keskiviikko 31. elokuuta 2011

Crema Catalana

Meillä ei syödä kovin usein jälkiruokia, tai sen virkaa toimittaa kuppi hyvää kahvia ja pieni suklaapala. Tämän kolmiosaisen ruokahaasteen aikana olemme kuitenkin syöneet jälkiruokia tavallista enemmän. Joko siksi, että on ollut runsaasti aikaa kokkaamiseen tai sitten sitä on ollut liian vähän, ruokahaasteeseen käytetty aika on riittänyt vain johonkin nopeaan jälkiruokaan. Eilen oli pyöräilyssä vapaapäivä, mekin pidimme Espanja-vapaata aina iltaan asti, jolloin hermoni petti ja sittenkin valmistin jälkiruokaa. Sen valmistuminen ottikin sitten aikaa niin, ettei valmista ollut vielä nukkumaan mennessänikään.

Ranska-viikkojen aikaan valmistin creme bruleeta ja nyt oli tarkoitus valmistaa sen eteläistä serkkua, Crema Catalanaa. Etsin ohjeita useista lähteistä ja päädyin käyttämään tätä. En tiedä missä meni vikaan, mutta ainakaan paistumisaika ei riittänyt alkuunkaan. Paistoin puddinkeja kaikkiaan varmaan kaksi tuntia eivätkä ne silloinkaan olleet vielä toivotun tanakoita. Siinä vaiheessa kuitenkin päätin, että menköön syteen tai saveen, jälkkärit siirtyvät nyt kylmään hyytymään. Näin koko yön unia vanukkaista, siitä miten pistän lusikkani kuppiin toiveikkaana, mutten saanut selkoa onnistuivatko univanukkaani vai eivät.

Aamulla tuotos oli kyllä ainakin pinnasta hyytynyt ja ihan kauniin näköinen, mutta vasta pinnan karamelisoinnin ja lusikanupotuksen jälkeen voi sanoa, miten tässä loppujen lopuksi kävi! Etukäteislohdutin itseäni Delia Smithin viisaudella, että vaikka ruokalaji pettäisi joltain osin, vaikka ulkonäön tai rakenteen osalta, se luultavimmin maistuu hyvältä, koska se on tehty hyvistä raaka-aineista. Joitakin rakenteellisia romahduksia on kyllä vaikea painaa villasella, juoksettunut tai vetelä vanukas...

No nyt on herkku syöty, sen rakenne oli pehmeän kermainen ja appelsiinin maku oli vieno ja hienovarainen. Onneksi jaksoin illalla paistaa vanukkaita pitkään ja hartaasti. Tutkin vielä useita ohjeita siltä varalta, että onko tapana käyttää vesihaudetta nopeuttamaan ja lempeyttämään kypsymistä, mutten ainakaan äkkiseltään törmännyt sellaiseen neuvoon. Toisekseen espanjalaisvuokieni pohja on lasittamaton, joten en tiedä kuinka ne tykkäisivätkään uiskennella kuumassa vedessä pitkään. Ehkeivät olisi moksiskaan. Käänteisjälkiruokaseurani (päivällinen siis syömättä vielä) mietti ankarasti olisiko tämä suosikki ohitse ranskalaisversion.


maanantai 29. elokuuta 2011

Mejillones a la Marinera

Etappikilpailu Pro Cycling Challenge USA:ssa päättyi Denveriin Levi Leipheimerin voitoon. Vueltassa oli lepopäivää edeltävä aika-ajoetappi.  Christopher Froome Sky-tallista nousi kokonaiskilpailun kärkeen ollessaan tänään aika-ajon kakkonen. Keskiviikkona kilpailu jatkuu vuoristoetapilla, joka päättyy vuorenhuipulle.

Olemme keitelleet sinisimpukoita joitakin kertoja, useimmiten voita ja kermaa säästämättä, mutta nyt kokeilimme simpukoita espanjalaiseen tapaan. Perheestämme löytyy vain kaksi simpukoista välittävää, joten yleensä keitämme niitä aikuisille alkuruoaksi tai kahdenkeskiselle iltapalalle. Ohje alkaa tavanomaiseen tapaan, jossa simpukat pestään ja parrat nyhdetään pois, rakosellaan olevia simpukoita napautetaan pöydän kulmaan ja jolleivat ne kiireen vilkkaa mene kiinni, päätyvät kompostiin. Myös kuoreltaan rikkinäiset simpukat hylätään heti tässä vaiheessa.

Pataan lorautetaan hyvää espanjalaista oliiviöljyä ja sen annetaan kuumentua. Öljyyn lisätään muutama pyöräytys mustapippurimyllystä ja kun pippurimurska alkaa lupaavasti kihistä öljyssä, siihen lisätään pari ripausta hyvälaatuista suolaa ja kuivaa valkoviiniä sen verran, kuin arvelee simpukoiden tarvitsevan keittyessään. Niiden ei tarvitse peittyä liemeen, muttei myöskään haukkoa kuivillaan. Kun viini alkaa kiehua, mukaan lisätään 10 halkaistua kirsikkatomaattia, muutama valkosipulinkynsi viipaleiksi leikattuina, yksi pieni sipuli suikaleina ja pieni nippu korianteria silppuna. Lopuksi simpukat päälle ja reipas sekoitus, että muut ainekset sekoittuvat simpukoihin. Kansi päälle ja annetaan kiehua muutamia minuutteja, 5-6 suunnilleen. Kun simpukoiden kuoret ovat auenneet, ovat simpukat valmiit nautittaviksi leipäpalan ja kuivan valkoviinin kanssa. Ensimmäisen simpukan kun nappaa kuorestaan, saa kuoresta kätevät pihdit, joilla seuraavat herkut, simpukat ja tomaatinpuolikkaat on helppo kalastaa.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Bollo de Limon - sitruunakakku


TAPAS-kirjani loppupäästä löytyy muutamia jälkiruokaohjeitakin ja sieltä kokeilin Annie-tädin sitruunakakkua. Tämä on todella helppo ja nopea tehdä, ei vatkaamista, vain nopea ainesten sekoittaminen!
  • 275 g vehnäjauhoja
  • 2,5 tl leivinjauhetta
  • 110 g sokeria
  • 1 sitruunan mehu ja kuori raastettuna (jätin raasteen pois, koska olin kaljuunnuttanut sitruunan jo edellisiin kokkailuihin)
  • 2 kananmunaa
  • 1,5 dl oliiviöljyä
  • 125 g sitruunalla maustettua jogurttia (käytin tavallista bulgarianjogurttia, päivämääräsyistä)
Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele 20 cm halkaisijaltaan oleva vuoka, minä käytin suorakaiteen mallista leipävuokaa. Mittaa kaikki kuivat ainekset kulhoon ja sekoita ne keskenään, tee seoksen keskelle kuoppa ja kaada siihen öljy, kananmunat ja sitruunamehu. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi ja kumoa vuokaan. Paista 180 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes kakku on kohonnut ja pinnaltaan kullanruskea, kokeile kypsyyttä tikulla. Kypsästä kakusta ei tartu taikinaa tikkuun. Anna kakun seisahtaa muutama minuutti vuokassa ennen kuin kumoat sen. Tarjoa kermavaahtonokareen tai vaniljajäätelöpallon kanssa.

maistui myös eväsretkellä

lauantai 27. elokuuta 2011

Pollo con Curcuma

Tänään oli ohjelmassa Espanjan viikkojemme ensimmäinen kanaruoka. TAPAS-kirjani ohje kurkumakanasta näytti houkuttelevalta. Pullikoin tosin välittömästi ohjetta vastaan, sillä kirjan mukaan kanaa tuli marinoida 12 tuntia. Meillä siihen oli aikaa noin pari tuntia. Neljälle tarvitaan mukaellen
  • 4 broilerin rintafilettä
  • 1,5 tl kurkumaa
  • oliiviöljyä
  • 3 valkosipulinkynttä murskattuna
  • suolaa ja pippuria
  • 2 punasipulia suikaleina
  • pari kourallista tuoretta pinaattia (meillä rucolaa)
  • (keltainen ja punainen paprika suikaleina)
Broilerin fileet leikataan sormenvahvuisiksi suikaleiksi. Kurkuma, suola, pippuri ja valkosipulimurska sekoitetaan oliiviöljyyn ja broilerisuikaleet käännellään joukkoon huolellisesti ja marinoidaan viileässä niin kauan kun kohtuudella ehtii.

Punasipuli- ja paprikasuikaleita pehmitellään pannulla oliiviöljyssä, kunnes ovat laiskistuneet mukavasti, lisätään rucolat ja annetaan niiden hetken aikaa lämmetä. Ne siirretään lautaselle odottamaan ja pannu kuumennetaan kunnolla. Broilerisuikaleet paistetaan kuumalla pannulla, varotaan palamista. Kun liha on kypsää (kypsyys kannattaa varmistaa leikkaamalla suurin suikale poikki) kasvikset palautetaan pannulle ja kuumennetaan ne uudelleen.

Lisäkkeenä meillä oli espanjalaisia ryppyperunoita, mutta niitä en kelpuuttanut kuvaan. Olin epävarma onnistuvatko ne tämän hetken perunoista, joiden kuori on vielä ohut. Pelkäsin perunoiden tulevan liian suolaisiksi, mutta niin ei käynyt. Perunat olivat maukkaita, mutta rypistymään niitä en saanut! Pitää kokeilla talvella uudelleen.


Vueltan eilinen etappi päättyi loppusuoran kolariin. Muunmuassa Tyler Farrar joutui keskeyttämään kilpailun saamiensa ruhjeiden vuoksi. Voittajaksi rynnisti rytäkästä täpärästi selvinnyt Puolan etappikisassa loistanut Marcel Kittel. Tämänpäiväinen kilpailu päättyi tolkuttoman jyrkkään ylämäkeen, Joaquin Rodriguez voitti ja siirtyi samalla yhteiskilpailun johtoon.


perjantai 26. elokuuta 2011

Gazpachoa helteiden toivossa

Kylmän tomaattikeiton sanotaan sopivan erityisesti helteisiin päiviin ja sääennusteet lupaavat lämmintä säätä viikonlopuksi, joten riittävän läheltä liippaa! Valmistin keittoa aivan summamutikkamäärillä, sen mukaan mitä kotoa löytyi, suunnilleen näin

Gazpacho

  • noin 40 kirsikkatomaattia
  • 2 pientä punaista paprikaa
  • 1 iso kasvihuonekurkkku (kiitos ystävä!)
  • 2 valkosipulinkynttä
  • ripaus sokeria
  • 1 pieni keltasipuli
  • basilikaa
  • paahdettuja macadamia-pähkinöitä (pinjansiemenet olivat lopussa)
  • edellispäivän patongin kanta
  • oliiviöljyä
  • sherryviinietikkaa
  • suolaa ja pippuria
Aloitin kalttaamalla tomaatit, riipaisin jokaiseen pienen ristiviillon terävällä veitsellä ja upotin ne  muutamaksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Kuuman kylvyn jälkeen tomaatit oli helppo kuoria, senkun plumpsautteli punaiset pallerot kulhoon kuorten jäädessä käsiin. Kuorin kurkun, halkaisin sen ja raaputin siemenet pois, pilkoin kurkun paloiksi. Paprikoista otin pois valkoiset osat ja siemenet ja paloittelin nekin pienehköihin paloihin. Sipuli ja valkosipuli pääsivät niin ikään kuoristaan. Parhaan päivänsä nähneen leivänpalan halkaisin ja rapsuttelin sisäosan kuppiin ja kaadoin vähän tomaatinkalttausvettä päälle, hetken kuluttua leipä oli sopivaa lämmintä tahnaa, puristin siitä vähän vettä pois siivilän avulla.

Ammoisina aikoina gazpacho on hierretty isossa morttelissa, mutta sellaisen ja viitseliäisyyden puutteessa tein, kuten espanjalaisetkin nykyään tekevät, eli laitoin ensin paprikapalat vesitilkan kanssa tehosekoittimeen ja annoin terän laulaa hetkisen. Sitten perään muita aineita sherryviinietikkaan asti. Kun keiton koostumus oli halutun paksuinen, maistelin ja maustelin suolalla, pippurilla, sherryviinietikkatipalla, kuminaakin monessa ohjeessa oli. Minä en siitä pidä kovin paljon, joten sen jätin pois. Näillä määrillä keittoa tuli litran verran. Kaadoin keiton kannuun ja viilensin sitä jääkaapissa niin kauan, kuin maltoimme antaa sen siellä olla.

torstai 25. elokuuta 2011

Barraquito - kanarialainen kahvijuoma

Kanarialla ollaan ilmeisesti äkkimakian perään, tai sitten meillä oli tosi makeaa kondensoitua maitoa. Mutta mukava kuuma kahvijuoma yhtäkaikki! Kahta annosta varten avaa tölkki kondensoitua maitoa, se on tahmeaa ja valuu pitkin purkin laitoja, vaikka kuinka nätisti koittaisi avata. Raasta pestystä sitruunasta kuorta kumpaankin korkeaan kuumuutta kestävään lasiin muutama hippunen ja lisää ruokalusikallinen sitruslikööriä. Kuumenna 1,5 dl maitoa ja samanverran kondensoitua maitoa kattilassa (jos pidät vähän vähemmän makeasta, käytä enemmän maitoa ja vähemmän kondensoitua). Valmista hyvää espressoa, normaali shotti/annos. Kaada kuuma maito ja kahvi liköörin päälle ja nauti.

Kondensoitu maito säilyy kuulema säilylepurkista siirrettynä jääkaapissa noin saman aikaa, kuin tavanomainen maito.

Illempana kokeilimme juomaa uudelleen, teimme neljä annosta korkeampiin laseihin. 1,5 dl kondensoitua maitoa  ja noin 3 dl tavallista maitoa tuotti neljä huomattavasti maltillisemmin makeaa juomaa, joissa kahvi nousi pääosaan, kuten varmaan on tarkoituskin. Niin saimme peltipurkkimaidonkin hyödynnettyä samantien, eikä löytymään jääkaapista x viikon kuluttua.

USA:sta ei ohjelmatiedoissa luvattua pyöräilylähetystä tullut, mutta Vueltaa pääsimme seuraamaan. Jälleen oli todella kuuma päivä, mittari huiteli yli kolmessakymmenessä asteessa, joten nesteytys oli todella tärkeää kisan aikana. Tänään oli Liquigas-Cannondale-joukkueen päivä, viiden ajajan porukasta oli neljä joukkueen ajajaa  maaliin tultaessa, joukossa oli Movistarin Pablo Lastras. Voittaja oli Peter Sagan ja Lastras kiri toiseksi. Kokonaiskilpailua johtaa punaisessa paidassa Sylvain Chavanel.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Albondigas en Salsa de Tomate - lihapullat tomaattikastikkeessa


TAPAS-kirjani mukaan jokaisella espanjalaisemännällä on oma lihapullareseptinsä, ihan kuin meillä Suomessakin. Tänään pyörittelin pullia espanjalaiseen tapaan.
  • 650 g jauhelihaa (ohjeessa possunlihaa)
  • reilu kourallinen erilaisia tuoreita yrttejä silputtuna
  • 1 sipuli silputtuna
  • 2 valkosipulinkynttä murskattuna
  • ripaus chilijauhetta
  • suolaa ja pippuria
  • 1 kananmuna
  • 3-4 rkl korppujauhoja
  • (oliiviöljyä käsiin pullien pyörittelyyn ja uunivuokaan)
Ainekset kerätään kulhoon ja sekoitellaan käsin taikinaksi. Meillä oli ruokapiirin kautta hankittua naudanlihaa täältä. Paistetaan pieni koepulla ja maistellaan onko mausteita tarpeeksi. Kun taikinassa on toivottu maku, pyöritellään öljyisin käsin reilunkokoisia pullia ja asetellaan ne uunipellille, jolle on valutettu oliiviöljyä. Kun kaikki pullat (noin 25-30 kpl) ovat valmiit, niitä vielä hieman öljytään ja paistetaan uunissa 180 asteessa noin puoli tuntia. Viitseliäs kokki kääntää pullat ainakin kertaalleen.

Pullien paistuessa keitellään tomaattikastike, jossa pullat saavat viimeistelynsä. Siihen tulee mukaillun ohjeen mukaan
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • puoli sipulia
  • 1 porkkana hienonnettuna
  • suolaa ja pippuria
  • loraus portviiniä
  • punaviiniä
  • tomaattimurskaa 
  • basilikaa
  • laakerinlehtiä
Kastikkeen määrä on viitteellinen, se keitellään laakeassa padassa ja sitä tulee olla sen verran, että pullat mahtuvat viimeistelykypsymään kastikkeessa. Aluksi sipulia ja porkkanaa pehmitellään öljyssä hieman ja sitten perään muut ainekset . Kun pullat ovat saaneet uunissa kauniin värin, ne voi siirtää kastikkeeseen kypsymään loppuun. Kaikkiaan kastike saa kiehua lempeästi tunnin verran ja pullat siellä puolisen tuntia. Nautitaan leivän kanssa. Meillä tarjottiin lisäkkeenä myös pastaa.

Vueltassa on käynnissä rankka mäkietappi, jonka lopussa on karmaiseva nousu. Maaliin on vielä 23 km ja jyrkkyyttä viimeisessä nousussa on jopa 23 %! Coloradossa Levi Leipheimer voitti etapin, tämä oli hänelle kauden neljäs voitto, samalla hän siirtyi Pro Cycling Challenge-kisan johtoon.  

Amerikassa kaikki on suurta!

tiistai 23. elokuuta 2011

Rosario Chorizo con Pimientos Asados y Fundador

Tänään katselimme pyöräilyä sekä Coloradosta että Espanjasta. Rapakon takana ajettiin prologina  henkilökohtainen aika-ajo ja oli mukava kuulla suosikkipyöräilijöistä ja katsella tutunnäköisiä maisemia. Espanjassa ajettiin Bazasta Sierra Nevadaan, matkaa kertyi 170,2 km. Ikäväksemme kuulimme, että Mark Cavendish keskeytti Vueltan. Vastapainoksi iloisena uutisena saimme tietää, että Alexandre Vinokourov alkaa olla kunnossa Tourilla sattuneen ulosajon jälkeen ja kenties palaa vielä kilpailemaan ainakin kerran. Päivän etapin voitti Daniel Moreno ja Chris Sörensen sinnitteli toiseksi. Kokonaiskilpailua johtaa Sylvain Chavanel ja tämän päivän voittaja Moreno on toisena.

Päivän espanjalaiseksi ruoaksi valitsin paistettua chorizoa ja paprikaa. Paprika paahdetaan kaasuliekin yllä, kuulema se onnistuu myös uunissa grillivastuksen alla. En ole koskaan aikaisemmin paahtanut paprikaa millään tavalla, ulkona kaasugrillin sivupolttimon äärellä aloitin kokeiluni. Laitoin pitkän metallivartaan paprikan läpi ja pitelin paprikaa kaasuliekin päällä kunnes se oli kauttaaltaan musta. Varras kuumeni reippaasti, joten patakinnas oli paikallaan. Annoin paprikan jäähtyä hetken aikaa ja kaavin sitten mustaksi paahtuneen kuoren pois, samoin irrotin kannan ja siemenet. Halkaisin paprikan kahtia, jotta saisin kaikki siemenet ja kuorenpalat pois. Lorautin pannulle hieman oliiviöljyä ja paistoin paprikan puolikkaita muutaman minuutin ja nostin ne lautaselle jäähtymään. Ripautin päälle vähän suolaa ja lusikallisen oliiviöljyä. Peitin lautasen kelmulla ja siirsin lautasen jääkaappiin marinoitumaan. (jälkihuomautus: lautanen ei juuri ehtinyt marinoitua kahdessa tunnissa, mutta paprika kyllä aika kivasti)

Myöhemmin leikkasin chorizoa parin sentin palasiin. Leikkasin myös marinoidut paprikat suikaleiksi. Siirryin jälleen ulos paistotoimiin, sillä ohjeessa puhuttiin käryävän kuumasta pannusta ja liekittämisestä. Kuumensin pannun kuumaksi ja lorottelin sille sen verran oliiviöljyä, että pannun pohja peittyi reilusti. Kumosin chorizopalat pannulle ja paistelin niitä hetkisen, niin että ne saivat kauniin värin ja pannulla oleva öljy alkoi värjääntyä chorizosta irtoavasta punaisesta väristä. Lisäsin pannulle paprikasuikaleet ja paistoin niitä puolisen minuuttia. Ripottelin päälle sileälehtistä persiljaa silppuna ja kaadoin pannun reunalle puolisen desilitraa konjakkia (espanjalaisen brandyn puuttuessa). Annoin konjakin hieman kuumentua ja koukkasin sitten pannua kaasuliekille sen verran, että sain konjakin leimahtamaan. Nautimme kuuman herkun kylmän oluen, vaalean leivän ja aiolin kera. 



maanantai 22. elokuuta 2011

Tapaksilla jatketaan


Tänään napostelimme pyöräilynkatsomisen lomassa tuunattuja taateleita. Taateleihin leikataan pitkittäin viilto ja kivi otetaan pois. Tilalle laitetaan veitsenkärjellinen sinihomejuustoa, meillä oli kaapissa Saint Agur-nimistä ranskalaista juustoa, josta minäkin sinihomejuustovastaisena ihmisenä pystyn sanomaan, että se on hyvää. Taatelin kylkeen laitetaan ohut viipale säilöttyä pepperonia ja ympärille kääritään viipale serranonkinkkua. Kinkkuviipale on hyvä leikata pitkittäin kahteen osaan, jolloin yhdestä viipaleesta riittää kahden taatelin kääreeksi. Taatelit laitetaan uuniin 190 asteeseen noin kymmeneksi minuutiksi ja nautitaan samantien viinin kanssa.

Vueltan toisen päivän reitti oli luonnehdittu tasamaan etapiksi, mutta totuus oli toisenlainen. Kirijunat eivät toimineet, kun ylämäet näyttivät yllättävän joukkueet. Mark Cavendish jäi kärjestä eikä ollut mukana loppukirissä, hän sijoittui sijalle 159. Puolan kisasta tutuksi tullut Marcel Kittel sentään ehti maaliin kolmantena. Etapin voitti Christopher Sutton Sky-tallista. Tänään Mark Cavendish jäi jo pääjoukostakin. Pablo Lastras Movistar-tallista piti pintansa irtiotossa ja voitti tämänpäiväisen kolmannen etapin. Hän siirtyi myös kokonaiskilpailun johtoon ja sai ylleen punaisen paidan.

Huomenna pyöräilyentusiastikkojen iloksi alkaa toinenkin etappikilpailu, nimittäin Pro Cycling Challenge Yhdysvalloissa. Siellä kisaavat niin Schelckin veljekset, Ivan Basso kuin Cadel Evanskin. Jälkilähetykset alkavat tulla ennen Vuelta-lähetystä.



sunnuntai 21. elokuuta 2011

Patatas Bravas ja aioli

Pyöräilyn ystävillä on tänään onnenpäivä, alkupaloiksi näimme Eurosportin lähetyksen Vattenfall Cyclassics-kilpailusta Hampurista, sen voittajaksi ehti kesän monista voitoista tuttu norjalainen Edvald Boasson Hagen. Heti tämän kisan päättymisen jälkeen pääsimme seuraamaan La Vueltan edistymistä. Toisen päivän reitti vie La Nuciasta Playas de Orihuelaan, matkaa etapille kertyy 174 km. 

Koska en ole koskaan aikaisemmin tehnyt itse majoneesia, oli tänään oikein oiva päivä aloittaa. Aikomuksena oli tehdä aiolia patatas bravasin seuraksi. Luin ohjeita useasta paikasta ja päätin totella Tapas-kirjani ohjetta. Ohjeesta kehutaan tulevan litra aiolia, mutta määrähän kuulostaa järkyttävän suurelta, jollei ole aikeissa ruokkia koko sukua ja kaikkia kavereita. Puolitin ohjeen, mutta tässä on kirjan mukaiset määrät. Pienennä tai suurenna tarpeittesi mukaan.
  • 3 kananmunankeltuaista
  • 4 kuorittua ja murskattua valkosipulinkynttä
  • merisuolaa maun mukaan
  • 1 litra auringonkukkaöljyä (tai auringonkukkaöljyn ja oliiviöljyn yhdistelmää)
  • (1 tl dijonsinappia) 
Ota kananmunat lämpenemään hyvissä ajoin, keltuaiset erotellaan valkuaisista ja kaadetaan kulhoon. Valkuaiset säilötään jääkaappiin odottamaan inspiraatiota marengin valmistamiseen. Keltuaisia vatkataan vispilällä ja mukaan lisätään haluttaessa sinappi. Öljy mitataan astiaan, jossa on hyvä kaatonokka, on tärkeää saada kaadettua öljy ohuena nauhana. Koko ajan vatkaten öljyä lurutellaan mukaan ja piakkoin seos paksuuntuu ja kun koko öljymäärä on mukana, on tuloksena kiiltävä paksu majoneesi. Jos sattuu, että seos näyttää juoksettumisen merkkejä, voi öljyn kaatamisen hetkeksi keskeyttää ja kokeilla saada rakenteen tasaantumaan vatkaamalla. Jollei se onnistu, lusikallinen kylmää vettä auttaa. Lopuksi majoneesi maustetaan valkosipulimurskalla ja suolalla. Ole varovainen suolan kanssa, etenkin jos käytit suolaa valkosipulin murskaamisen yhteydessä. Aiolin kerrotaan säilyvän muutaman päivän jääkaapissa. Raakaa kananmunaa välttelevät eivät välitä aiolista.

Patatas bravas on yleinen espanjalainen tapa tarjota perunaa. Neljän hengen annokseen pesin kahdeksan suurta perunaa. Höyrytin perunat kypsiksi ja nostelin ne tarjottimelle jäähtymään. Kuorin viilenneet perunat ja leikkasin ne sopiviksi suupaloiksi. Kaadoin pannulle reilusti oliiviöljyä ja paistoin perunat muutamassa osassa kauniin kullankeltaisiksi ja siirsin kuumaan vatiin odottamaan. Kun kaikki perunat oli paistettu, ripottelin niiden päälle pimenton-paprikajauhetta ja suolahippusia ja sekoittelin rivakasti niin, että perunat olivat kauttaaltaan maustuneet. Aiolin kanssa perunat maistuivat viimeiseen muruseen saakka.


lauantai 20. elokuuta 2011

Varpaat reunalla, sukellus Espanjaan alkamassa!


Tänään alkaa La Vuelta, Espanjan ympäriajo ja myös blogimme alkuperäisen ruokahaasteen kolmas osa. Jokaisena Vueltan päivänä teemme jotain espanjalaista ruokaa, ottaen huomioon raaka-aineiden saatavuuden, käytettävissä olevan ajan sekä vaatimattomat taitomme tämän maan ruokakulttuurin suhteen.

Preppauskurssina katselimme DVD:ltä tuoreen brittisarjan, jossa Rick Stein autoili ympäri Espanjaa tutustuen maan eri osien ruokiin, kokkailipa itsekin kevyesti vanhan lainavolkkarin keittolevyllä. Päällimmäiseksi jäi mieleen muutama perusmauste, kuten sahrami ja pimenton. Mieltä rauhoitti se, että espanjalaisen perusruoan tärkein puoli ei ole näyttää kauniilta. Sitä ei piiperretä lautaselle pieniä nökösiä, joiden päälle asetellaan hienostuneita koristeita, vaan ruokaa mätetään isolla lusikalla lautaselle ja siitä ääntä kohti. Hyvän espanjalaisen ruoan perusta lepää hyvissä tuoreissa raaka-aineissa (missäpä maassa ei?) ja jonkunlaisessa maanläheisyydessä, siinä että käytetään sesonginmukaisia tuotteita yksinkertaisesti ja juurevasti.

Keittokirjakokoelmani Espanja-osasto on yksi kapeimmista, mutta siihen kuuluu kolme kelpo teosta. Carlos Horrillo ja Patrick Morcas ovat kirjoittaneet kirjan TAPAS, yksinkertaisia yhdistelmiä, hätkähdyttäviä makuja. Jane Lawsonin kirja Spanish kitchen ja yleisteos Välimeren keittiö - Espanja tarjoavat vinkkejä haparoivaan kauhanpyöritykseeni espanjalaisen ruoan kattilassa.

Illalla pyöräilylähetyksen alkaessa on varmasti mukava istahtaa sohvalle ja napostella Jane Lawsonin ohjein valmistettuja savuisia paahdettuja manteleita. Koska ehdin itse kotiin vasta verraten myöhään, toivon niitä säästetyn minullekin eikä niiden kyytipoika, espanjalainen finokaan ole loppunut. Olen muuttanut cup-mitat deseiksi parhaan kykyni mukaan, joten kädet kyynärpäitä myöten ristiin!
  • 1,5 rkl voita
  • 0,6 dl oliiviöljyä
  • 2 valkosipulinkynttä murskattuna
  • 3,5 dl kuorittuja manteleita (tietysti mieluiten espanjalaisia)
  • 2,5 tl merisuolaa, kevyesti murskattuna
  • 1 tl sokeria
  • 1 tl pimentonia (=savustettua paprikajauhetta)
  • 0,5 tl kuivattua oreganoa
  • ripaus cayennepippuria
Sulata voi ja kuumenna se öljyn kanssa pienessä pannussa keskilämmöllä. Lisää valkosipuli ja mantelit ja paista niitä sekoitellen koko ajan 5-6 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Nosta mantelit reikäkauhalla lautaselle talouspaperin päälle, jolloin ylimääräinen rasva valuu pois. Sekoita suola, sokeri, paprikajauhe, oregano ja cayennepippuri kulhossa. Lisää mantelit ja sekoittele mausteseos kauttaaltaan manteleiden ympärille. Levitä mantelit tarjottimelle ja anna jäähtyä. Tarjoile pikkupurtavana kylmän finon kanssa.

Tällä hetkellä en vielä osaa nimetä omaa suosikkiani Vueltaan, mutta tämänpäiväinen joukkueaika-ajo toimii oivana ajajien esittelynä.

torstai 18. elokuuta 2011

Tähtisadetta ja kahvikakkuja


Syyskuussa Jyväskylässä ajettavan Tähtisadeajon reittikartta on julkaistu ja kammenpyörittäjämme kävi tutustumassa uudistettuun reittiin, joka on jo maastoon merkattu. Polkuja on hieman edellisvuotta vähemmän ja märimmät kapeikot on jätetty pois. Ne aiheuttivat viimevuotisessa kisassa paljon jalkautumista ja ruuhkaa. Parhaat mäet ovat edelleen mukana, erityisesti loppulenkin seinä. Vaikka ennen kisaa sataisikin paljon, reitti ei juurikaan pehmene, vaan säilynee hyvin pyöräiltävässä kunnossa. Mukaanlähtemistä ei kannata arastella, tapahtumassa on ajettu niin mummo- kuin sotilaspyörilläkin. Todistettavasti Peter Selin on suorassa lähetyksessä ilmaissut aikeensa osallistua Tähtisadeajoihin, joten siellä nähdään!

Pikkuleivät on syöty, näitä jäi juhlista!

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Vielä yksi juhlaruokapostaus


Jääpaisti oli onnistunut valinta juhlapöytään. Mietin pitkään ja kyselin neuvoja, miten ajoittaisin jääpaistin tekemisen, sillä uunille oli tiedossa käyttöä koko juhlaa edeltävän päivän.  Hankin 2,3 kiloisen naudan paahtopaistin alkuviikosta ja ahdoin sen täpötäyteen pakastimeen. Torstai-iltana seitsemän aikaan otin kalikan pakastimesta ja laitoin sen niineen päivineen ritilälle uunipellin päälle 100 asteeseen. Illan pimetessä ja unen hiipiessä kohti, paisti oli sen verran pehmennyt, että sain laitettua paistomittarin anturin paksuimpaan kohtaan. Laskin lämpötilan 80 asteeseen ja sitten vain nukkumaan. Näin kyllä levottomia lihaksikkaita unia, mutta järkikin sanoi, ettei paisti voi siinä lämpötilassa palaa karrelle tai syttyä tuleen tai muuta sellaista. Nukuimme ulkona vaunussa sisämajoitustilojen ollessa vieraille varattuna, enkä niin ollen voinut rampata keittiössä vähän väliä kurkkimassa uuniin. Aamulla kuuden aikaan hermo ei enää pitänyt, vaan hiivin sisälle katsomaan paistia. Sisälämpötila oli 65 astetta ja paistin pinta asiaankuuluvan kiiltävän ruskea, pellillä vain parin lusikallisen verran tummaksi paahtunutta nestettä. Tavoitelämpötila oli 70 astetta. Viiden asteen nousua odotellessa keitin mausteliemen valmiiksi. Kiehautin suuressa kattilassa noin 3 litraa vettä, noin 1,5 dl väkiviinaetikkaa,  kourallisen pippurita, puoli valkosipulia kuorineen päivineen ja pari ruokalusikallista suolaa.

Kun paistin lämpötila ei ollut tunnissa muuttunut miksikään, kokeilin toista mittaria alkaessani epäillä anturimittarin luotettavuutta. Vanhanaikainen kinkkumittari väitti lämpötilaksi 70 astetta, joten otin paistin uunista ja molskautin sen mausteliemeen jäähtymään. Siellä paisti olikin sitten iltaan saakka, noin 12 tuntia talouden viileimmässä paikassa varastossa kaiken jääkaappitilan ollessa varattuna. Iltasella kalastin paistin folioon ja sijoitin jääkaappiin yöksi. Lauantaina ennen juhlaa paisti viipaloitiin ja nostettiin tarjolle, se sopikin erityisen hyvin perunasalaatin kanssa syötäväksi. Muutama suolakide ja pyöräytys pippuria annokselle vielä viimeistelyksi! Halutessasi voit kurkistaa, mistä alunperin otin neuvot  routapaistia varten.

Vaikka kuvalliset todisteet jäivät ottamatta, voin vilpittömästi vakuuttaa, että meillä syötiin myös Kokkeillaan-blogin  ohjeen mukaista  yrttilevitettä Sillä Sipuli-blogissakin kokeiltujen sämpylöiden kanssa. Nämä kumpikin ohje jää kyllä käyttöömme jatkossakin. Oli mukava saada tuoreita sämpylöitä juhlapöytään ilman, että juhlapäivän aamuna enää tarvitsi ottaa leivinlautaa esille.

Jossain vaiheessa juhlien päästyä vauhtiin, unohtui (ja hyvä niin) kuvien ottaminen blogia varten, joten makeitten leivonnaisten pöydästä meillä ei ole yhtäkään kuvaa. Toisekseen siinä puolessa luotin myös ostotuotteisiin, koska omat koristelutaitoni eivät ole parantuneet harjoittelematta, mikä sinänsä on kummallista. Luulisi sitä nyt kuvia katsomalla ja toisten blogien hienouksia ihailemalla jotain itsekin oppivansa.

Juhlan alkuun nostimme samppanjamaljat rippilapsen kunniaksi, alaikäisille oli ranskalaista Lorina-limonadia. Kesän marjoista keitettyjä mehuja meni litrakaupalla ja kotibarista valmisti kahveja toivomusten mukaan.

Näin keskiviikkoaamuna alkaa olla jo mieli Espanjaan ja La Vueltaan päin kallellaan. Olen hankkinut kolme espanjalaisen ruoan kirjaa, joista yksi keskittyy pelkästään tapaksiin. Olen selaillut kirjoja vasta laiskahkosti, sillä kaksi edellistä ruokahaasteen osuutta jo todisti, että turha stressata etukäteen, ehtii sitä olla paniikissa myöhemminkin!



tiistai 16. elokuuta 2011

Poro- ja lohikääretortut


Minä olen aika suurpiirteinen ihminen. Pieni ja sievä, pikkutarkka ja huoliteltu eivät ole minun tyyliäni. Ihailen kyllä toisten kädentaitoja, mutta harvoin edes yritän itse tehdä mitään vastaavaa. Täytekakut, niin makeat kuin suolaisetkin, ovat juuri sitä minkä tekemiseen en yleensä edes ryhdy. Olenhan minä lasten syntymäpäiville joskus valmistanut "rapatessa roiskuu"-tyylisiä pläjäyksiä, mutta niiden kanssa on jo alunalkaenkin ollut teemana, että toivottavasti maistuu paremmalle kuin näyttää. Yleensä lasten isä hoiti täytekakut pöytään ja paljon näyttävämmin, kuin minä edes parhaimpana päivänäni.

Juhlissa suolaiset tarjottavat yleensä käyvät kaupaksi hyvin, niinpä minun on pitänyt etsiä voileipäkakkuja korvaava ohje, jonka dekoratiivisesta puolesta minäkin voisin selviytyä. Sain muutamia vuosia sitten Helsingin Sanomien Ruokatorstai-kirjan ja sieltä löysin esikoisen rippijuhlia valmistellessani ohjeen, joka on nimetty Kylmäsavulohikääröksi. Kuva oli houkuttelevan näköinen ja jätin siinä vaiheessa ohjeen sen kummemmin lukematta, tuumin että onhan tässä suolaisia munakasrullia ennenkin pyöräytetty. Enkä sitten lukenut ohjetta myöhemminkään, ennen kuin siinä vaiheessa, kun hihat oli jo kääritty ja esiliina vyötetty. Onneksi olin sillä hetkellä yksin, koko sivun mittainen monimutkaiselta kuulostava ohje sai pari ärräpäätä luikahtamaan huuliltani. Mutta en lannistunut. Tästedes kutsun luomuksia kääretortuiksi, sillä tuo käärö tuo mieleeni liiaksi joko pikkuvauvat, taikka grillikioskien kulinaariset nautinnot. Ohje on kopioitu minuksi hämmästyttävän tarkasti Ruokatorstai-kirjasta, omat huomioni ja lisäykseni lihavoituina.

Taikina:
  • 50g margariinia (no voita tietysti)
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 3 dl maitoa
  • 1/2 tl suolaa
  • 1/2 tl leivinjauhetta
  • 3 munaa

täyte:
  • 1 sipuli
  • 150 g kylmäsavulohta (savuporoa, rapuja, tai vain juustoa yrtein, jos tarvitaan lihaton versio)
  • 200 g tuorejuustoa (osaksi turkkilaista jogurttia)
  • 1 dl ranskankermaa
  • yrttejä ja muita mausteita
0. Jos sinun tarvitsee tehdä näitä useita, tee sarjatyönä, kerää kaikki ainekset helposti saataville ja mittaa ensimmäisen pohjan ainekset valmiiksi. Et voi käyttää kiertoilmaa, voit paistaa vain yhden kerrallaan eikä taikina kestä odottamista, joten niitä ei kannata valmistaa kaksin- tai kolminkertaisena annoksena. Kun olet käyttänyt ensimmäisen satsin aineksia ja pohja on paistumassa, mittaa uudet ainekset valmiiksi ja pese välineet, joten pääset aloittamaan seuraavan taikinan, kun edellisellä on noin 15 minuuttia paistumisaikaa jäljellä.

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata rasva paksupohjaisessa kattilassa ja lisää vehnäjauhot, sekoita tasaiseksi, älä ruskista.

2. Lisää maito erissä, vatkaa joka lisäyksen välissä voimakkaasti, sekoita kunnes muodostuu taikinapallo, nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä. (tätä salaperäistä taikinapalloa en ole saanut aikaan kuin kerran vahingossa, muutoin tulos on paksu sileä valkoinen kastike, joka ilmeisesti kelpaa aivan hyvin)

3. Erottele keltuaiset valkuaisista, vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

4. Vatkaa keltuaiset yksitellen jäähtyneeseen taikinapalloon mukaan, sekoita mukaan suola ja leivinjauhe. (laitan kattilan aina heti kylmään veteen altaaseen ja vatkaan hetken, jotta kastike (pallo) jäähtyy)
valkuaiset mukaan

5. Kääntele valkuaisvaahto taikinaan, saa olla suurpiirteinen, pienet kokkareet eivät haittaa.


6. Levitä taikinavaahto leivinpaperille pellille. Paista ensin 10 min 200 asteessa ja sitten 30 min (meidän uunissamme riitti 20 min) 175 asteessa, älä avaa luukkua ensimmäisen vartin aikana äläkä käytä kiertoilmaa, ettei pohja lässähdä.

7. Kun pohja on kauniisti ruskistunut, ota se pois uunista (nosta uunin lämpötila jälleen 200 asteeseen seuraavaa pohjaa varten), kumoa se puhtaalle paperarkille tai pyyhkeelle ja irrota leivinpaperi tasaisesti vetämällä. Kääri pohja löyhälle rullalle jäähtymään.

8. Sekoita täytteet ainekset sekaisin ja levitä jäähtyneelle pohjalle, kääri tiukalle rullalle paperiin ja laita jääkaappiin vetäytymään. Täyteohjeen määrät ovat hieman viitteellisiä, monista sen mukaan, miten monta rullaa sinun tarvitsee valmistaa. Tuorejuustomassa käy sekä liha- että kalavaihtoehtoon, jaa vain massa eri kulhoihin ja sekoita savuporo silpuksi leikattuna tai lohi pieneksi pipellettynä sekaan eri astioissa.

9. Jos haluaa koristella, sivele päälle ranskankermalla notkistettua tuorejuustoa ja siihen päälle yrttejä ja vaikka paprikasta leikattuja pieniä salmiakin muotoisia paloja.

leivinpaperi irtoaa hyvin kypsästä pohjasta
Minulla meni noin neljä tuntia kuuden kääretorttupohjan paistamiseen, uuni oli koko ajan tehokkaasti käytössä ja kuudennen pohjan mennessä uuniin olin aloittamassa jo seitsemättä, kun älysin lopettaa, niin sujuvaksi homma äityi loppua kohden. Suuri kiitos kuuluu omalle keittiökölvilleni, joka tiskasi hiki hatussa sen lisäksi, että otti kuvia, pyyhki otsaani ja tarjosi vesihuikkaa. Valmistin kääretortut koristelua vaille valmiiksi juhlaa edeltävänä päivänä. Ennen tarjoilua asettelin rullat isolle tarjottimelle rucolan lehtien päälle ja sivelin pinnan tuorejuustomassalla, ripottelin raitoina päälle paprikaneliöitä, ruohosipuli- ja persiljasilppua ja pudottelin huoletonta vaikutelmaa tavoitellen kasvihuoneen miniatyyritomaatteja kääretorttujen ympärille. Juhlan kohteemme nimesi nämä tarjoilun parhaiksi antimiksi, mikä sai äidin tietysti liikuttumaaan ja pyyhkimään ties monetta kertaa päivän aikana kyyneltä silmäkulmastaan.


maanantai 15. elokuuta 2011

Leipää ja kalaa

Silloin tällöin laitamme graavilohta, myös rippijuhliin laitoimme kalan maustumaan jo hyvissä ajoin. Käytämme aina ohjetta  Graavilohi Nigellan tapaan . Iso file siistitään reunoilta, liialliset rasvat leikataan ja ruodot nypitään pois. Sekoitetaan kulhossa marinadi, johon kuuluu rakeista sinappia, sokeria, karkeaa merisuolaa ja giniä. Tuloksena on rahiseva tahna, joka levitetään vuokaan nahkapuoli alaspäin laitetun fileen päälle, runsaasti tilliä vielä ylimmäksi. Kala peitellään kelmulla ja päälle asetaan jotain sopivaa painoksi, meillä painoina toimii tiili, joka on ensin päällystetty foliolla ja sitten laitettu muovipussiin. Kala saa maustua kaksi vuorokautta. Kun tämä hermoja raastava odotus on ohitse, kala puhdistetaan kaapimalla tillinen marinadi pois ja huuhtomalla kala nopeasti kylmällä vedellä. Sitten vain leikataan ohuita viipaleita fileerausveitsellä ja syödään pois! Meillä ginilohen alustana oli pari viikkoa sitten leipomaani ruisleipää


sunnuntai 14. elokuuta 2011

Juhlapöydän kasvisvaihtoehtoja


Meillä vietettiin eilen rippijuhlia.  Etsin ruokaideoita muista blogeista ja ystävien luotto-ohjeista. Jo heinäkuussa päätin, että Oulun blogipinkillä maistamaani taboullehia tarjottaisiin meilläkin. Ohjeen kävin katsomassa Soppaa ja silmukoita-blogista
  • 400 g kuskusia
  • sitruunamehua
  • öljyä
  • vettä
  • suolaa
  • sokeria
  • tuoretta minttua
  • keltasipulia (käytin punasipulia)
  • kurkkua
  • tomaatteja
Tarjoamista edeltävänä päivänä kuskus kumotaan tilavaan kulhoon ja päälle kaadetaan sitruunamehua, kylmää vettä ja öljyä. Veden ja öljyn määrä on rukkaskurssilla noin kaksinkertainen sitruunamehun määrään. Kuskus alkaa heti turvota ja imeä nestettä. Sipuli pilkotaan pieneksi silpuksi, kurkku ja tomaatit leikataan myös pikkukuutioksi ja sekoitetaan kuskusin joukkoon. Käytin tähän määrään kolme pientä punasipulia, kokonaisen keskikokoisen kurkun ja kolme isoa tomaattia. Kaikki kurkusta ja tomaateista leikatessa irtoava neste kaadetaan myös mukaan kostuttamaan ja maustamaan kuskusia. Seos maustetaan suolalla ja pippurilla ja minttua leikataan joukkoon. Seosta sekoitellaan ja maistellaan aika-ajoin, jos neste on imeytynyt kokonaan ja rakenne on liian kuiva, lisätään vettä ja öljyä. Jollei sitruunan makua ole vielä liikaa, mehuakin voi lisätä. Taboulleh on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun maut ovat tekeytyneet, tämä kylmä lisäke maistui juhlavieraille ja tänäänkin söimme sitä vielä tyytyväisinä.


Toisena kasvisvaihtoehtona tarjosin  maku.fi-sivuston perunasalaattia , jonka ohjeen minulle vinkkasi ystäväni sauvajyvänen-blogista . Tämänkin ruokalajin voi tehdä asettelua vaille valmiiksi edellisenä iltana,  se on jopa suositeltavaa, jälleen makujen kehittymisen kannalta. Tapani mukaan soveltelin ohjetta mielinmäärin.
  • 1,5 kg perunoita
  • 6 pientä punasipulia
  • 1 dl punaviinietikkaa
  • 2 dl oliiviöljyä (ohjeessa oli rypsiöljyä)
  • sokeria
  • suolaa
  • mustapippuria
  • kapriksia
  • rucolaa
sipulit marinadissa
Tarjoamista edeltävän päivän aamuna punasipuli leikataan suikaleiksi tai viipaleiksi ja laitetaan suljettavaan rasiaan, päälle kaadetaan punaviinietikka ja öljy, seos maustetaan sokerilla (noin lusikallinen) ja ripauksella suolaa ja pippurilla. Sipuli saa marinoitua iltaan asti, muutaman kerran välillä sekoitellen.  Illalla perunat keitetään kypsiksi, mieluiten kuorineen etenkin näin kesäperunoiden aikaan. Kypsät perunat leikataan muutamaan suupalan kokoiseen osaan ja palat kootaan suureen kulhoon, johon kaikki palat suosiolla mahtuvat. Marinoidut sipulit liemineen ja kapriksia oman maun mukaan kaadetaan päälle ja sekoitetaan kauttaaltaan perunoihin. Tässä vaiheessa voi jo alustavasti maistella suolan määrää ja tarvittaessa lisätä. Perunasalaatti laitetaan jääkaappiin yöksi. Juhlan alla isolle vadille asetellaan reilusti rucolaa ja perunasalaatti kumotaan päälle. Lisäsin vielä kasvihuoneesta keräämiäni minikokoisia tomaatteja ja ruohosipulisilppua salaattiin tuomaan iloista väriä. Ohjeen määrät riittivät hyvin yli 25 syöjälle. Muita tarjolle valmistamiani ruokalajeja postaan myöhemmin tulevalla viikolla, mikäli aikaa riittää.


Ensi lauantaina Vuelta starttaa Benidormissa joukkueaika-ajolla. Tällä viikolla juhlavalmisteluiden lomassa seurailimme  tänään päättynyttä Eneco Touria, jonka voitti Sky-tallin norjalainen Edvald Boasson Hagen. Häntä emme näe Vueltassa, mutta iloksemme kuulimme, että Tour de Polognessa etappivoittoja kahminut Marcel Kittel osallistuu Vueltaan, jolloin tulemme varmaankin näkemään hänen ja Mark Cavendishin välisiä loppukiritaistoja tasamaan etapeilla.


torstai 11. elokuuta 2011

Belgialaista oIutta jyrkimmissä mutkissa


Tällä viikolla sen lisäksi, että koulut alkavat ja työläisillä kesäloma vetelee viimeisiään, olemme järjestelleet viikonlopulla vietettävää perhejuhlaa. Keittiössä on kyllä puuhailtu, mutta postaukseen asti valmista ei vielä oikein ole, monta eri vaiheissa olevaa tarjottavaa on jääkaapeissa ja pakastimissa.

Pyöräilymaailman tämän hetken kiinnostavinta tapahtumaa, Eneco Touria emme ole ehtineet seurata kuin hieman illan hämyssä tallenteilta, mutta nyt televisio oli taustalla auki ja saimme tietää, että juuri hetki sitten belgialainen Philippe Gilbert polki tämänpäiväisen Belgiassa ajetun mäkisen etapin voittoon ja nousi kokonaiskilpailun johtoon.

Kiireisen päivän illassa on mukava avata jokunen pullo olutta ja maistella niitä porukalla. Eneco Tourin kunniaksi laseissa on belgialaisia oluita omista laseistaan. Mietimme samalla, mitä belgialaisia tai hollantilaisia (kisaa ajetaan myös Hollannissa) ruokatuotteita suomalaisista kaupoista voi ostaa. Mieleemme tuli lähinnä juustoja ja näitä oluita. Emme myöskään muistaneet äkkituuminnalla mitään kyseisten maiden ruokalajeja, ainakaan sellaisia, joita meillä olisi tapana tehdä. Tosin ranskalaisia perunoita tuli vastikään tehtyä ja nehän ovat belgialaisten mukaan ehdottomasti heidän keksintöään.

Reilun viikon päässä häämöttävä La Vuelta askarruttaa jo kokkailevan mieltä. Mitenhän siitä selvitään? Ruokahaasteemme kolmesta maasta Espanja on ylivoimasesti vierain. Sattumoisin Lidlissä on juuri Espanja-viikko enemmän kuin sopivasti, joten tankkasin tänään jääkaappiin manchegoa, chorizoa ja oliiviöljyä. Yritin painaa mieleeni valmisruokien nimiä, jotta voin etsiä ohjeita niiden valmistamiseen kotioloissa.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Loikkaus Britanniaan - fish and chips


Tour de Pologne saatiin eilen päätökseen ja kisahan oli mielenkiintoinen, etappivoittajia olivat Marcel Kittel neljällä voitolla,  Peter Sagan kahdella ja Daniel Martin yhdellä, jolloin hän nousi kilpailun johtoon perjantain etapilla,  mutta viimeisen etapin jälkeen kokonaiskilpailun voittajaksi selviytyi Peter Sagan. Joskus pyöräilyä tuntematon voi ihmetellä miten on mahdollista, kuinka kilpailun seitsemästä etapista neljä voittanut Marcel Kittel oli kokonaiskilpailussa sijalla 129, kun maaliin pääsi kaikkiaan 134 ajajaa, mutta tässä juuri selkeästi korostuu eri tyyppisten ajajien erilaisuus. Jos kisaan kuuluu vuoristoetappeja, ei kirimiesten lihaksilla kokonaiskilpailuja voiteta. Mielenkiinnolla odotamme sitä hetkeä, kun Kittel pääsee haastamaan esimerkiksi Mark Cavendishin loppukirissä. Suomalaiset Veikkanen ja Carlström ajoivat koko kisan maaliin asti.

synttäripyörä
Koska Puola-repertuaarimme on jo käytetty tällä erää loppuun, ruokailimme tässä eräänä päivänä brittiläisittäin fish and chips. Emme kovin usein viitsiydy ottamaan rasvakeitintä esille, takaraivossa koputtelee ajatus uppopaistetun ruoan epäterveellisyydestä. Mutta muutaman kerran vuodessa kuitenkin laite nostetaan pihalle ja ladataan öljyllä, joko munkkien paistoon vapun alla tai näin kesällä tehdäksemme englantilaisten suosimaa pottua ja kalaa. Olemme parhaat fish and chips-annoksemme syöneet Englannin etelärannikolla Bognor Regisissä, ei meillä edes ollut nälkä, mutta kun sopiva paikka osui kohdalle niin olihan sitä ostettava pari annosta ja maistettava. Putiikissa sai jopa valita mitä kalaa ottaisimme ja valitsimme turskan. Siinä oli ilta-auringon valossa rantakaistaleella nautittu annos kohdallaan, eikä siinä mietitty suolaa, rasvaa eikä hiilihydraatteja.

Perunoihin on viisasta käyttää kiinteämaltoista perunalaatua, aika isokokoista, jotta saa leikattua mahdollisimman tasakokoisia isoja perunasuikaleita. Chipsejä jaksaa syödä hämmästyttävän paljon, joten kannattaa varata ainakin pari kolme perunaa/ruokailija. Perunat kuoritaan ja leikataan noin sormen paksuisiksi suikaleiksi ja laitetaan kylmään veteen ainakin tunniksi. Perunoiden liotessa vedessä on hyvä aika tehdä kalan friteeraustaikina. Siihen käytetään
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 dl maissijauhoja
  • 0,5  tl suolaa
  • 0,33 litran tölkki olutta 
Mittaa jauhot ja suola kulhoon ja kaada noin puolet oluesta mukaan, sekoita tasaiseksi. Lisää olutta sen verran, että taikina on lähellä lettutaikinan koostumusta, ei liian ohutta, muttei myöskään tönkköä. Minulla jäi hörpättäväksi kelpo kulaus tölkistä, kun taikina oli mielestäni sopivan paksuista. Taikinan annetaan levätä puolisen tuntia, enemmänkin jos on aikaa.

Yleensä käytetään jotain valkoista kalaa, esimerkiksi turskaa. Jos käytät pakastettua kalaa, anna sen sulaa rauhassa ja kerää sulaessa kertyvä kosteus paperiin tai puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen niin, että kala on kuivaa, kun aloitat friteeraamisen. Me käytimme 6 kpl puna-ahvenfleitä, joista leikkasin reunat siisteiksi ja varmistin, ettei ruotoja ole mukana. Leikkasin fileet kahteen palaan, jolloin sain sopivia annospaloja. Suolasin ja pippuroin kalapalat molemmin puolin kevyesti.

Kun on aika alkaa valmistaa ateria, rasvakeitin öljyineen laitetaan kuumenemaan tai öljy kuumennetaan padassa. Varaa aina kansi lähelle siltä varalta, että rasva syttyisi palamaan, samoin kunnon patakinnas, jotta saat tukahdetettua palon alkuunsa, jos sellainen sattuisi. Jos teet ruoan padassa, lämpömittari on tarpeen, jotta saat öljyn haluttuun lämpötilaan. Leipäpalallakin voi kuumuutta testata, mutta koska mittari on aina ollut saatavilla, en ole kokeillut leipäpalatekniikkaa.

Aterian valmistusjärjestys on seuraava: Ensin perunat paistetaan kertaalleen, niiden annetaan jäähtyä. Sitten paistetaan kalat ja ne pidetään lämpiminä uunissa ja lopuksi perunat paistetaan toiseen kertaan.

Ota perunat vedestä ja kuivaa suikaleet keittiöpyyhkeeseen, näin niissä ollut vesi ei pääse roiskumaan osuessaan kuumaan öljyyn. Paistoin neljän hengen annoksen perunat kahdessa erässä. Öljyn lämpötila oli 160 astetta ja paistoin perunoita noin 5 minuuttia, jonka jälkeen nostelin ne reikäkauhalla vatiin talouspaperin päälle. Tässä vaiheessa perunoita ei laiteta lämpimään, vaan annetaan jäähtyä.

Tarkista öljyn lämpötila, sen tulisi olla 160-170 astetta, kun alat friteerata kalapaloja. Kasta kalapala frittitaikinaan ja nosta pala pihdeillä kuumaan öljyyn, pitele sitä hetken kiinni, ettei se jämähdä padan tai rasvakeittimen korin pohjaan kiinni. Pian pala alkaa keinua kuumassa öljyssä. 3-4 palaa mahtuu sopivasti kypsymään yhtäaikaa. Kun palat ovat pinnaltaan kauniin kullanvärisiä ja paistamista on jatkunut 5-6 minuuttia, ohut kalapala on sisältäkin kypsää. Nosta kypsät kalapalat kuumuuden kestävään uunivuokaan, jonka pohjalla on pala talouspaperia, joka kerää ylimääräisen öljyn. Laita valmiit palat uuniin vuoassa mietoon lämpötilaan (80-90 astetta) ja jatka uppopaistamista, kunnes kaikki kala on valmista.

Nosta öljyn lämpötila 170 asteeseen ja paista perunat uudelleen. Edellinen paisto sai ne vasta puolikypsiksi, toinen paisto viimeistelee ne. Noin 4-5 minuuttia riittää ja perunan väri kertoo sopivan kypsyyden.

Kun kaikki on paistettu loppuun, muista sammuttaa rasvakeitin tai ottaa tuli padan alta pois, jotta öljy lähtee viilenemään mahdollisimman pian.

Fish and chips tarjoillaan mallasviinietikkalorauksen, suolan ja pippurin kera. Tomaattiketsuppia, majoneesia tai remouladeakin on usein tarjolla. Ei kai se kauhea etikettivirhe ole jotain salaattiakin tarjota? Vai onko?


Kun öljy on viilentynyt, se siivilöidään (frittitaikinan roippeet pois) ja kaadetaan pulloihin ja säilytetään viileässä. Öljyn voi käyttää samaan tarkoitukseen muutamaan kertaan.

perjantai 5. elokuuta 2011

Jablecznik, puolalainen omenakakku


Puolalainen ruokaminimissiomme on loppusuoralla, huomenna Tour de Pologne päättyy. Tuumimme, että jälkiruoka voisi olla kolmas koukkauksemme puolalaisen keittiön puoleen. Pelkästään netti apunani löysin muutamia jälkiruokia, joita leimallisesti pidetään puolalaisina.  Etsintäni veivät minut veikeään blogiin Polish Girls Can Cook ja sieltä otin jablecznikin ohjeen kokeiltavaksi. Vapaahkosti käännettynä ja sovellettuna ohje menee noin tähän tapaan (en ole kääntänyt cup-mittoja, sillä käytän niitä itse siinä missä desejäkin)
  • 2  1/3 cup vehnäjauhoja
  • 2,5 tl leivinjauhetta
  • 3/4 tl suolaa
  • 1 cup sokeria (taikinaan 3/4 ja 1/4 pinnalle)
  • 1/2 cup pehmeää voita taikinaan
  • 3 rkl kylmää voita kuutioiksi leikattuna taikinan pinnalle
  • 3/4 cup maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 4 omenaa kuorittuna ja viipaleiksi leikattuina (sain mahtumaan kolme)
  • 1/4 tl neilikkaa jauhettuna
  1. lämmitä uuni 180 asteeseen
  2. voitele irtopohjavuoka
  3. laita yleiskoneen kulhoon jauhot, 3/4 osaa sokerista, leivinjauhe, pehmeä voi, munat ja maito ja sekoita muutama minuutti kohtuullisella vauhdilla tahmeahkoksi taikinaksi
  4. levitä puolet taikinasta vuoan pohjalle ja puolet omenaviipaleista taikinan päälle
  5. levitä puolet jäljellä olevasta taikinasta omenaviipaleiden päälle ja siihen päälle loput omenaviipaleet
  6. ripottele loppu taikinasta omenien päälle
  7. sekoita loput sokerista, neilikka ja kylmä voi tahnaksi ja ripottele tämä seos päällimmäiseksi
  8. paista 180 asteessa noin 40 minuuttia (meidän uunissamme kypsyminen otti 50 minuuttia)

Tour de Polognessa Peter Sagan ajoi eilen toiseen etappivoittoonsa tässä kisassa, jonka viides etappi ajettiin Zakopanessa. Tämän päiväinen etappi, josta lähetys on vasta iltasella, on mäkivoittoinen ja jälleen ajetaan samoja kierroksia useaan otteeseen.


    keskiviikko 3. elokuuta 2011

    Pierogit, puolalaiset keitinpiiraat


    Tour de Polognessa oli eilisiltana kolme etappia takana ja voittajaksi oli polkenut joka kerta saksalainen ensimmäisen vuoden ammattilainen Marcel Kittel. Hänen loppukirinsä tasamaan etapeilla on ollut aivan ilmiömäinen.  Toivon, ettei hänelle käy piakkoin ohraisesti ja tule ohiajetuksi maaliviivalla, sillä kasvanut itseluottamus näyttää saavan kädet nousemaan tuuletukseen päivä päivältä aikaisemmin. Tänään siirryttiin jo mäkisempiin maisemiin, joissa kirimiesten mahdollisuudet heti heikkenevät. 

    Koska Puola on siis edelleen tapetilla, kokeilimme tänään pierogeja, eli puolalaisia keitinpiirakoita. Olemme syöneet niitä reissuilla, eri maissa eri nimillä kutsuttuina, mutta ajatus on sama. Ohueksi kaulitusta taikinasta otetaan pyöreitä paloja, joiden keskelle laitetaan nökönen täytettä, pyörylä taitetaan ja rypytetään puolikuun muotoon. Piiraat keitetään kypsiksi ja tyypillisesti nautitaan keiton kanssa. Ohje on täältä ja minä sitä tietysti heti soveltamaan, koska en ole ennen tätä koskaan tehnyt.
    "Taikina:
    • 5 dl vehnäjauhoja
    • 2 kananmunaa
    • 1/2 tl suolaa
    • 3/4 dl vettä
    Täytevaihtoehto 1:
    • 4 perunaa keitettynä ja soseutettuna
    • 2 dl cheddarjuustoa rouhittuna (meillä meni emmental-kannikka)
    Täytevaihtoehto 2:
    jotain pikkuvauvamaista pehmeyttä
    • 300 g jauhelihaa
    • 1 pieni sipuli silputtuna
    • 1 dl hapankaalia (jätin pois, hapankaalikiintiö nyt täynnä)
    • 1 tl suolaa
    • mustapippuria
    Tarjoiluun:
    • hapankaalia
    • punakaalisalaattia
    • suolakurkkuja
    • smetanaa

    1.Mittaa taikinan raaka-aineet yleiskoneeseen ja sekoita nopeasti taikinaksi. Peitä taikina leivinliinalla ja odota 10 minuuttia. (minä sekoitin ainekset käsin ja työstin taikinaksi)
    2.Tee valitsemasi täyte taikinan levätessä. Valmista juustotäyte sekoittamalla perunasoseeseen cheddarjuusto. Ruskista lihatäytettä varten jauheliha ja sipuli. Pane liha-sipuliseos ja loput täytteen raaka-aineet tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi seokseksi.
    3.Kaulitse taikina niin ohueksi levyksi kuin mahdollista. Paina taikinasta muotilla pyörylöitä, joiden halkaisija on noin 12 senttiä. Pane taikinapalalle täytettä, kostuta reuna kylmällä vedellä ja taita piirakka puolikuun muotoiseksi.
    kuuma kylpy
    4.Keitä suuressa kattilassa vettä ja mausta se suolalla. Pane piirakka kiehuvaan veteen ja keitä noin viisi minuuttia, kunnes piirakka nousee pintaan. Tarjoa hapankaalin, punakaalisalaatin, suolakurkkujen ja smetanan kera.
    Vihje: Voit pakastaa keitetyt piirakat, jos sipaiset piirakoille rasvaa ja pidät ne jäätymiseen asti laakealla tarjottimella. Jäätyneet piirakat voit pakata pusseihin. Sulata piirakat paistinpannulla kasviöljyssä. "

    Tein kumpaakin täytevaihtoehtoa. Taikinasta tuli 25 noin 10 senttistä ympyrää, minulla ei ollut suurempaa muottia. Taikina oli hyvin kauliutuvaa, roipepalat sai hyvin sekoitettua käyttämättömään taikinaan. Tein 12 jauhelihatäytteistä ja 13 perunatäytteistä pierogia. Laitoin ensimmäiseen keitinerään 12 kpl ja toiseen loput 13 kpl ja isossa kattilassa mahtuivat hyvin kypsymään.

    voilla sivellyt herkut
    Puolassa neljäs etappi Oswiecimistä Cieszyniin oli 176,9 km mittainen  ja voittajaksi selviytynyt slovakialainen Liquigas-Cannondale-tallin Peter Sagan siirtyi kokonaiskilpailun kärkeen. Kisan alkua hallinnut Marcel Kittel arvattavasti putosi sijalle 104.  7, 08 kärjestä. Suomalaiset ovat edelleen mukana kilpailussa, hieman vähällä näkyvyydellä. Huominen etappi ajetaan Zakopanessa, viitenä 40,3 km kierroksena, kyseessä on sangen mäkinen etappi.