keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Pretzelit Germania-kaipuuseen

wannabepretzel

Ihmisen pitää päästä Saksaan aika ajoin, mieluiten usein. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, pitää kaipuuta yrittää suitsia jollakin syötävällä, juotavakin kelpaa. Kun saavumme Saksaan, ovat tuoreet pretzelit ostoslistalla yleensä niin pian kuin mahdollista. Etenkin eteläisessä Saksassa niitä saa ostaa kaikkialla kadunkulmien kioskeista ja ruokakauppojen pullatiskeistä. Aamiaispöytäänkin pretzelit kuuluvat ainakin Baijerissa. Tuttaviemme luona olemme saaneet kuulema seutukunnan parhaita uunituoreita pretzeleitä, joitten vuoksi isäntämme lähti aamutuimaan ajeluretkelle seuraavaan kylään. Pidämme itseämme onnekkaina, että voimme ja haluamme syödä vehnää, sillä usein yksinkertaisimmat vatsanilot ovat juuri vain muutamista raaka-aineista tehtyjä, vaikka vehnäjauhoista, suolasta ja vedestä.

En ollut koskaan aikaisemmin kokeillut leipoa itse pretzeleitä, minulla oli sellainen käsitys, että se on mahdottoman vaikeaa ja sittenkin lopputulos olisi huono. Blogeja selatessani löysin kuitenkin niin paljon erilaisia kokeiluja saksalaisen vehnäkiemuran saralta, että päätin olla olematta Peteriä pahempi ja ainakin kokeilevani.

Valitsin seurattavakseni ohjeen täältä, en vain siksi, että blogi näytti hempeysvapaalta vaan muutenkin kiinnostavalta. Aloitin tekemällä taikinan tekeytymään, siihen tuli:
  • 500 g vehnäjauhoja
  • 2 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • 1 pussi kuivahiivaa (näin tulkkasin kuvia ja tekstiä ja toivon hiivapussien olevan kutakuinkin samankokoisia siellä ja täällä)
  • 40 g voita sulatettuna
  • 3,5 dl maitoa
Kuivat aineet mitataan kulhoon ja sekoitetaan keskenään. Lämmin voi kaadetaan joukkoon, varotaan liian kuumaa voita, joka surmaisi hiivan armotta. Lämmin maito lisätään kulhoon ja veivataan taikinakoukulla noin 10 minuuttia. Taikinan annetaan olla kulhossa kelmulla peitettynä lämpimässä paikassa kolme tuntia tai jääkaapissa yön yli.

Uuni lämmitetään 220 asteeseen. Taikina jaetaan kahdeksaan palaan, jotka rullataan leivinalustalla pitkiksi pötkylöiksi, joiden päät ovat ohuemmat kuin keskikohta. Ohjeen mukaan pötkylät kannattaa pyöritellä pitkiksi kahdessa vaiheessa, ensin kaikki noin 30 cm pitkiksi. Taikina saa siinä hieman levätä ja sitten toisella kerralla ne venytellään pyöritellen aina noin 60 cm pitkiksi, joista jo saa oikeaoppisen pretzelin sommiteltua. Edelleen yritetään pitää pötkylän keskikohta paksumpana, että saataisiin se mehevä osa     aikaan. Minun piti pari kertaa katsoa muotoiltujen pretzelien kuvaa, että osasin tehdä samanlaisia. 

Samaan aikaan kun sommitellaan sieviä pretzeleitä, keitetään vettä isossa kattilassa, jonne on lisätty ruokasoodaa (olin ohittanut äkkilukemalla tämän soodakohdan ja piti käydä varmistamassa muista ohjeista, että tämä tosiaan on tarpeen) desin verran. Kun vesi kiehuu, pretzeli kerrallaan lasketaan 15 sekunniksi soodaveteen, jonka jälkeen se nostetaan leivinpaperilla vuoratulle pellille ja sen päälle ripotellaan karkeaa suolaa. Kosteaan pintaan suola tarttuu hyvin.

Kun kaikki pretzelit ovat saaneet kuumavesikylvyn, niiden pintaan leikataan terävällä veitsellä muutamia viiltoja (kuulostaa julmalta, mutta johan ne hukutettiin kiehuvaan veteenkin...). Pelti nostetaan uuniin ja samantien lämpötila lasketaan 190 asteeseen ja pretzeleitä paistetaan noin 25 minuuttia. Puolivälissä peltiä voi kääntää, jos paistotuloksessa on havaittavissa epätasaisuutta. Annetaan jäähtyä ritilällä ja syödään lämpiminä halkaistuna ja voilla sipaistuna.

Kokeiluni onnistui maun puolesta oikein mainiosti ja taikina oli hyvin pehmeää ja helposti leivottavaa. Olisi vain pitänyt malttaa pyöritellä pötkylä vielä pitemmäksi ja ohuemmaksi, nyt kiemura turposi uunissa ihan umpeen. Mutta parempi, että ulkonäköpuolella on parannettavaa, kuin makupuolella!

voi korjaa pienet pintavirheet

25 kommenttia:

  1. Onpa upeat pretzelit! Kartan valkoista vehnää,mutta noiden edessä varmaan lipsahtaisin;D

    VastaaPoista
  2. Yaelian: Olisin minä halunnut niistä sellaisia kiiltäväkuorisia, kuten siellä blogissa, mistä ohjeen otin, mutta ens kerralla ehkä:)

    VastaaPoista
  3. Vau! Mahtavaa! Tämä on jo korkempaa leivontataituruutta. Ja olet oikeassa, Saksaan pitäisi päästä mieluiten usein. Berliini on minun paikka.

    VastaaPoista
  4. Täälläkin on Brezel-kojuja joka paikassa: kauppojen edessä, rautatieasemilla, kaduilla,... ja ihmiset mussuttavat niitä kävellessään ja ratikoissa.

    VastaaPoista
  5. Mun on pitänyt kauan myös tehdä Brezeleitä, mutta olin ihan unohtanut jo aikomukseni! Brezelit ovat myös mun suuria suosikkejani, joita aina pitää saada Saksassa pyöriessä.

    VastaaPoista
  6. Hienoja pretzeleitä! Meillä oli töissä viime vuonna vielä eräs saksalainen, joka sitten halusi tehdä meille suomalaisille oikeaoppisia brezeleitä. Oikeastihan siis ruokasoodan tilalla käytetään natriumhydroksidia, mutta sen saaminen ei ollutkaan niin helppoa. Lopulta kyseinen saksalainen sai hankittua sitä paikallisesta apteekista, mutta sitä tietysti myytin ainoastaan kilon erissä ja lisäksi piti täyttää vielä joku kaavake, jossa piti kuvailla käyttötarkoitusta tms...:D Mutta hyviä oli!

    VastaaPoista
  7. Oih miten rapean ja pehmeän näköisiä! Kiitos tästä ohjeesta!

    VastaaPoista
  8. Ihan tajuttoman hyvän näköisiä! Nämä olisivat sopineet meidän eilisen currywurstin kaveriksi. Jänskä tuo soodahommeli, ei ihme että tarkistit määrän uudestaan. Minäkin uskaltautuisin varmaan näitä tekemään, kun on takana bagel-kokeilu, jossa on keittoa ja paistoa.

    VastaaPoista
  9. Maistuisi kyllä täälläkin mahtavat leipomuksesi.
    Bretzeleitä tekee mieli tasaisesti. Noudan niitä myös Stockalta, mutta parhaita toki autenttisessa ympäristössä - Itävalta tai Berliini ehdottomasti minun paikkojani!

    VastaaPoista
  10. jokihaka: Kiitos, mutta hyvin noviisina tässä vielä ollaan liikkeellä:) Minä tykkään kovin tällaisista ekakertaa-jutuista ja olen oppinut olemaan itselleni armollinen, vaikkei ihan nappiin menisikään.

    luimupupu: Ilmeisen suosittua siellä suunnalla nämä katusyötävät!

    Riikka: kokeile ihmeessä, mutta älä niinkuin minä, vaan lue ohje kunnolla, tuo nostatusaika ei oikein suosi ajatusta aamiaislämpimistä, ellei sitten fiksusti tee taikinaa illalla jo jääkaappiin.

    lintsi: tuliko sinulle siis selväksi, mikä se kemiajuttu siinä on, että sitä natriumhydroksidia pitää vedessä olla?

    Anna: Kiitos ja ole hyvä:)

    Kotiharmi: just muistelin päivällä sitä sinun bagelintekoa, sama metodi tässäkin.

    Jonna: kyllä tosiaan saksalainen osaa pretzelin pyöräyttää:) Minä pääsin vain likelle!

    VastaaPoista
  11. Berliinin ja Saksan ystävä ylipäänsä täälläkin hihkuu innosta. :D Juuri viime viikolla etsiskelin sopivaa pretzel-ohjetta. Pitää ehdottomasti kokeilla joku kerta.

    VastaaPoista
  12. Voi ei! Siis teit bretzeleitä. Rakastan niitä ja ei niitä saa mistään (paitsi Saksasta). Sain kerran saklsalaiselta kaverilta jotain jauhettakin (Kaisernitron... tai jotai, joka siis laitetaan siihen veteen), mutta en siltikään ole tehnyt. Mutta nyt alko kyllä kiinnostamaan!

    VastaaPoista
  13. Kaiken sä kerkiät kokeilla! Mä oon meinannut (yllätys, yllätys) tehdä näitä kans pitkään, aioin ajoittaa johonkin Oktoberfestin aikoihin, mutta meni sekin jo. Onneksi pahinta himoa sain tyydytettyä tammikuun Itävallan reissulla. Tykkään myös jenkkien tyylistä syödä näitä kuuman cheddarjuustodibin kanssa, sen saman mitä laitetaan nachoillekin.
    Oi itku, nyt on kyllä vesi kielellä!

    VastaaPoista
  14. Hailey: kiva kun meitä Saksan ystäviä ilmaantuu aina lisää:) Niin usein Saksaa tunnutaan pitävän tylsänä maana, mutta minä lähden sinne aina kuin mahdollista, olen aina pitänyt siitä ja vieraillut siellä kymmeniä kertoja.

    Katjuzqa: Kyllä minunkin pitää tuota ainetta nyt sitten seuraavalla kerralla hommata ja perehtyä muutenkin mistä siinä oikein on kyse, eikä vain tehdä kuten on käsketty:)

    Nanna: Ensi syksynä, otetaanko oikein ohjelmaan tehdä Oktoberfest-postauksia? Saksanmaa on täynnään herkkuja!

    VastaaPoista
  15. Luulisin, että NaOH:n käyttö aiheuttaa brezeleille sen ominaisen tummemman ruskean sävyn ja luulisin sen myös makuun vaikuttavan jonkin verran.

    VastaaPoista
  16. lintsi: Okei, minulla oli varmaan vähänlaisesti sitä soodaa mukana, kun väri jäi vaillinaiseksi ja ehkä vesikään ei kiehunut tarpeeksi voimakkaasti, ajattelin että se jotenkin napakoittaisi pinnan, mutta leivonnaiset olivat aika laiskanpulskeita kuuman kylvyn jälkeen. Ehdottomasti pitää kokeilla uudelleen!

    VastaaPoista
  17. Äsken kirjoittamani kommentti näköjjään häipyi jonnekin, mutta hyvän näköisiä ovat nuo bretzelit. Pitäisköhän mun tuoda sulle tuliaisiksi vähän NaOH-nappuloita, jos saat jostain selvitettyä oikean annostuksen ;).

    VastaaPoista
  18. Marja: Ainahan sitä voi erehtyä sitten siinä annostuksessa:)) Ellei se siis ole vaarallista... Kemian tunnit eivät ole kovin hyvässä muistissa eivätkä olleet lempitunteja kouluaikaankaan:)

    VastaaPoista
  19. Ok. Oktorberfestiä odotellessa siis!

    VastaaPoista
  20. Hienon näköisiä prezeleitä! Justiinsa eilen illalla myöhään tein näitä, kun Stokkan Herkusta ostin yhden, ja se oli hyvää, en muista Saksassa syöneeni (tai on niin kauan sitten).
    Oma ohjeeni oli vähän huono, kun jauhojen määrä oli liian suuri ja taikinasta tuli liian kiinteä, vaikken kaikkea laittanutkaan; taikinasta ei millään saanut pyöriteltyä ohutta pötköä ja turposivat uunissa melkoisen rumiksi. Kyllä sooda vaikuttaa selkeästi myös pinnan makuun ja joissain kohden tulee tyypillinen laikkuisa väri pintaan, kun kohoavat uunissa. Minun ohjeessa ei ollut voita, kohotusaika oli 1 tunti, paistoaika taas liian lyhyt 8 minuuttia 230 asteessa, eivät olleet sisältä kypsiä. Ehdottomasti harjoitukset jatkuvat!

    VastaaPoista
  21. Kansankielellähän tuo NaOH on lipeää, joten ihan kovin huolettomasti en sitä keitinliemeen lisäilisi :D.

    VastaaPoista
  22. Olihan kiehtovaa luettavaa. Soodaa ja lipeä, kumpikin tekee vedestä emäksisen, joten voisi veikkailla, että ilmeisesti juuri siinä emäksisyydessä on jotain tähän liittyvää taikaa. Kiitos Campa, mahtava postaus!

    VastaaPoista
  23. Juu, kannattanee olla sen lipeän kanssa todella varovainen. Viemärinaukaisuaine purkeista voi lukaista varoitustekstit.

    VastaaPoista
  24. Juu, kannattanee olla sen lipeän kanssa todella varovainen. Viemärinaukaisuaine purkeista voi lukaista varoitustekstit.

    VastaaPoista