sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Päätepisteenä Champs-Élysées

Keltainen kukka Cadelille!
Tänään ruokahaasteemme toinen osa päättyi Pariisiin. Kolme viikkoa on mennyt enemmän tai vähemmän ranskalaisen ruoan parissa, jälleen suunnitelmat ovat muuttuneet, eläneet mennen tullen ja ensi vuodelle jäi runsaasti opittavaa. Keittiöpuuhista jäi mieleen muutama hieno onnistuminen ja pari mahalaskua.

ennen kierrätystä
Olen oppinut hieman jo bloggaamisen saloihinkin, osallistuin jopa miittiin, jota pidän vieläkin lähes ihmeenä kaltaiselleni sivustaseuraajalle. Oululaisten ruokabloggaajien piknikillä tunsin itseni osaksi tätä hauskaa ja välitöntä porukkaa.

Pyöräilyn osalta tämänvuotinen le Tour de France on ollut jännittävin moneen vuoteen, kenties kiinnostavin koskaan seuraamani. On ollut taas ilo kuunnella kisalähetysten asiantuntevaa selostusta ja nähdä osin tuttujakin maisemia Ranskan-matkoiltamme. Monet mieluisat muistot tuosta kulinarismin kehdosta ovat nousseet mieleen ja halu päästä itsekin seuraamaan kisaa paikanpäälle on vain kasvanut. Ehkäpä ensi vuonna bloggaamme matkan varrelta. Mukava olisi pystyttää leiri jonnekin vuorietapin varteen, päiväksi tai useammaksikin.

reissattu näin
ja näin
Ranskakokkausten sarja on sopiva päättää jälkiruokaan. Eilisen syntymäpäiväsankarin toivomusten mukaisesti jälkiruokana oli suklaamousse. Ohjeen otin Delia Smithin kirjasta Delia´s Complete How to Cook. Valmistan neljän hengen perheelleemme aina ainakin kuuden hengen annoksen jälkiruokia, yleensä poikasille maistuu vielä toinenkin kupillinen. Tarvitaan:
  • 200 g tummaa suklaata (käytin 70 %:sta)
  • 120 ml vettä
  • 3 suurta kananmunaa eroteltuina
  • 40 g sokeria
  • (1 dl kermaa vatkattuna, oma lisäykseni)
Suklaa ja vesi laitetaan kulhoon vesihauteeseen niin, että vesi kiehuu alla olevassa kattilassa maltillisesti, päällimmäinen kulho ei saa osua kiehuvaan veteen, se voisi aiheuttaa suklaan kärähtämisen. Kun suklaa on kokonaan sulanut, ylempi kulho otetaan pois kattilan päältä ja vesi-suklaaseos sekoitetaan kiiltäväksi tasaiseksi massaksi. Sen annetaan hieman jäähtyä. Sillä välin valkuaiset vatkataan sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi, samoin kerma omassa kulhossaan (tiskiä tulee kiitettävästi). Kermavaahto jätetään hieman löysemmäksi, kuin millaista käytettäisiin kakun päällä.

Kun suklaaseos on hieman jäähtynyt, keltuaiset sekoitetaan mukaan. Otetaan suuri lusikallinen valkuaisvaahtoa ja sekoitetaan suklaa-keltuaisseokseen, kulhon reunoja myöten sekoittaen pyörähtävin liikkein. Kun yksi lusikallinen on saatu sekaan tasaisesti, voi loput valkuaisvaahdosta kaataa mukaan ja jälleen sekoittaa reunoja myöten. Myös kermavaahto sekoitetaan mukaan. Tulos on tasainen tumma suklainen massa, joka jaetaan annosastioihin. Annetaan hyytyä jääkaapissa ainakin tunnin verran. (tämä ohje ei sovi henkilöille, jotka eivät halua käyttää raakaa kananmunaa)


Tour de Francen viimeinen etappi alkoi hiljaisella hetkellä Norjan tragedian uhrien muistoksi, eturiviin asettuivat norjalaiset ajajat, Thor Hushovd ja Edvald Boasson Hagen yhdessä kilpailun arvopaitojen haltijoiden kanssa. Alkuun näimme leppoisaa ajamista, juttelua ja kunnianosoituksia ennen kuin tosiajaminen etapin voitosta alkoi. Näimme Schleckin veljesten kuin Alberto Contadorinkin ystävällisesti juttelevan Cadel Evansin kanssa. Myös samppanjakilistelyä nähtiin, mutta maltillisessa määrin, ottaen huomioon etapin alun vakavat tunnelmat.

Loppukiri Pariisin sydämessä oli Mark Cavendishin heiniä,  hän saavutti viidennen etappivoittonsa tämän vuoden Tourissa ja samalla hän voitti pistekilpailun. Cadel Evans tuli maaliin pääjoukon mukana ja sinetöi koko kilpailun voiton ensimmäisenä autralialaisena. Schleckin veljekset ovat sijoilla kaksi ja kolme, sinnikäs Thomas Voeckler tuli neljänneksi ja suosikkini Alberto Contador  viidenneksi.


7 kommenttia:

  1. Melkoisen määrän ranskalaisia reseptejä kävitkin läpi ympäriajojen ajan. Tää nostaa hattua kyllä tuollaiselle saavutukselle. On ollut varmasti tosi opettavaista ja mielenkiintoista paneutua yhteen aiheeseen noin huolella.

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Hauska blogi. Pitääkin kahlata kaikki jutut läpi illalla ;).

    VastaaPoista
  3. Ankerias: Olihan siinä hommaa ja välillä vähän hikistäkin hommaa, mutta toisaalta melkein joka päivä muutenkin pitää kokata:) Ensi vuonna sitten uudelleen!

    luimupupu: Kiitos! Mukava, että kommentoit!

    VastaaPoista
  4. Onko nuo kuvissa näkyvät menopelit teidän? Samanlaisella volkkarilla ja samanhenkisellä vaunulla on meidänkin perhe reissannut :).

    VastaaPoista
  5. Marja: meidän karavaanihan se, tosin nyt ei enää ajeta tuolla autolla, eikä sitä vanhaa sinistä minibussia (alemmassa kuvassa) ole enää olemassakaan, saattelimme sen romuttamolle joitakin vuosia sitten, vähän silmäkulma kostuneena:) Tuo vaunu on ollut meillä kolmisen vuotta. Millainen vaunu teillä on tai on ollut?

    VastaaPoista
  6. Meillä on nyt viidettä vuotta Eriba Touring GT555. Sellainen pieni ja söpö, johon ainakin vielä koko neljän hengen perhe mahtuu :). Pari kuvaa löytyy osoitteesta http://soppaajasilmukoita.blogspot.com/2011/06/kesakoti.html

    Volkkari oli ihan pakumallinen ja siellä yövyttiin tavaratilassa.

    VastaaPoista
  7. Marja: oi niitä aikoja, kun autossa nukuttiin mekin:)) Joskus menimme Italiasta Kreikkaan laivalla ja siellä sai yöpyä autoissa avokannella, lapset olivat niin pieniä, että mahtuivat nukkumaan penkeillä, mutta meillä aikuisilla oli vähemmän lokoisat oltavat. Mutta menihän se niinkin. Hytti nyt olisi ollut maassanukkujille (siihen aikaan vannoutuneille telttailijoille) aivan liikaa luksusta!

    VastaaPoista