Tour de Francen alkuun on reilut kaksi viikkoa. Eilen saapui aikuisten puuhapaketti, jolla odottamisen tuska mukavasti lievittyy. Saavathan lapsetkin pitkille lentomatkoille värityskirjan, etteivät kiukuttelisi, sama taktiikka toimii minuunkin. Nyt vain toivon jatkuvaa sadetta, sillä pirteä keltainen sateenvarjoni ehdottomasti kaipaa vesipisaroita päälleen, toisaalta se käy kyllä päivänvarjostakin, jollei sade kaikkia miellytä. Keittiöiloksi saapui reilunkokoinen esiliina, johon on hyvä verhoutua kokkaillessa. Tilauksenteko ranskalaisesta verkkokaupasta on aina yhtä hauskaa, johtuen tietysti eniten puutteellisesta kielitaidosta.
Ranska-viikkoja varten olen varannut kirjoja, lehtiä ja netistä löytämiäni ohjeita, ainakaan ruokaohjeiden puutteeseen ruokahaasteen toisen osan ei pitäisi kaatua. Ranskalaisella ruoalla on usein sitä pelottavampi maine, mitä vähemmän ruoanlaitosta on kokemusta. Epävarmoilla kotikokeilla voi olla tunne, että ruokalajit ovat liian vaikeita, liian hienoja, liian monimutkaisia ja mahtavatko ne edes olla hyviä? Näin minäkin olen kotikokkaustaipaleeni alkuvaiheilla tuuminut ja sivuuttanut useat ranskalaiset ohjeet heittämällä pyyhkeen kehään kokeilematta. Kun kokemusta on kertynyt vähän lisää ja joitakin perustekniikoita alkaa olla hallussa, on tullut halu kokeilla ranskalaisen keittiön saloja laajemmin. Usein kyllä sanotaan, että ranskalaisen keittiön sijaan pitäisi puhua maan eri alueiden keittiöistä, mutta niin hifistiksi en aio ryhtyä. Samaan tapaan kuin Italia-viikkojen aikana tein ruokia, jotka ovat ainakin jollain tapaa yhdistettävissä Italiaan, aion nytkin porskuttaa. Kokeilen niin minulle tuttuja kuin uusiakin ruokia, joita yleisesti pidetään ranskalaisina, olivatpa ne mistä päin hyvänsä tuota herkuttelijan unelmamaata. Tarkkoja suunnitelmia siitä, mitä 2.7. alkavan Tour de Francen aikana aion kokeilla, ei ole eikä tule. Sitä saadaan mitä sattuu tulemaan, Eläkeläisiä siteeratakseni. Otan mielelläni ehdotuksia vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti