tiistai 29. marraskuuta 2011

Äkkimakiaa baklavaa


Lauantaisen kreikkalaispäivällisen päätti baklava. Tosin pidimme elokuvan mittaisen paussin, se oli aivan välttämätöntä, että saimme pienetkään palat jälkiruokaa uppoamaan.

Koska olin niin verrattoman nokkela viime lauantaina, aloitin baklavan valmistamisen heti aamiaisen jälkeen. Filotaikinapakkaus oli otettu sulamaan jääkaappiin jo edellisenä iltana. Käytin jälkiruokaan niin pientä vuokaa, kuin mahdollista, vuokani on noin 18x18 cm kokoinen metallinen irtopohjavuoka. Viritin siihen leivinpaperisisuksen makeaa kostuketta suitsimaan. Leivonnaisen täytteeseen tuli:
  • kourallinen kuorittuja kokonaisia manteleita
  • niin monta kuorittua ja suolattua pistaasia, kuin jaksoin nypertää (noin 20 kpl)
  • kunnon ripaus jauhettua kanelia
  • samanmoinen kardemummaa (unohdin)
Hienonsin mantelit ja pähkinät Bamixin minimyllyllä, seoksesta tuli osin melko hienoa, mutta muutamia sattumia sai jäädä joukkoon. Sekoitin kanelin mukaan.
Kostukesiirappiin tuli:
  • 1,5 dl sokeria (käytin vaniljatangon kotipurkista ruokosokeria)
  • 1 dl vettä
  • iso lusikallinen hunajaa
  • muutama kuivattu neilikka
Keittelin kaikkia siirapin aineksia pikkukattilassa noin vartin verran ja jätin liemen jäähtymään.

Leikkasin filotaikinarullan kahteen osaan, mittasin silmämääräisesti, että leikattu rulla on noin käyttämäni vuoan levyinen. Toisen pötkön peittelin visusti jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä. Olen lukenut monesta paikkaa ja nähnyt tv-ohjelmia, joissa kovasti toitotetaan, kuinka kiire filotaikinan kanssa on, kuinka sitä pitää hyvitellä peittelemällä odottamassa olevaa osaa kostealla pyyhkeellä ja muutenkin olla kovin hopuissaan. Toisen taikinaerän tuomalla kokemuksen rintaäänellä sanon, ettei siinä mikään hengenhätä ole. Eikä filotaikinan käsittely ole ollenkaan vaikeaa, turhaan minäkin sitä 20 vuotta arastelin.

Avasin varovaisesti filotaikinarullan ja levitin taikinakerroskasan leikkuulaudalle rullan mukana olevan muovisuikaleen päälle. Mittasin vielä millintarkasti (NOT) vuoan kokoon nähden sopivan mitan ja katkaisin levyt noin puoleen. Jäljellä oli siis kaksi neljäsosan kokoista levypinoa, puolethan kokonaismäärästä oli jo pakattu pois. Olin jo näppärästi sulattanut noin 1,5 desin verran voita valmiiksi. 

Tarkoitus oli tehdä aina kuuden taikinalevyn paksuinen kerros ennen täytettä, mutta olipa vaikea pysyä laskuissa! No, kerroksia tuli noin kuusi. Eli vuoan pohjalle levy taikinaa, kevyt mutta kattava sipaus sulaa voita pintaan, seuraava kerros, uusi voisipaus (Juu, ei ole laihdutusruokaa, mutta tuskin kukaan sellaista kuvittelikaan?), uusi taikinakerros jne, kunnes tasan kuusi kerrosta oli valmiina. Voitelin päällimmäisenkin kerroksen ja ripottelin sen päälle kolmasosan manteli-pähkinätäytettä. Jälleen kuusi kerrosta taikinalevyjä, voita, täytettä. Täytettä riitti kolmeen kerrokseen, joten taikinakerroksia oli kaikkaan neljä. Taikinalevyistä jäi aivan pieni määrä, käytin päällimmäiseen kerrokseen levyjä hieman limittäin, että sain niitä tukittua reunoille kattamaan koko vuoan. Kaikkein päällimmäinen pintakin sai vielä voisilauksen. Leikkasin terävällä veitsellä päällimmäisen pinnan salmiakkikuvioiseksi, se auttaisi valmiin leivonnaisen annospaloihin leikkaamisessa, sillä pinnasta oli tarkoitus tulla todella rapea.

Paistoin baklavaa uunin keskiosassa 170 asteessa puoli tuntia. Alensin lämpötilaa 150 asteeseen ja paistoin vielä toisen mokoman. Tarkkailin, ettei pinta pääsisi ruskettumaan liikaa. Tunnin paistamisen jälkeen nostin baklavan uunista, siirsin sen leikkuulaudalle ja leikkasin aiempia pintaleikkauksia pitkin paloiksi. Nostin leivonnaisen takaisin vuokaan ja kaadoin jäähtyneen siirapin kauttaaltaan baklavan päälle. Leivonnainen jäähtyi peiteltynä iltaan asti. Siitä tuli ihanan stickiä ja makeaa, pistaasin suolaisuus kutitti kivasti makuhermoja ja filotaikinan rapeus tuntui suussa mukavalta. En kyllä tiedä tahdonko koskaan tehdä enää baklavaa, mutta oli hauska onnistua kerran sen tekemisessä!

9 kommenttia:

  1. Pitäisi varmaan joskus kokeilla baklavan tekoa, mutta kun en oikein siitä tykkää, on se niin supermakiaa. Mutta en ole kyllä varmaan kahteenkymmeneen vuoteen maistanut edes, joten voisi olla että mun maku on kehittynyt...

    VastaaPoista
  2. Just eilen mieltin, että pitää yrittää tehdä baklavaa! Sattuipa sopivasti =)

    VastaaPoista
  3. Baklawan tekoon menee tosiaankin aikaa mutta lopputulos kruunaa vaivan.Se on tosin niin makeaa,että voin ihan pikku pikku palan maistaa korkeintaan kerralla.

    VastaaPoista
  4. Tosi upea jälkiruoka! Oon monta kertaa katsellut reseptikirjoista baklaavan kuvia ja miettinyt, että toi ois varmaan hyvää, mutta en oo koskaan uskaltautunut urakkaan.

    VastaaPoista
  5. Nanna: samat mielikuvat minullakin oli baklavasta ja lopputulos jäi minulla jopa vähän maltillisen makeaksi ja stickiksi. Mutta tärkeintä olikin kokeilla moisen valmistamista:)

    Cooking Delicious Dreams: Kiitos blogivierailusta, kävin lueskelemassa teidän blogianne!

    Yaelian: Nimenomaan, mahdollisimman pieni pala!

    Ankerias: Uskalla vaan, minäkin pärjäsin ihan hyvin:)

    VastaaPoista
  6. Hienon näköisiä leivonnaisia! En ole koskaan tehnyt baklaavaa, mutta ehkä nyt voisi kokeilla...

    VastaaPoista
  7. Hiidenuhma, kokeile vain! Olin eilen Hakaniemen hallissa ja katselin siellä tiskeissä baklavaa, olivatpa ne topakassa siirapissa:) Minulla oli jopa kuivakkaa verrattuna hallin tuotteisiin!

    VastaaPoista
  8. Monen monta kertaa olen suunnitellut Baklavan tekoa... aina se vaan on jäänyt. Silloin tällöin olemme ostaneet sitä Silkkitiestä.

    VastaaPoista
  9. luimupupu: en ole ihan varma, oliko noin yleensä vaivansa väärti, kun emme ihan noin makeista tykkää, mutta oli tosiaan hauska kokeilla:)

    VastaaPoista