tiistai 22. toukokuuta 2012

Kanaa raparperipedillä

Tänään Giro d'Italiassa jatkettiin kisaa lepopäivän jälkeisissä tunnelmissa. Kymmenen ajajan irtiottoporukka kesti hyvin ja ykkösenä maaliin ajoi Euskaltelille ensimmäisen voiton tässä kilpailussa tuoden Jon Izaguirre Insausti.

Viime viikolla Peter Selin mainitsi Giro-lähetyksessä, että Italiassa tavataan käyttää raparperia ruoanlaitossa muutenkin kuin leivonnaisissa ja ajatus jäi itämään mieleeni, etenkin kun kotimaista raparperia saa jo kaupoista laajalti. Löysin ohjeen täältä ja sovelsin sitä heti sen verran, että käytin rintaleikkeitä kokonaisen linnun sijaan. Kokonaisina oli saatavana vain pakastettuja broilereita, joita ei ollut aikaa sulatella. 

Leikkasin muutamia raparperin varsia noin 10 sentin pätkiksi ja levitin ne metallisen uunivuoan pohjalle. Niiden seuraksi suikaloin kaksi pientä keltasipulia ja muutaman pienen kevätsipulin ja valkosipulin kynnen. Kuivasin lintupalat ja ripotin niille suolaa ja pippuria ja nostin ne raparperipedille, nostelin pari oksaa rosmariinia ja timjamia ympärille ja lirutin pikkuisen oliiviöljyä lihojen päälle. 

Kuumensin uunin 220 asteeseen ja nostin vuoan uuniin. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua alensin lämpöä 180 asteeseen ja jatkoin paistamista vielä 40 minuuttia, lisäsin desin verran kuivaa valkoviiniä kostukkeeksi vuoan pohjalle. Tuoksu oli aivan valloittava. Vuoan pohjalla olleet pehmenneet raparperit ja sipulit maistuivat mainiolle lihan kanssa ja lisäkkeeksi ensin keitin ostognoccheja ja sitten paistoin niitä pannulla voissa, niin että niistä tuli pieniä kullanvärisiä palleroita. Raparperi soveltui hienosti tähän ohjeeseen. Eilen tekemäni pesto kävi hyvin kaupaksi tuoreelle leivälle levitettynä ja jos purkki ei vahingossa joudu jääkaapissa takariviin, tuskin on ongelmia säilymisen suhteen. 


9 kommenttia:

  1. Ihana resepti, pakko kokeilla tälläista.

    VastaaPoista
  2. sauvajyvänen:kypsennä vielä vähän kauemmin, tai viritä folio päälle, suosittelen:)

    VastaaPoista
  3. Mukavankuuloinen resepti. Leivänleivontaa onkin oikeastaan vähän ikävä.
    Ensimmäinen reissu alpeille oli kyllä huikea kokemus. Itse oli syksyllä -92 Ramsaussa leirillä. Olimme ajaneet sinne illalla Münchenistä pimeässä ja sateessa, oi sitä maiseman ihmettelyä aamun valjettua ;).

    VastaaPoista
  4. Valloittava resepti ja kokonaisuus - kuvaa myöten! Ihana annos. En olekaan koskaan ajatellut käyttää raparperia ruokiin - olen silleen varmaan vähän rajoittunut. No, jatkossa ajattelen!

    Ja todella kivoja Italia-teemakuvia, herättelet samalla muutakin kuin nälkää. :D

    VastaaPoista
  5. Saima: Kiitos, kokeilen tuota rapsua kyllä uudelleenkin ruoanlaitossa leipomisen lisäksi:)

    VastaaPoista
  6. Älä osta enää raparperia, hae meiltä!!

    VastaaPoista
  7. Karmiina: Meilläkin kasvaa nyt raparperia, suurennuslasiakaan ei enää tarvita, että sen näkee! Mutta joo, pitäisi poiketa "sinne pohjoiseen", sillä raparperikiintiö ei ole läheskään täysi vielä:)

    VastaaPoista
  8. Noi tomaatit näyttävät tosi hauskoilta viipaleina! Pitää muistaa kun käyn seuraavaksi jossain muualla kaupassa kuin nurkan takana alepassa. Siellä ei ole noita muhkuraisia, mutta kylläkin kolmea neljää laatua kirsikkatomaatteja erilaisissa muovirasioissa.

    VastaaPoista
  9. Maria: Ne maistuivat aivan upeilta, mutta olivat törkeän kalliita, katsoin hintalappua vasta kotona, onneksi ostin vain kaksi... Pitäisi olla tarkempi kaupassa, eikä antaa vain mielen innostua, kun joku on niin nättiä tai erikoista.

    VastaaPoista