää kiehua voimallisesti, mutta haude kypsentäisi keltuaiset. Vatkasin edelleen seosta, siitä oli puhe tulla kiiltävän kiisselin omaista, ensimmäisellä kerralla seosta oli varmaankin liian vähän, koska käytin vain kolme keltuaista. Ohjeessa neuvottiin vatkaamaan kunnes seos olisi melkein liian kuumaa koskea sormella. Kun tämä vaihe tuli, oli seos kyllä jähmettynyt vatkaimiin. Ohjeen mukaan piti laittaa kulho kylmään veteen ja jatkamaan edelleen vatkaamista, kunnes seos viilenisi. Mutta kylmä vesi jähmetti vähän seosmäärän aivan hetkessä melkein liisteriksi. Harmitti. Piti aloittaa alusta.

Toisella kerralla käytin yhden keltuaisen enemmän ja nyt onnistui ihan hyvin. En kyllä laittanut kulhoa kylmään veteen vaan jäähdytin seosta muuten vain vatkaamalla ja siitä tuli kauniin kiiltävää ja tasaista massaa, johon jäi kiemuroita vatkaimista lirutellessa. Laitoin seoksen jääkaappiin odottamaan. Vatkasin kermaa pehmeäksi vaahdoksi ja soseutin mansikoita sen verran, että sosetta tuli vähän yli desilitra. Puristin soseen vielä siivilän läpi, jotta siinä ei olisi ollenkaan sattumia. Sekoitin ensin mansikkasoseen keltuaisvaahtoon ja sitten kerman lopuksi isolla lusikalla kiertävin liikkeen. Laitoin vaahdon annoskuppeihin odottamaan ja asettumaan. 

Säästin kermavaahtoa hieman koristeeksi, samoin yhdet mansikat annosta kohden. Vaahto oli ilmavaa ja hyvää, eikä onneksi liian makeaa. Taas tulin tehneeksi vaaleanpunaista mansikkajälkkäriä, olen niihin aivan jämähtänyt.


tiistai 3. heinäkuuta 2012

Uunitettu camembert

Tänään minulla ei ollut aikaa ruoanlaitolle, mutta töistä tultuani pääsin heti ulos terassille mukaan pienen iltapalan valmisteluun. Siitä tulikin iltapala, jonka jälkeen ei välttämättä ihan heti nälkä kolkuttele. Olen usein nähnyt kokkausohjelmissa, etenkin Come dine with me-sarjan amatöörikokkien valmistavan uunissa paistettua valkohomejuustoa. Kammenpyörittäjä on minua suurempi haisevien juustojen ystävä, mutta nyt lupauduin maistamaan. Meillä oli camembert-kiekko moneen muovipussiin piilotettuna jääkaapissa ja sen me tuhosimme auringon painuessa puiden taakse. Ilmeisesti juusto karkotti sääsketkin, niitä ei terasilla inissyt yhtäkään!

Laitoimme kaasugrillin kaikki neljä poltinta päälle ja kuumensimme summittaisen mittarin mukaan kuvun alaisen tilan noin kahteen sataan asteeseen. Laitoimme yläritilälle esipaistetun rapeakuorisen Pirkka-patongin (tohdin sanoa niitä aivan kelvoiksi pikaleiviksi) kuumenemaan. Otimme juuston pois muovikääreistään ja laitoimme sen takaisin rasiaansa. Pistelin juustoon muutaman reiän ja työnsin halkaistuja valkosipulin kynsiä reikiin, samoin pari rosmariinin oksaa. Lirutin noin ruokalusikallisen oliiviöljyä päälle, ikäänkuin camembert tarvisi kosteutta tai rasvaa yhtään lisää. Juusto pääsi rasiassaan grilliin ritilälle patongin viereen noin 15 minuutiksi. Noin kymmenen minuutin kohdalla juusto alkoi valua rasian pohjan raosta, piti kiireesti virittää foliota parilalle. 


Söimme tämän herkun kastamalla patongin paloja pehmeäksi muuttuneeseen juustoon, joka maistui aivan mainiolle, valkosipuli melko terävästi. Homejuustoihin hieman epäluuloisesti suhtautuvana saatan sanoa, että juusto oli hyvää, mutten kyllä kovin paljon tahtonut sitä syödä. Kammenpyörittäjää nauratti, kun asiantuntijaa teeskennelleen tuumin, että tämähän haisi vähemmän pahalle kuin pelkäsin ja maistui paremmalle, kun olin uskaltanut toivoakaan. Todella täyttävää oli ja tästä kiekosta olisi kyllä kuusikin juuston ystävää saanut mieliteon tyydytettyä, eikä tällainen voine olla kovin raskaan aterian alussa tai oikein lopussakaan. 

Tour de Francen kolmas etappi ajettiin Orchiesista Boulogne-sur-meriin 198 kilometrin verran. Etapin lopulle sijoittui mukavasti nousuja, joten tasamaan etapista ei voinut puhua. Oli kyllä hektinen loppu etapilla, jonka loppuun hiihti ykkösenä nuori Peter Sagan. Hänessä on kyllä sellaista potkua nyt, että mahtaa Mark Cavendishia mietityttää. Fabian Cancellara jatka edelleen johtajana, samoin kaikki muutkin arvopaidat pysyvät samoilla ajajilla. Kertakaikkiaan hykerryttävä etappi!