keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Turkkilainen aamiainen

Kirjoittelin joskus aikaisemminkin turkkilaisesta aamiaisesta, tälle viikolle se sopii kuin nenä päähän, koska Tour of Turkey jatkuu edelleen. Eilen näimme kisan kolmannella etapilla sellaista sinnikkyyttä ja irtioton oikea-aikaisuutta, ettei voi kuin ihailla. Turkkilaisen Torku-tiimin bulgarialaissyntyinen Ivaïlo Gabrovski riuhtaisi itsensä irti pääjoukosta noin kahdeksan kilometriä ennen maalia kesken kipakan nousun ja kasvatti johtoasemansa yli minuuttiin. Etappi päättyi vuorelle eikä viimeisten kilometrien matkalla voinut enää puhua joukkueajamisesta millään muotoa, vaan jokainen ajaja kiskoi itseään metri metriltä kohti maalia erilaisin nykivin tyylein.

Aamiaisen tärkein osa turkkilaisessa pöydässä lienee tee. Sitä pitää olla paljon, sen pitää olla siemailulämpöistä ja makeaa, mieluiten sokerilla makeutettua. En tiedä paikallisista, mutta minusta hunaja ei turkkilaiseen teehen sovi, etenkin jos se sattuu olemaan teen väriä muuttavaa. Teen pitää olla tummaa eikä se saa olla sameaa. Tällaiseksi viritettynä tee on oivallinen juoma, olipa sää lämmin tai viileä. Retkiolosuhteissakin teetä on nopea keittää ja tehdä samantien iso termoskannullinen, joka makeutetaan valmiiksi. Päivän edetessä on helppo ottaa lasillinen voimajuomaa aina, kun siltä tuntuu.

Toinen peruspilari turkkilaisella aamiaisella on leipä. Yleisin käytetty leipälaatu on aivan yksinkertainen valkoinen pitkulainen leipä, joillaisia ilmestyy jo anivarhain kauppojen ulkopuolella oleviin vitriineihin. Jos kauppias ei satu olemaan juuri saatavilla, leivän voi ainakin pienillä paikkakunnilla ottaa omin päin ja jättää maksun vitriinissä olevaan kuppiin. Eilinen leipä ei yleensä enää kuulu pöytään, mutta jos jostain syystä tuore leipä viivästyy, eilistä leipää voi paahtamisen jälkeen tarjota pahoittelun kera. Vaikka leipä on vallan simppeliä laatua, samanlaista ei meiltä saa. Tavallinen ranskanleipä on muuten lähellä, mutta kuoren rapeus puuttuu. Leipä leikataan viipaleiksi ja pinotaan lautaselle kuten puut nuotiota sommitellessa.

Leivän kanssa tarjoillaan usein beyaz peyniriä, valkoista fetaan vivahtavaa juustoa. Laatuja on lukemattomia ja eri mieltymyksiin soveltuvia. Suomessa ostamme silloin tällöin korkean peltipurkillisen peynir-kiekkoja ja otamme sieltä kiekonpuolikkaan silloin tällöin lisäkkeeksi aterioille. Samaa juustoa käytän salaateissa ja piiraissa. Aamiaisella riittää pieni viipale tai kaksi, kun lisäksi esillä on hyviä oliiveja, viileää voita ja tomaattiviipaleita. Toisinaan makeannälkään tarjolla on marmeladia tai hilloakin. Kylmä appelsiinimehu, mieluiten Turkin etelärannikon viljelmiltä, tekee terää ja pian huomaakin, ettei muuta tarvitsekaan.

9 kommenttia:

  1. Kauniin keväinen fiilis! Meidän ikkunasta maisema on lähinnä harmaa... Hieno yksityiskohta tuo leipien pinoamisohje!

    VastaaPoista
  2. jokihaka: Menimme kasvihuoneeseen aamiaistamaan ja mukana oli heijastintakin kaappaamaan jokaista valonhippua, mutta onhan tämä vähän ankeaa, kun aurinko paistaa niin nirkoisesti!

    VastaaPoista
  3. Tykkään kovasti ihmisiin luottavasta myyntitavasta, jota täälläkin näkee maaseudulla monessa paikassa: ota tavara ja laita rahat rasiaan. Olen tuollaisia Suomessakin muutaman tavannut, esim. Tuulosrievän myymälä Tuuloksessa.

    Turkin kiertoajelu on jäänyt katsomatta. Olemme harkinneet mennä viikonloppuna katsomaan Sveitsin ranskankielisen alueen ajelua, Tour de Romandieta. Saa nyt nähdä, toteutuuko retki.

    VastaaPoista
  4. luimupupu: Minäkin tykkään, että ihmiset ottavat nätisti tuotteen ja maksavat sen, hedelmiä ja marjoja olemme reissuilla myös ostaneet tien varsilta ja kerran myös kukkia. Kreikassa myytiin hunajaakin tuohon tapaan tien mutkissa:)

    Yllättävän kiinnostava on tämän vuotinen Turkin kisa ollut, kirimiespainotteinen ja näki, että eilen heillä oli vaikeuksia täysiverisellä mäkietapilla. Greipelkin hoiperteli kyllä hämärän rajamailla jo pitkälti ennen maalia. Ilokseni Vino on näkynyt aika paljon, toissapäivän etapissa oli irtiotossakin kymmeniä kilometrejä, sama vakava ilme on edelleen vakiona.

    VastaaPoista
  5. Herkullisen ja raikkaan näköinen on turkkilainen aamiaisenne!

    Tokiossakin – keskustasta aika paljon kauempana – oli pellon pientareilla tuollaisia "ota tästä, maksa tähän" –kojuja, joista tuli hankittua kurkkua, daikonia ja muita vihanneksia. Edullista ja tuoretta, ja jotenkin kauhean symppistä.

    VastaaPoista
  6. pinea: Kiitos! Välillä ihmettelemme miksi juomme teetä niin harvoin, yleensä vain flunssaisina ja matkoilla. Pitäisi ottaa useammin ohjelmaan:) Vaikka sokeria kuluukin...

    VastaaPoista
  7. Mahtavan kiva tapa aloittaa päivä, kun on noin herkku aamiainen. Beyaz juustoa en ole koskaan maistanut, pitääkin kokeilla jos jossain sellaiseen törmään.

    VastaaPoista
  8. ihana raportti, kiitos :) sulla on sana hallussa näissä teksteissä :)

    VastaaPoista
  9. Ankerias: Marketeissa on myytävänä noin hernekeittopurkin kokoisessa lieriössä tätä juustoa ja Lidlissä korkeammassa purkissa. Suolaliemeen säilöttynä. Enpä ole enää kumisia "apetiitteja" enää vuosiin ostanut.

    Mausteinen Manteli: Kiitos, kivasti sanottu:)

    VastaaPoista